Nyt kaipailen kommentteja ja kokemuksia naisilta jotka eivät pahammin ole koskaan halunneet lapsia!
Itse en ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. Näen itseni viiskymppisenä naisena jolla on aikuiset lapset, mutta en näe itseäni nyt 24 vuotiaana pienten lasten kanssa.
Te kammoiset, oletteko tehneet lapsia?? Jos olette, oletteko katuneet?
Joskus pienessä mielenhäiriössä tahdon lapsia, tämä on tapahtunut kerran elämäni aikana ja meni viikossa ohi. Nyt jouduin pysähtymään kysymyksen eteen kun pelkäsin olevani raskaana. Oli pakko pohtia mitä tehdä ja myönnän; ahdistus valtasi mielen...
Kertokaa kokemuksenne...
Itse en ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. Näen itseni viiskymppisenä naisena jolla on aikuiset lapset, mutta en näe itseäni nyt 24 vuotiaana pienten lasten kanssa.
Te kammoiset, oletteko tehneet lapsia?? Jos olette, oletteko katuneet?
Joskus pienessä mielenhäiriössä tahdon lapsia, tämä on tapahtunut kerran elämäni aikana ja meni viikossa ohi. Nyt jouduin pysähtymään kysymyksen eteen kun pelkäsin olevani raskaana. Oli pakko pohtia mitä tehdä ja myönnän; ahdistus valtasi mielen...
Kertokaa kokemuksenne...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Enpä nähnyt minäkään itseäni äitinä, enpä totisesti. Saimme lapsen, nyt elän kokonaista elämää, Ilman lasta vain puolikasta. Äidinrakkaus on naisen parasta ja ihaninta rakkautta. Se vaan tulee siinä raskauden edetessä tai jossain vaiheessa myöhemmin.
Minäkin kuvittelin nuorena niitä tulevia lomamatkoja ja kaikkea sellaisten 12-- v. lasten kanssa. En ole koskaan haaveillut vauvoista, ja sellainen "perusperhe-elämä" yököttää vieläkin. Mutta siis lukioaikaan lyöttäydyin yhteen mukavan pojan kanssa, ja muutaman vuoden päästä tuli tunne, että on oikea aika tehdä ne lapset "pois alta", jotta sitten kolmeysinä on mukavan kokoiset ipanat seurana. Ja toden totta: nyt kun nuorinkin on jo yli 3-vuotias, on saanut unohtaa kaiken vauvoihin liittyvän, ja voi elellä reippaitten ja touhukkaitten alle kuoluikäisten kanssa. Minä koen olevani ehkä sellainen "auttaja/apulainen-äiti", eli luen lapsille satuja koska he eivät itse vielä osaa lukea, ulkonaliikkuessa olen se joka vahtii neuvoo on seurana jne., eli en "höösää" ympäriinsä joutavanpäiväisiä äitien lässytyksiä... Sellainen minä olen äitinä: kaveri, mutta myös ohjeistaja, tuomari ja kotipoliisi.
Äitiyskammo tulee uskoakseni nimenomaan siitä, että näkee millaisia toiset naiset on äitinä. Ei me kaikki olla samanlaisia äiteinä, eikä meidän tarvitsekaan olla! Eli kun on lapsi tulollaan, ei tarvitse muuttaa koko persoonallisuuttaan ja hommata heti ne pakolliset farmariautot, koirat ja rivaripätkät... Siis en nyt tarkoita etteikö ihminen halutessaan saisi hommata kaikkea tuota ja vielä paljon muutakin, mutta PAKKO niitä EI ole hommata!
Sinähän voit vaikka kuvitella, että sitten kun sinulla on vastasyntynyt vauva kainalossa, niin sinä tulet istumaan jatkuvasti kiikkustuolissa ja käymään työntelemässä lastenvaunuja aina tunnin välein ja olemaan jatkuvasti pulloharja kädessä tuttipullojen pesun takia ja... Minä inhosin tuttipulloja yli kaiken, eikä niitä ole koskaan tarvittukaan! Alkuun riitti tissit ja sitten siirryttiin nokkamukeihin...
Vähän sitä äitiyden aloittamista kannattaa miettiäkin, koska tuoreen äidin tulot esimerkiksi voivat romahtaa aivan maantasalle heti kotiin jäätyä. Minä tyhmä halusin tehdä ne lapset siinä valmistumisen jälkeen ilman työpaikkaa, eli jäin työttömyydestä äitiyspäivärahalle, ja tulot tippuivat työttömyyskorvauksesta puoleen!!! Olin tyhmä enkä ottanut asioista selvää, mutta kun ajattelee tarkemmin, niin tiedän varsin hyvin, ettei minulla välttämättä olisi ensimmäistäkään lasta vielä, jos olisin ollut viisas ja huolehtinut talousasiat ensin kuntoon...
Muista muuten, että sinun lapsistasi tulee juuri sellaiset, millaiset sinä heistä haluat tulevan. He tulevat imemään kaikki vaikutteet siitä ympäristöstä missä elävät, ja se asia erottaa sinun lapsesi toisten lapsista. Eli et voi tietää millaista sinun perhe-elämäsi tulee olemaan, ennenkuin "teet" niitä lapsia! Ja entäs jos et kykene saamaankaan lapsia? Silloin olet turhaan tuhlannut hirveitä energiamääriä ennakoivaan ajatteluun... Jos sinua ei ole tarkoitettukaan äidiksi, ehkä luonto ei sinulle lapsia annakaan - tai sitten ehkä heräätkin myöhemmin haluamaan suurperheelliseksi??? Elämä näyttää! :)
Olipa kerrankin oikein ihana, perusteellinen ja "tukeva" teksti!!
Kiitos vastauksesta. En ehkä niinkään ahdistu vauvoista. Ahdistun siitä kun näen kaupoissa ja busseissa ja muualla kiljuvia kersoja joihin vanhemmat eivät saa kuria. Heille annetaan kaikki periksi ja he päättävät mitä perheessä tehdään ja milloin. Ja luultavasti nämäkin äidit ovat joskus ajatelleen asioista kuin minä nyt, itse tiukan kasvatuksen saaneena, että jos joskus lapsen tekee, sillä on myös kuri ja käyttäytymistavat. Ja luultavasti heillä vain on ote lipsunut...
Ahdistun siitäkin kun näen niitä riutuneita äitejä joiden kersat edelleen huutavat äänensä käheäksi ja sylkevät ja lyövät ja potkivat.
Ja sitten näen niitä joiden lapset osaavat käyttäytyä ja he elävät suht seesteistä elämää.
Mutta valitettavasti näen vain niitä negatiivisia asioita..
Kiitos vielä vastauksesta :)
En ollut raskaana, mutta oli todella kiva herätä ajattelemaan näitä asioita...
Minäkään en ole koskaan tykännyt pullantuoksuisesta äitiunelmasta. Ja siitä, että lapsen synnyttä jämähdetään kotiin kotista leikkimään. Siis tykkään kyllä toisinaan leipoakin, ja lapsistakin... mutta jotain äklöttävää on koko hommassa, siis siitä mielikuvasta joka siitä on päässäni syntynyt. Minä nappasin muksuni kainaloon pienestä pitäen ja kiikutin mukanani, kohtuuden rajoissa tietenkin. Toisaalta hyväkin, onhan lapsesta tullut erittäin sosiaalinen.
Minusta etenkin odotusaika oli jotenkin ällöttävää, varsinkin neuvola- ja lääkärikäynnit! Mieluummin olisi odottanut omassa rauhassani ja synnyttänyt vaikka kotisaunan lauteilla, kuin jossakin steriilissä sairaalassa vieraiden ihmisten ympäröimänä ja tongittavana. Mutta pakkohan siihen oli alistua lapsen turvallisuuden takia...
Itsekin tein lapsemme melko nuorena, kesken opintojen. Onneksi kuitenkin silloin, tänä päivänä (jolloin taloudelliset ym. olosuhteet sille olisivat parhaimmillaan) jäisi varmaan tekemättä. En tiedä onko se ikääntyminen vai mikä, ettei kiinnosta enää tippaakaan. Ehkä sekin vaikuttaa, että on päässyt pojan kanssa jo siihen vaiheeseen, ettei tarvitse enää joka sekunti perässä juosta eikä hyysätä, vaan saa jo elää omaakin elämää. En jaksaisi enää aloittaa samaa rumbaa alusta!
Muutenkaan en miksikään mammautuneeksi kotihiireksi ryhtynyt, vaan jatkoin harrastuksiani (joita osaa voi harrastaa kotonakin) samalla lailla kuin ennenkin. Lapsesta olikin tullut vannoutunut hevari jo ennen kouluikää :)
Kammoistani huolimatta rakastan lastamme, enkä antaisi häntä mistään hinnasta pois!
Heräsin vastaamaan, kun kirjoitit rääkyvistä räkänokista, joihin vanhemmat eivät saa mitään kuria. Jos lapsi ei ole jollain tapaa sairas, niin hän ei käyttäydy noin, tai jos vanhemmat eivät ole osanneet kasvattaa häntä oikein. Lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta. Siis eivät pelkät rajat tai pelkkä rakkaus riitä. Muuten saadaan aikaan noita rääkyviä räkänokkia.
Niin, ja lapsia ei todellakaan tehdä. Niitä saadaan, jos saadaan.
Juu, ihan kuin minä. Samat mielessä, en pidä siitä unelmasta että vauva rinnoilla istun imettämässä naama virneessä, samaten koko se vauva-aika homma tuntuu ei kovin houkuttelevalta. Lähinnä ajattelen että kai ne lapsetkin on tehtävä joskus jos tahtoo myöhemmin että talossa asustaa niitä 7-15 vuotiaita. Tykkään kyllä hiukan vanhemmista lapsista ja ajatuksena olla joittenkin aikuisten lasten äiti on ihan kiva. Mutta muuten ei kiinnosta mikään tuollainen.
yököttää ihan hirveästi koko perinteinen äitirooli. Harrastan koiria ja meinaan niitä pitää aina, koska ne on se MUN juttu joka pitää mut tervejärkisenä. Jos tulisi lapsi en tosiaan voisi kuvitella laittavani omaa elämääni "hyllylle" ja alkavani elää vain ja ainoastaan lapsen parkaisujen tahdissa seuraavaa 20-vuotta.. Mieheni sisko on juuri sellainen hysteerinen äiti, kolme vuotta kotiäitina ja yksi ainoa lapsi jonka mukaan koko suvun oli pompittava, kas kun lasta ei voi herättää, sen pitää herätä itsenäisesti. Heillä kaikki oli kuin oppikirjasta ja mua äklötti. Samoin perheen äiti otti asiakseen aina selittää miten hirveätä synnyttäminen oli.Nyt joka asiassa vedotaan lapseen jne. lapsiin ja inhotaan kaikkia eläimiä jne.