hei kaikille tasapuolisesti!
haluan antaa pienen oman näkemykseni, millaista oli olla vl ja syntyä sellaiseen perheeseen ja elää siinä.täällä on aika rajuja moitteita ent.uskovaisilta, jotka kuulostavat todella katkerilta. Itse synnyin ja elin suuressa perheessä,jossa kaikki oli uskovaisia.Elämä siinä oli turvallista ja mukavaa.En oikeastaan löydä uskovaisena olemisesta mitään moitteita,en edes lapsimäärässä,jota kylläkin sivulliset kauhistelevat ja huokailevat toistenkin edestä.
Kun tein ratkaisuni, eli kielsin uskoni tottakai vanhempani ja sisarukseni ensin järkyttyivät,sitten tuli suru ja sitten elämä jatkui, koskaan en ole tuntenut olevani eriasemassa.Kuten äitini sanoi; oli lapsi minkälainen tahansa ja mitä ratkaisuja tahansa tekee, niin sitä rakkautta jota lastaan kohtaan tuntee, ei mikään voi kuolettaa.
Joskus tuntuu ihan hyvältä kuunnella virsiä,käydä suviseuroissa, oikeastaan valtaa suuri haikeus miksi en voi olla enää uskomassa.Toivottavasti etsikko aikani ei ole ohi ja löydä sielulleni rauhan,nimittäin se rauha joka siinä ennen oli, sitä ei enää ole.Joten tällä haluan viestittää sitä, että unohdetaan katkeruus, vaikka siihen aihetta joskus olisikin ja eletään niin kuin sielu ja mieli haluaa, kuitenkin itsemme ja lähimmäisten parhaaksi. voimia kaikille ei uskoville ja uskoville tähän hektiseen aikakauteen!
haluan antaa pienen oman näkemykseni, millaista oli olla vl ja syntyä sellaiseen perheeseen ja elää siinä.täällä on aika rajuja moitteita ent.uskovaisilta, jotka kuulostavat todella katkerilta. Itse synnyin ja elin suuressa perheessä,jossa kaikki oli uskovaisia.Elämä siinä oli turvallista ja mukavaa.En oikeastaan löydä uskovaisena olemisesta mitään moitteita,en edes lapsimäärässä,jota kylläkin sivulliset kauhistelevat ja huokailevat toistenkin edestä.
Kun tein ratkaisuni, eli kielsin uskoni tottakai vanhempani ja sisarukseni ensin järkyttyivät,sitten tuli suru ja sitten elämä jatkui, koskaan en ole tuntenut olevani eriasemassa.Kuten äitini sanoi; oli lapsi minkälainen tahansa ja mitä ratkaisuja tahansa tekee, niin sitä rakkautta jota lastaan kohtaan tuntee, ei mikään voi kuolettaa.
Joskus tuntuu ihan hyvältä kuunnella virsiä,käydä suviseuroissa, oikeastaan valtaa suuri haikeus miksi en voi olla enää uskomassa.Toivottavasti etsikko aikani ei ole ohi ja löydä sielulleni rauhan,nimittäin se rauha joka siinä ennen oli, sitä ei enää ole.Joten tällä haluan viestittää sitä, että unohdetaan katkeruus, vaikka siihen aihetta joskus olisikin ja eletään niin kuin sielu ja mieli haluaa, kuitenkin itsemme ja lähimmäisten parhaaksi. voimia kaikille ei uskoville ja uskoville tähän hektiseen aikakauteen!
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ethän sinäkään mitään uskoa ole kieltänyt, ainoastaan vanhoillislestadiolaisen ylivallan ihmiseen!
Kyllä Siionin lauluja on mukava kuunnella, erityisesti silloin, kun laahaava meno sopii mielialaan.
Tsemppiä!
olla kommentoimatta tuohon äskeiseen aloitukseen.Menisit muualle purkamaan pahaa oloasi.
toimia ehdottamasi mallin mukaisesti ja jättää kommentoimatta ensimmäistä vastinetta.
Voit mennä muualle purkamaan itsesi.
Aloittajalle: Veit todellakin sanat suustani. Itse en ole ollut enää 10 vuoteen uskomassa,mutta olen säilyttänyt hyvät suhteet VL-ystäviini ja perheeseeni. Minua ei syrjitä,päinvastoin.
Vuosi sitten kävin Muhoksella 9 vuoteen ensimmäistä kertaa Suviseuroissa ja tunsin kuin olisin palannut omieni joukkoon.
On kuitenkin todella vaikea palata takaisin, en millään jaksaisi kilvoitella, siltä ainakin nyt tuntuu.
Olen seurannut näitä VL-vastaisia kirjoituksia ja huomannut suuren osan niistä olevan provokaatioita. Väitteet käskyistä, säännöistä, johtajista yms ovat mielestäni törkeää panettelua ja asioiden vääristelyä.
Joka tapauksessa mukava oli lukea tekstiäsi. Jaoin ajatuksesi täysin. Ollaan samoilla linjoilla. Itse koen, että vaikka en enää olekkaan VL, niin se arvomaailma minkä lapsuuden kodistani sain, kantaa elämässäni hautaan saakka.Samaa arvomaailmaa yritän opettaa lapsillenikin.
Oikein hyvää jatkoa avaajalle.
Uskomatonta että noin lyhyen kirjoituksen aikana piti mainita 4 kertaa: "en ole itse vl".
VL-vastaisten RAUKKOJEN on näköjään vaikea uskoa, että suuri osa ex-vl-ihmisistä suhtautuu ihan positiivisesti entiseen herätysliikkeeseensä, vaikka ei itse siihen enää kuulukkaan.
Miksi ihmeessä kieltäisin uskoni tällaisella naurettavalla palstalla, mikäli oikeasti olisi VL??????
Voin vannoa että todella olen ex-vl ja silti suhtadun hyvin myönteisesti entiseen vakaumukseeni. Se ei vain loppupeleissä ollut ihan minun juttuni ja sillä siisti.
Rauhoitu :-). Tottakai sinä olet entinen vl. Ja myös uudet maailmankatsomukselliset valintasi ansaitsevat kunnioituksen, siinä kuin eri tavalla valinneidenkin. Hienoa että tuot esiin ne hyvät asiat ja arvot, joita lestadiolaisuuden kautta olet elämääsi saanut.
Sama tilanne on varmasti monella muullakin ent.vl:llä. On saanut paljon hyviä asioita joita edelleen elämässään viljelee.
Siinä arvomaailmassa on paljon hyvää ja kaunista.
Jokin asia kuitenkin tuli esteeksi ettet sinäkään voinut jatkaa siinä yhteisössä.
Suurin osa keskusteluista täällä koskee juuri niitä kysymyksiä. Kysymyksiä jotka a) yhteisön sisällä elävä vl kokee vääräksi mutta hänellä ei ole mahdollisuutta puhua siionissa koska päätöksiä ei saa kritisoida, tulee leimatuksi;
b) ulkopuoliset kokevat heidän vakaumustaan loukkaaviksi.
kirjoitit:
"Jokin asia kuitenkin tuli esteeksi ettet sinäkään voinut jatkaa siinä yhteisössä.
Suurin osa keskusteluista täällä koskee juuri niitä kysymyksiä. Kysymyksiä jotka a) yhteisön sisällä elävä vl kokee vääräksi mutta hänellä ei ole mahdollisuutta puhua siionissa koska päätöksiä ei saa kritisoida, tulee leimatuksi;
b) ulkopuoliset kokevat heidän vakaumustaan loukkaaviksi"
VASTUS:
En yleistä mutta itselläni VL-uskosta irtautuminen kävi hyvin kivuttomasti ja ongelmattomasti. Minkäänlaista katkeruutta ei ollut. Jotenkin vain kasvoin ulos siitä lakkaamalla käymästä seuroissa yms.
Ärsyttävin väite, jota täällä yritetään viljellä, on ns säännöt yms, joissa ei ole oikeastaan mitään perää. Jokainen saa tasan tarkkaan sanoa mielipiteensä ja sillä siisti.
kirjoitit:
"hänellä ei ole mahdollisuutta puhua siionissa koska päätöksiä ei saa kritisoida, tulee leimatuksi;"
TODELLA OUTO VÄITE, JOTA ESITETÄÄN TÄLLÄ PALSTALLA JATKUVASTI. JOKAINEN VL SAA TASAN TARKKAAN SANOA HALUTESSAAN MIELIPITEENSÄ. EIHÄN NYT HYVÄNEN AIKA SELLAINEN HENKILÖ OLE ENÄÄ VL, JOKA EI PIDÄ VL-VAKAUMUSTA OIKEANA.
Itse arvostan edelleen suuresti VL-herätysliikettä heidän suorittamastaan kasvatustyöstä, arvomaailmasta, tärkeiden asioiden arvostamisesta ja kristillisestä etiikasta.
suuri osa ex-vl:stä suhtautuu positiivisesti vl-liikkeeseen, mutta kuinka suuri? Meidän paikkakunnalta ajettiin lukuisia henkilöitä pois liikkeestä 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun hoitokokouksissa. Osa lähti omasta tahdostaan. Jotkut katkeroituivat, varmasti ihan aiheesta, suurin osa ei. Mutta näiden vuosien aikana, mitä olen keskustellut heidän kanssaan, ei juuri kellään ole kovin positiivinen kuva vl-väestä. Omat sukulaiset tietysti eri asia. Jotkut kokevat tulleensa ahdistetuiksi. Valtaosa vaikuttaa kovin onnelliselta nykyiseen elämäänsä. Kun keskustelu kääntyy leatadiolaisuuteen, usein vastassa on vaivalloinen hymy jä pään pyöritys. Takaisin ei kukaan ole sanonut kaipaavansa. "Maailman menoihin" ei ole juuri kukaan langenut, vaan viettävät ihan kunnollista elämää.
Nykyään tuntuu, että vl-nuorisolla on enemmän "vapauksia", kuin meillä aikanaan. Eivät he käytöksellään kovin paljon muista poikkea, ainakaan meidän kylällä.
Mietin tuossa aiemmin, että mitenköhän on, voisiko väitteesi itsestäsi uskoa?
Varmasti on olemassa ex-vl:iä, joiden eroon ei liity ihmeellisempää dramatiikkaa. On ihmisiä, joille "maallinen elämä" on ollut liian houkuttavaa ja ehkä jonkinlainen kaipuu on takaisin. Ei siinä sinänsä mitään.
Vastauksesi:
>>
En yleistä mutta itselläni VL-uskosta irtautuminen kävi hyvin kivuttomasti ja ongelmattomasti. Minkäänlaista katkeruutta ei ollut. Jotenkin vain kasvoin ulos siitä lakkaamalla käymästä seuroissa yms.
>>
Ei vain ole uskottavaa, valitan. Jos ihminen kasvaa vl-liikkeen sisällä ja käy vähintäänkin sadoissa seuroissa nuoruudessaan, niin opetetuista asioista ei kovin helposti "kasveta ulos." Jonkinlainen kriisi tai pohdintavaihe, jossa käy Jaakobinpainia itsensä kanssa on väistämätön.
Viimeistään tämä paljasti sinut:
>>
Ärsyttävin väite, jota täällä yritetään viljellä, on ns säännöt yms, joissa ei ole oikeastaan mitään perää. Jokainen saa tasan tarkkaan sanoa mielipiteensä ja sillä siisti.
>>
Tuossa tapauksessa vl-liike on viimeisen viidentoista vuoden aikana muuttunut laidasta laitaan. Mielipiteensä on toki voinut ilmaista aiemminkin, mutta tottelemattomuutta seurakunnan ohjeille ja neuvoille, joita myös säännöiksi kutsutaan, ei ainakaan aiemmin ole suvaittu!
"Seurakunta on totuuden patsas ja perustus" olen kuullut saarnatuolista julistettavan. "Seurakunta ei voi erehtyä, koska Pyhä henki sitä johdattaa", ovat puhujat julistaneet. Oman mielipiteensä pitäminen katumatta on väistämättä johtanut siihen, että henkilön on katsottu syyllistyvät "Yhteisen seurakunnan ylönkatsomiseen" ja sitä kautta synninluvallisuuteen... "Matka helvettiin" on alkanut...
Väität että sääntöjä ei ole, mutta jatko paljastaa sinut:
>>
EIHÄN NYT HYVÄNEN AIKA SELLAINEN HENKILÖ OLE ENÄÄ VL, JOKA EI PIDÄ VL-VAKAUMUSTA OIKEANA.
>>
Eli "et voi olla vl, ellet usko ja ajattele samoin kuin virallinen vl-linja kertoo". Olisi mielenkiintoista tajuta miten tuo sopii yhteen sen kanssa että vl voi ilmaista ja pitää vapaasti mielipiteensä. Mitään vapauttahan ei ole, jos mielipiteenvapauden hintana on toisten hylkääminen epäuskoiseksi julistaminen...
Voisit hävetä feikkaamistasi. Pilaat tällä yritykselläsi vain vl:ien mainetta;)
VOI HELLALLETTAS SENTÄÄN. AIVAN SAMA MITÄ SINÄ USKOT/AJATTELET. MIKÄLI ET USKO ETTÄ OLEN EX-VL NIIN OLE SITTEN USKOMATTA.
SINUA TAISI ÄRSYTTÄÄ LUKEA EX-VL:STÄ JOKA SUHTAUTUU MYÖNTEISESTI VL-HERÄTYSLIIKKEESEEN.
Ei voi kuin ihailla ja arvostaa nimimerkki Admatan punnittuja, hyvin perusteltuja ajatuksia.
Joo, olet "ex-vl" joka on "kasvanut kivuttomasti ulos uskostaan ja ihailee edelleenkin vl-uskoa ja sääntöjä ei ole ja jokainen saa uskoa niinkuin sattuu huvittamaan, ilman seuraamuksia..."
Sanonpa minäkin tähän sivusta:
Hyvin uskottavaa! ...(tirsssk)..:-DDDDDDDDDDDDDD
admatalla itsellään on paha uskottavuusongelma.
En noteraa hänen höpötyksiään.
miksi et halua palata takaisin vl:ksi? Tiedät varsin hyvin kuinka se tapahtuu? Jostaisn syystä et kuitenkaan halua sitä tehdä, miksi et?
Kirjoitustesi perusteella vl-liike on taivas maan päällä, joten ihmettelen todella kovasti sitä, miksi edelleen olet ex-vl???
"Jokainen saa tasan tarkkaan sanoa mielipiteensä ja sillä siisti."
Joo, mutta silloin on kyse körttien seuroista. Tule vl-seuroihin, niin näet, että puhujat ovat erikseen.
Tämä ketju antoi ainakin minulle parikin ahaa-elämystä. Olen vuosien mittaan tällä palstalla huomannut paljon katkeruutta vl-uskosta eronneissa ja/tai erotetuissa. Olen muutamien nimimerkkien kanssa yrittänyt keskustellakin asiasta (esim. x-vl) ja kokenut itsekin saaneeni jotakin niistä keskusteluista. (Lähinnä varmaankin olen saanut näistä keskusteluista yhden uuden näkökannan 1970-luvun tapahtumiin. Toivottavasti myös 1970-luvulla eroon joutuneista on joku pystynyt hieman liennyttämään kantaansa). Sinunkin historiasi muistan ja en voi kuin hämmästellä, kuinka sinä, jolla varmaankin olisi syytä olla vl:lle kitkerämpi kuin monella muulla, kykenet asialliseen ja ainakin minun mielestäni objektiiviseen keskusteluun.
Tästä ketjusta sain sellaisen ahaa-elämyksen, joka ikään kuin selittää sen, miksi 1970-luvulla eroon joutuneiden kanssa on niin vaikea keskustella yhteiseltä maaperältä.
Minun kokemuspiirissäni vl-yhteisöstä eroaminen on hyvin epädramaattinen asia. Ihmiset jopa vain "hiipuvat pois" toiminnasta. Näin on ainakin suuremmissa rauhanyhdistyksissä, joissa ystävystyminen muun väen kanssa esimerkiksi paikkakunnalle muuton yhteydessä vaatii tietoisia ponnisteluja. Kun ei ole halunnut tulla mukaan yhdistyksen toimintaan, ei myöskään ole "turvaverkon" sisällä. Tällainen ihminen usein esiintyy jonkin aikaa vl-uskovaisena esimerkiksi suvulleen, mutta vuosien mittaan uskon loppuminen vain tulee selväksi muille.
Usein, varmaankin useammin kuin yllä kuvailemani tapahtumaketju, uskosta luopuminen on toki tietoinen ja sikäli ajallisestikin tarkkarajainen ratkaisu, että ihminen katsoo asialliseksi kertoa ystävilleen ja sukulaisilleen ratkaisusta. Tässäkin nykypäivänä, kun emme elä tiukassa maalaisyhteisössä, dramatiikkaa on usein varsin vähän. Jos ihmisellä on säilynyt yhteys muihin vl-uskovaisiin, voi olla, että joku ystävä tai sukulainen käy vielä evankeliumia tarjoamassa, mutta aina ei valitettavasti käy näinkään, kun ihminen on jo kauan ollut muissa seurapiireissä.
Väittäisin siis, että tässä ketjussa esiintyvät ex-vl:iksi itseään väittävät kirjoittajat VOIVAT olla aitoja.
Näytäpä minulle yksikin admatan kirjoittama epäasiallinen viesti?
olen välillä ihmetellyt samaa asiaa. Jotkut ex-vl tai ei-ikinä ollutkaan vl, ylistävät vl-uskon maasta taivaaseen ja pitävät sitä juuri oikeana uskona, niin miksi kummassa he eivät sitten mene siihen paikkaan josta ajattelevat pelastuksen löytyvän ja olevan täysin varmoja ainoasta oikeasta uskosta. Eivätkö he välitä pelastuksesta vaan haluavat mennä sinne helvettiin (siis vl-uskon ajattelutavan mukaan)?
Pelkäävätkö he ettei heitä hyksytä? Vai mikä ihme heidät sitten pitää pois? Olisi kiva tietää jonkun mielipide asista joka haluaisi liittyä vl-liikkeeseen mutta eivät sitä kuitenkaa tee, että miksi he tuntevat esteitä olevan matkalla?
Kannattaisiko vl-uskovaisten esittää ennemmän kutsuja näille haikailijoille että he tietäisivät olevansa tervetulleita takaisin / liittymään uutena uskovaisena.
Kiitokset ystävällisestä viestistäsi:)
En koe vl-liikkeestä eroon joutumista mitenkään hankalana tai kipeänä muistona. Itse tapahtuma, jossa erotetaan perhe lapsineen, on tietysti kamalan kuuloinen, mutta se että olin tuo lapsi, ei herätä minussa minkäänlaisia tunteita. Olin niin nuori, että vaikka hämärästi muistan että asioita pohdittiin tuolloin perheessäni paljon, niin en koe kärsineeni asiasta. Kävin tuon jälkeen perheeni kanssa erotettujen muodostaman yhdistyksen (Sillanpääläisyyden) seuroissa, joissa saarnat kuulostivat mielestäni ihan samoilta;)
Jonkinlaisen pitkän eroamisprosessin koin ehkäpä siitä, kun murrosikäiseksi tultuani kuvittelin tietäväni kaikesta kaiken ja kritisoin monia asioita, jotka ovat tuttuja myös vl-liikkeessä... Ikä ja elämänkokemus ovat tuoneet nyt sitten myöhemmin hieman näyryyttä, vaikka sitä lieneekin joistain terävistä teksteistäni vaikea uskoa;) Muistan kuitenkin monia keskusteluja vanhempieni kanssa ja sen että varsinkin erilain käsittämiäni asioita piti todellakin käsitellä ja perustella varsinkin itselle.
Ihmiset ovat toki erilaisia ja vl-uskosta eroaminen voi todellakin olla pitkä prosessi. Usein saattaa olla että ajatukset eroamiseen ovat kypsyneet pikkuhiljaa ja vasta pitkän kypsymisvaiheen sekä itse päätöksen jälkeen on loppunut seuroissa käynti.
Tuon prosessin läpikäynyt ihminen osaa kuitenkin määritellä oman paikkansa uskonnollisella kartalla ja sitä kautta kertoa ne asiat, jotka loppujen lopuksi erottavat henkilön itsensä tietystä uskosta. "Ei vaan ollut ihan mun juttu"... voidaan sanoa jostain harrastuksesta, mutta ei juurikaan elämänkatsomuksesta tai elämääkin suurempia asioita käsittelevästä vakaumuksesta.
Ihminen joka on tullut ratkaisuun; Jumalaa ei ole, pyrkii vakuuttamaan itsensä ratkaisustaan. Ei sellainen haikaile "Toivottavasti etsikko aikani ei ole ohi ja löydä sielulleni rauhan" ;) Miten voi haikailla etsikkoajan kulumista, ellei koko etsikkoaikaan usko?
Mikäli taasen on kahden vaiheilla ja miettii että josko se vl-usko oli sittenkin se oikea, kuten avaaja kertoi että välillä haikeus iskee, niin tällöin on puolestaan mahdotonta tuumata keveästi "ei vaan ollut mun juttu"...
Mikäli uskon kieltäminen on todellista, niin tällöin näkee myös entisen joukkonsa uuden vakaumuksensa läpi. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö edelleen voisi arvostaa hyväksi kokemiaan asioita, vaan sitä että tuolloin tulee väkisinkin esiin myös kokemansa hyvät puolet uudesta vakaumuksestaan verrattuna edelliseen. Nämä asiat tältä avaajalta, kuten aikaisemmiltakin feikeiltä, puuttuivat tyystin.
Ellei uudessa vakaumuksessa ole mitään parempaa kuin entisessä, mistä ei puolestaan näytä löytyvän yhtään mitään vikaa, vaan pelkästään kaikin puolin ihannoitavia asioita niin miten on mahdollista että vakaumus olisi tällöin todella vaihtunut???
Arvelen että nimenomaan sinä olisit riittävän analyyttinen unohtamaan asetelmat ja hyväksymään loogiset johtopäätökset. Nämä feikkauksethan ovat yksittäisten ihmisten kieroiluun sortumista. Uskon että suurin osa vl-kirjoittelijoista ei moiseen sortuisi, mutta isossa joukossa on pakostakin ihmisiä moneen junaan.
heti, jos jollain ei ole negatiivistä sanottavaa, niin syytetään joko feikiksi/provoilijaksi tai vähintäänkin kieltä ruskeaksi. Säälittävää.
niitä on todella paljon... katselepa vähän vanhempia viestiketjuja. Toki on myönnettävä, että admata on asiallisimmasta päästä, mutta välillä sortuu pilkkasanoihin ja jopa henkilökohtaisuuksiin. Mutta eihän kukaan ole täydellinen.
että uskoa ei noin vain "oteta". Raamatun ja Lutherinkin mukaan usko on alusta alkaen Jumalan työtä, ettei ihmisellä olisi mitään ansiota. Ainoa asia, mitä ihminen voi tehdä, on rukoilla.
NAURETTAVAA TÄMÄ. Ihan sama uskotteko olenko aito EX-vl vai en.
Kerrompahan kuitenkin, että olen syntynyt vuonna 1975 ja lopetin kulkemasta seuroissa joskus 1990-luvun puolivälissä. Siinä ei tosiaankaan tapahtunut mitään dramaattista.
Ehkä 1970-luvulla eronneet, josta ajasta minä en tiedä mitään, kokevat asian erilaisena.
Uskokaa rassukat tai älkää, mutta VL-herätysliike on ihan ok. Itse, kuten totesin, EN JAKSAISI ENÄÄ KILVOITELLA, mutta pidän heidän vakaumustaan arvossa. Meitä on yhteensä 9 lasta, joista 8 on edelleen "uskomassa". Olen säilyttänyt ihan hyvät ja asialliset suhteet kaikkiin sisaruksiini ja heidän perheeseensä. Lisäksi minulla on edelleen VL ystäviä lapsuuden ajoilta saakka.
Oikeasti erooni ei liittynyt mitään dramatiikkaa. Toki varsinkin äitini oli pahoillaan, mutta mielestäni se oli hänen oikeutensa. Kuitenkin hän kunnioitti päätöstäni ja pyyntöäni olla yrittämättä käännyttää minua takaisin. Ehkä juuri siksi muisoni ovat lämpimät.
joka tapauksessa se arvomaailma, jonka omaksuin on vahvana edelleen sisimmässäni.
ON AIVAN SAMA USKOTTEKO TÄTÄ VAIKO ETTE.
ps.en todellakaan kieltäisi edes tälläaisella anonyymipalstalla uskoani, mikäli oikeasti olisin edelleen VL.
Pikemminkin ongelma täällä on VL-ihmisinä esiintyvät provokaattorit, jotka keksivät kaiken maailman tarinoita.
toki joku vl voi esiintyä ei-vl:näkin, mutta minä se en ole.
vain ja ainoastaan usko on Jumalan lahja ihmiselle.
Mutta jos ihminen voi olla varma että joku usko on juuri se oikea jolla pelastuu, niin eikö hän silloin jo usko? Sillä eihän hän voi muuten tietää mikä on se oikea pelastava usko.
Eikö tällainen ihminen silloin tietoisesti tahallaan taistele Jumalan tahtoa vastaan, ja ei halua ottaa pelastusta vastaan?
kuin usko.
> Nämä asiat tältä avaajalta, kuten aikaisemmiltakin
> feikeiltä, puuttuivat tyystin.
Sanot alottajaa feikiksi hyvin varmoin sanankääntein. Itse en olisi niin varma. Tässä on aloittajan sana sinun sanaasi vastaan, ja olen jostain syystä taipuvaisempi uskomaan aloittajaa.
juuri tarkoitin, tieto/luulo on aivan eriasia kuin aito sydänmen usko.
Eli nyt kun jotkut ihmiset pitävät vl-uskoa ainoana oikeana uskona, jotka eivät kuitenkaan kuulu vl-liikkeeseen, niin he vain luulevat sen olevan niin ja tietävänsä totuuden.
Mutta miten he ajattelevat sen jälkeen kun luullotellun tiedon tilalle astuu aito sydänmenusko? Pitävätkö he edelleen vl-uskoa ainoana oikeana vai miten heidän käy?
...Vaan perustelut ja logiikka, millä sanaani päädyin;)
>>
Tässä on aloittajan sana sinun sanaasi vastaan, ja olen jostain syystä taipuvaisempi uskomaan aloittajaa.
>>
Meillä jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja jokainen päättää itse mitä näiltä palstoilta uskoo;)
Jokainen voi myös pohtia sekä kommentoida niitä perusteita, jota väitteeni tueksi esitin ja joista syistä kantaani päädyin.
vaikuttaa se, että tunnen henkilökohtaisesti joitain entisiä vl:iä, jotka voisivat kirjoittaa tuolla tavalla. Sinun perustelusi ja logiikkasi eivät nyt eivätkä ennenkään ole minua kovin vahvasti vakuuttaneet, sori vain. Mutta onneksi, kuten sanoit, meillä jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.
Kirjoitin tuossa päivällä nimimerkki "ex-vl":lle kommentin,ja samaa haluaisin sanoa sinulle :)
Voitko/voisitko lukea sen tuolta tämän viestiketjun alimmilta riveiltä..
Minä en epäile että olisit feikki. Elämäsi on niin samanlaista kuin lasteni...ja kirjoituksesi jotenkin niin "kaunista" ollakseen feikki.
Ihmettelen vain admatan muutamien vahvoja kommentteja että kuinka varmoja he ovat luullen sinua feikiksi :(
Toivon myös sinulle kaikkea hyvää ja varjelusta elämääsi :)
¤ halaus sinulle ¤
toivottelee ison perheen äiti
"Tuon prosessin läpikäynyt ihminen osaa kuitenkin määritellä oman paikkansa uskonnollisella kartalla ja sitä kautta kertoa ne asiat, jotka loppujen lopuksi erottavat henkilön itsensä tietystä uskosta. "Ei vaan ollut ihan mun juttu"... voidaan sanoa jostain harrastuksesta, mutta ei juurikaan elämänkatsomuksesta tai elämääkin suurempia asioita käsittelevästä vakaumuksesta."
Osaat admata kirjoittaa jälleen niin selvästi, että sen kyllä oikeasti ymmärtää sellainen ihminen joka on eroamisprosessin läpikäynyt.
Tiedän itsekin paljon sellaisia ihmisiä, siis ex-vl:ä, jotka ovat "muodollisesti" eronneet,
mutta sisimmässään kuitenkin "toisella jalalla" porukassa.
Osa heistä oikeasti kuvittelee, että heidän puolustelunsa porukan ulkopuolelta riittää taivaspaikkaan.
Tai, että matka (sitten joskus) takaisin porukkaan on jotenkin lyhyempi.
Jos vl-vakaumus on oikeasti muuttunut elämän varrella toiseksi, sitä en ainakaan itse voisi kuitata sanoilla:
" ei ollut ihan mun juttu."
Perusteet valinnalle täytyy olla olemassa..
>>
Tiedän itsekin paljon sellaisia ihmisiä, siis ex-vl:ä, jotka ovat "muodollisesti" eronneet,
mutta sisimmässään kuitenkin "toisella jalalla" porukassa.
Osa heistä oikeasti kuvittelee, että heidän puolustelunsa porukan ulkopuolelta riittää taivaspaikkaan.
Tai, että matka (sitten joskus) takaisin porukkaan on jotenkin lyhyempi.
>>
Varmasti tuollaisiakin on. Hmmm. olisikohan ns. Uuslestadiolaisuus sittenkään tyhjästä temmattu käsite;D
Ikävä tosiasiahan tuollaisille ihmisille on, että et voi saada elämääsi tyyliin Best of the both worlds, eli seisoa kahdessa ei maailmassa. Käydä maistamassa maailmaa ja tulla sitten parannuksen kera takaisin. Homma ei yksinkertaisesti toimi, vaikka sitä kuinka yrittää. Jumalaa taitaa olla mahdoton huijata;)
On selvää etteivät tuollaiset ihmiset kykene määrittelemään itseään uskonnollisella kartalla koska prosessi on vielä kesken. Vl-liikkeestä sen opetuksineen ei olla koskaan oikeasti irtaannuttu ja lopputuloskin on vielä epäselvä että horjahtaako takaisin sisään vai ulos...
Sanoisin itse että tuollaiset ovat liikkeen rajoilla huojuvia vl:iä. Opetukset "uskosta luopuneiden" kohtalosta kummittelevat päässä kun se omakohtainen kokemus uudesta vakaumuksesta kuitenkin todellisuudessa puuttuu. Pitäisin itse kyllä moista tilaa melkoisen kestämättömänä kun se "armonaika" tikittää, eikä voi pohjimmiltaan elämästään nauttia. Ratkaisu puoleen tai toiseen olisi tehtävä...
Aivan.
Mutta, tiedätkö mikä on vielä tässä kaikessa pahinta?
"Porukasta puoliksi irtautuneet" ovat hyvin kärkkäitä tuomitsemaan ei-veeälliä!
Vaikka periaatteessa ovat jo itsekin exiä ja porukan ulkopuolella..?
Se opittu toisten tuomitseminen istuu joskus järkyttävän tiukassa..
Sinun taustasi on varmaan aika tavallinen tarina. Minunkin tarinani on tai oli tavallinen lajissaan ainakin 70- luvulla.
Hengellinen koti oli turvapaikka ja kaikki kaikessa. Uskovaisten kanssa talostelu, kanssakäyminen ja seurat olivat elämään kuuluvia asioita kunnes...
Ajattelepa itse vaikka kertomasi mukaista turvallista lapsuuskotiasi. Jos vanhempasi olisivat alkaneet vaatia lapsiltaan aivan muuta käyttäytymismallia kuin ennen ja jopa vastoin Raamatun opetusta ja sinun omaatuntoasi, eikö se voisi tuntua jopa katkeralta?
Monesti rauhanyhdistyksestä syystä tai toisesta erkaantuneet tuomitaan (kuten kai sinäkin?) entisiksi uskovaisiksi, "äksveeälliksi" uskostaan luopuneiksi tms.
Itse olen, Ry:stä erotettunakin, siinä samassa uskossa kuin ennenkin.
Valehtelisin, jos sanoisin, etten ole yhtään katkera. Kyllä se vaan katkeralta tuntui, kun muutaman miehen takia koko tuon ajan siioni meni sekaisin.
Mitään ei kuitenkaan tapahdu Jumalan sallimatta!
Tiedätkö,että aivan liikuttuneena luin kirjoitustasi.Elän niin mukana omien nuorteni arjessa.
Minäkin äitinä ajattelen juuri samalla tavalla kuin sinun äitisi.Meillä äideillä,isillä on epäuskon lapsista murhe,mutta siitä huolimatta he ovat NIIN rakkaita,omia rakkaita!
Minusta tuntuu,että kirjoitit aivankuin poikani ja tyttäreni ajatuksia. Olemme keskustelleet heidän uskonsa kieltämisestään,miltä nyt tuntuu ja mitä he toivovat...
Ainakaan vielä ei merkkejä näy siitä,että he olisivat tuntonsa paaduttaneet.Herkkyyttä vielä löytyy,ja keskustellessamme pojalla varsinkin kyyneleetkin saattavat virrata..Tässä jokin aika sitten poika soitti yöllä ja kertoili asioitaan.Minä äitinä -rakkaudella- sanoin että "voi rakas lapsi,noitakaan murheita ei olisi jos olisit uskovainen".Poika sanoi itkien että:"tiedän,äiti..."
Kiitän myös itse siitä,että lapseni -nuoreni- eivät koe ahdistavaksi kun välillä (liiankin harvoin) muistutan elämän tärkeimmästä asiasta.
Se rukous on huulilla alati,että he saisivat vielä palaamisen armon -ja nyt myös haluan sinut "ent.vl" liittää siihen samaan rukoukseen...
Muistathan,tiedäthän sen, että ne lapset jotka ovat vanhempien,sisarusten, ystävien rukousten kohteina, heidän elämänsä on monin verroin siunauksellisempaa kuin niiden,joiden puolesta ei rukoilla. "Vanhurskaan rukous voi paljon kun se totinen on",lupaa pyhä Raamattukin.
Vielä haluan sanoa,että pidä aina tuollainen avoin mieli perhettäsi kohtaan :) Se kantaa!
Ja miten ihanaa on minunkin mielestä kun omat lapseni tulevat kotiin "kuin mitään ei olisi".Eli he saavat vapaasti tulla ja mennä,mutta kuitenkin olen heille kertoillut että jos käy niin murheellisesti että juovutte tms niin älkää sitten tulko siinä kunnossa..siksi,koska perheessä on pienten silmäpareja ja järkyttyneitä katseita.Hyvin on meillä kuitenkin tähän asti mennyt.
Voimia sinulle ja varjelusta elämääsi :)
¤ halaus sinulle ¤
toivottelee ison perheen äiti
hei!
Kiitos sulle suurenperheen äiti asiallisesta ja jollain tavalla koskettavastakin viestistä.
Kun täällä on kirjoiteltu ja ihmetelty kovastikkin, että miksi en sitten enää ole uskovainen tai miksen palaa uskoon.Haluan sanoa sen teille kaikille kyselijoille, että menetin uskon nuorena tyttönä, nyt olen 30v.. kaikki suuret,mutta nyt ajateltuna pienet houkutukset sai vallan, meikkaaminen,musiikki ja epäuskoinen poikaystävä, niin ne asiat sai minusta vallan.
Ja tuohon uskoon palamiseen viittasin jo alkukirjoituksessa, että kuinka vaikeaa se on ymmärtää, että parannusta ei voi tehdä jos sen aika ei ole,kuten sanoin että toivottavasti etsikko aikani ei ole ohi, uskon ja luotan jumalan armoon ja johdatukseen, toivon sydämestäni että se herättelis meitä "syntisiä" ja antais vielä armon palata.
sulle isonperheen äiti: voimia sinne kotiin, on ihana ja liikuttavaa lukea, että on niitä muitakin äitejä, jotka lastaan ehdoitta rakastaa, vaikka suru on suuri kun lapsi eksyy joukosta.Kun kirjoitit että aivan kun kirjoittaisin lastesi ajatuksia,niin me varmasti ajatellaan pitkälti samanlailla, koska viimeisenä iltarukouksena pyydän että joskus vielä itsekkin jaksais kilvoitella.Nämä asiat on äärimmäisen raskaita,mutta kaikesta selviää,kun jaksaa luottaa.Teidänlaiset äidit on rikkaus meille lapsille ja yhteiskunnalle!!!