Suomessa abortoidaan vuosittain 11 000 lasta. Ts. 30 kehittyvän lapsen elämä lopetetaan päivässä eli keskimäärin yksi 45 minuutin välein.
Näihin toimenpiteisiin liittyy mittamaton määrä hätää ja ahdistusta. Lasten surmaaminen äitinsä kohtuun on häpeällistä.
Kun tällä palstalla on asianosaisia ja monenlaisia asiantuntijoita, niin kertokaapa,
1. mitkä toimet voisivat vaikuttaa siihen, että aborttien määrä voitaisiin puolittaa.
2. Mikä käsittämätön syy aja ihmisen niin ahtaalle, että hän voi surmata oman lapsensa?
3. Millainen tuki ja apu äideille, lapsille ja perheille tulisi järjestää?
4. Kenen tulisi ottaa vastuu asiassa?
Näihin toimenpiteisiin liittyy mittamaton määrä hätää ja ahdistusta. Lasten surmaaminen äitinsä kohtuun on häpeällistä.
Kun tällä palstalla on asianosaisia ja monenlaisia asiantuntijoita, niin kertokaapa,
1. mitkä toimet voisivat vaikuttaa siihen, että aborttien määrä voitaisiin puolittaa.
2. Mikä käsittämätön syy aja ihmisen niin ahtaalle, että hän voi surmata oman lapsensa?
3. Millainen tuki ja apu äideille, lapsille ja perheille tulisi järjestää?
4. Kenen tulisi ottaa vastuu asiassa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
1. Aborttien määrä voidaan puolittaa tehokkaalla miehille suunnatulla seksivalistuksella, muistuttamalla kondomin tärkeydestä aina seksiä harrastettaessa.
2. Ei tarvitse mitään käsittämätöntä syytä, syyksi riittää, ettei lasta halua. Oma syyni oli inho raskautta ja pikkulapsia kohtaan ja haluttomuus olla raskaana.
3. Miksi järjestää mitään, on ihan jokaisen oma asia milloin ja miten lapsia hankkii.
4. Eiköhän jokainen yksilö itse loppupeleisä ota vastuun teoistaan, abortti mukaan lukien.
abortti ei ensinnäkään ole surma! vaikka ikävä asia onkin.
Vaikka tekstisi oli joistain kohdin säälittävää tekstiä niin vastaana kuitenkin.
1) Enemmän ehkäisyvalistusta niin miehille kuin myös naisille. Myös se ettei lääkäri niin hepposesti kirjoita lähetettä, vaan syyn pitää olla painava.
2) Mielenterveys ongelmat, liian nuori tai vanha, päihdeongelmat, alkoholi ongelmat, kykenemätön huolehtimaan ja hoivaamaan vauvaa.
3) Apu ja tuki ei auta jos ihminen itse ei sitä halua ottaa vastaan tai ns sulkee itsensä jotta apu ei pääse läpi.
Viimeiseen en osaa vastata koska en ymmärrä mitä sillä tarkoitat.
Mutta kysyisin kuitenkin, oletko kuullut niistä Afrikan köyhistä lapsista jotka saattavat kuolla nälkään jos vauvoina, kärsivät taudeista, eivät saa ruokaa niin paljon kun haluavat?
Entä Venäjän lapset, jotka kadulla kerjäävät rahaa ja heidät on hakattu ja turmeltu mahdollisimman pahan näköisiksi jotta ihmiset antaisivat heille rahaa??
Aivan puhun lapsista jotka ovat toisessa maassa, mutta luitko tässä vajaa vuosi sitten lehdestä kun Suomalainen, alle puoli vuotias vauva oli nukkunut kopassa, korkeassa kuumeessa, vaippa oli valunut läpi ja vauva oli nälkäinen, äiti istui viereisessä huoneessa ryyppy kavereidensa kanssa.
Äiti joka poltti lapsensa elävältä, isä joka tappoi koko perheensä, vastasyntynyt joka annettiin kuolla.... Kaikki tämä sen takia ettei vanhemmat välitä ja pidä huolta, kaikki tämä mielenterveys ongelmien takia, viinan takia.
Äiti joka odottaa, päättää silloin 100% lapsestaan, jos äiti tekee itsemurhan niin silloinhan lapsikin kuolee, jos äiti käyttää huumeita, vetää viinaa, polttaa tupakkaa, syö pillereitä niin silloin myös vauvakin tekee näin. Ja mitä se aiheuttaa??? se saattaa aiheuttaa lapselle elinikäisen ongelmat ja sairaudet.
Ja kynnys on suuri jos äidiltä otetaan vauva pois, siinä olisi taas yksi hoidettava lisää kun nainen ei kestäisi lapsen menetystä.
Nainen, kuten minä, saan kiittää että olen täysi järkinen ja lapseltani ei puutu rakkautta, hoivaamista tai mitään, hän saa asua ja olla oikeiden vanhempiensa kanssa.
Kaikki eivät ole näin onnekkaita.
Olet oikeassa siinä, että rikkaalla venäjällä ja köyhissä kehitysmaissa on paljon kurjuutta lasten keskuudessa. Tämä on tietysti häpeä. Köyhät eivät sentään ole niin moraalittomia että tappaisivat lapsensa, kuten meillä rikkailla ja "hyvin"voivilla on tapana. Köyhätkin lapset ovat verrattomasti paremmassa asemassa, kuin abortoidut vainajat.
Puhuit alkohoisteista ja mielenvikaisista. Toki heitä on, mutta valtaosa aborteista tehdään aivan normaaleille ihmisille. Et puutu kirjoituksessasi niihin syihin, joista suurin osa aborteista tehdään.
Mainitset lapsiin kohistuvat väkivallanteot. Ne ovat kamalia ja tuomittavia. Niiden määrä on kuitenkin häviävän pieni verrattuna lapsen elämän lopettaviin abortteihin. Raakaa väkivaltaa nekin.
Ensimmäinen pointtisi on asiaa. Kolmas on turhan kielteinen. Kyllä ihmiset apua ottavat vastaan, jos ovat sen tarpeessa. Neljännellä kohdalla tarkoitin insituutioita ja kansalaisaktiivisuutta tms.
lapsi on suuri vastuu, mitä siitä tulee kun äiti jolla on lapsi ja tietää ettei pysty hoitamaan sitä? Sinä itse tiedät ettet ole kykenevä hoitamaan ja kasvattamaan lastasi. Miltä se tuntuu?
Yrität kaikin voimin jaksaa, mutta on tullut seinä vastaan. Mitä tällaisessa tapauksessa voi pahimmillaan käydä?
Tiedät ettei lapsen isä halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa, sekin lisää sitä että äiti tekee abortin.
Tuollainen kidutus mitä kerroin aiemmassa viestissäni on niin väärin pienelle lapselle, viattomalle lapselle joka ei ole tehnyt mitään. Mielummin abortti ennen 12 raskausviikkoa kuin syntyminen suoraan painajaiseen.
Kumman siis lapsi ansaitsee: vanhemmat jotka eivät välitä vai kuolema ennen syntymää?
Tätä mieltä olen, abortti on väärin, mutta joissain tapauksissa on paras niin.
Itse tekisin abortin jos tietäisin odottavani vauvaa joka kärsisi heti syntymästä lähtien, koska en itse kestä että lapsi kärsii vakavasta sairaudesta kun hänen olisi parempi olla paikassa jossa ei ole särkyä, kipua eikä surua.
Siis miten köyhä ja nälkää näkevä tulevaisuudeton afrikan lapsi on onnellisempi kuin lapsi joka ei ole syntynyt???? Oletko ihan sekaisin?
Nyt alamme lähestyä tätä tuntematonta asiaa jota olemme kiertäneet:
"Yrität kaikin voimin jaksaa, mutta on tullut seinä vastaan. Mitä tällaisessa tapauksessa voi pahimmillaan käydä?"
Miksi ei jakseta / jaksettaisi?
Mitä voi pahimmillaan käydä?
Sanot etteivät vanhemmat välitä, mutta aikaisempi argumettisi viittaa siihen, että he eivät jaksa.
Mikä on se mainitsemasi "särky, kipu ja suru" joka on kuolemaa pahempi?
Aineellisesti köyhä jopa nälkääkin näkevä ihminen on usein onnellisempi ja elämän keskeisiä asioita paremmin ymmärtävä kuin yltäkylläisyydessä elävä. Hän näkee tulevaisuuden ja nykyisyyden merkitykset ja arvon meitä kirkkaammin.
Ei köyhyyttä pidä tietysti idealisoida, mutta liiallinen elintaso näyttää sumentavan ajattelukykyä.
(huomaa: jokainen kuollut on tulevaisuudeton, jokaisella elävällä on sellainen)
Väitän:
- Köyhä ihminen on onnellisempi kuin kuollut.
- Elämä on sinänsä arvokasta
- On harhaista ajattelua ja väärin riistää elämä siksi, että ihminen olisi (suhteellisen tai absoluuttisen) köyhä aineellisista asioista.
On vaikea arvioida kuolleen onnellisuutta, koska kukaan ei ole palannut kertomaan millaista kuoleman jälkeen on. Siten on myös vaikea verrata köyhän ja kuolleen onnellisuutta toisiinsa - kaikki arviot perustuvat mutu-tuntumaan ja omiin mielipiteisiin. Itse näen kuoleman osana elämää, enkä usko sen olevan mikään kummempi juttu - vaikea se on ainoastaan niille, jotka jäävät suremaan.
Köyhän onnellisuuttakaan ei voi kukaan muu arvioida kuin köyhä itse. Omalta kohdaltani voin sanoa, että köyhyydessä viettämäni vuodet olivat ihan yhtä h****vettiä, ja olen huomattavasti onnellisempi palkkatyöläisenä, kun minulla on energiaa keskittyä muuhunkin kuin seuraavan päivän ruoan miettimiseen.
En myöskään usko, että elämällä on arvo sinänsä. Ainakaan ihan niin yksinkertaisesti. Jos olisi, olisi kaikki yrittäminen turhaa. Turha olisi opiskella tai käydä töissä. Turha olisi haaveilla omasta kodista tai tulevaisuudesta. Ylipäätään kaikki ponnistusta vaativa olisi turhaa - koska elämä olisi itseisarvo. Päin vastoin uskon, että elämään täytyy itse hankkia sisältöä ja tehdä siitä arvokasta. Se on suorastaan velvollisuus - ei vain itselle vaan myös muille. Yrittämällä uusinnamme yhteiskuntaa.
Toisaalta mielestäni tähän yrittämiseen kuuluu myös olemassa olevan elämän arvostaminen ja kunnioittaminen. Parhaansa yrittäminen, jotta kaikilla olisi hyvä olla.
En usko, että kukaan "riistää elämää" pelkästään siksi, että olisi köyhä aineellisissa asioissa. Edelleenkin äidiksi tuleminen vaatii halua tulla äidiksi. Se vaatii kasvamista äidiksi ja kaikkien asioiden punnitsemista: Onko minusta siihen? Olenko tarpeeksi ehjä ja turvallinen aikuinen tullakseni äidiksi ihmiselle, joka tulee tarvitsemaan minua lopun elämääni?
Abortintekijän motiiveja on tietysti niin monta kuin on tekijöitäkin, mutta uskon päätösten yleensä olevan hyvin punnittuja. On ihmisten aliarviointia kuvitella etteikö olisi.
...nuorten - esim. koulun kautta - valistamisessa asiasta avain tähän proplematiikkaan. Jotenkin seksiä tarjoillaan jo 10-vuotialle ikään kuin se kuuluisi ihan välttämättä sen ikäisen nuoren tärkeimpiin juttuihin. Tunnen eestiläisiä, jotka tekee tätä työtä kouluissa siellä, ja he sanovat, että nuorten kasvoista näkee ihan hetkessä helpotuksen, kun tuo tieto uppoaa heihin, että "ai, eikö mulla todella tarviikaan olla vakituista kumppania".
Eli tarvittais materiaalia, jota vois hyödyntää kouluvierailujen yhteydessä, ja uskon, että niitä ihmisiä löytyis vähitellen eri puolilta, jotka ois innokkaita tällaiseen työhön.
Tietysti sama viesti median kautta on tehokkaampi, mutta mediaan ei tällaisen asian kanssa ole välttämättä helppo päästä ainakaan nuortenohjelmiin.
Jos nuorille kerrotaan, että seksisuheesta voi olla seurauksena elävä, oikea lapsi, ja ehkä myös, mitä abortoinnin yhteydessä tapahtuu, niin uskon, että kiinnostus niihin vois vähetä.
Pitäis saada yhtenäistä tietoa nuorille sekä terveysviranomaisten että kansalaisjärjestöjen kautta, ettei toisaalla jaeta kondomeja ja toisaalla kerrota abortin vaaroista. En jaksa uskoa, että terveysviranomaisetkaan yms. iloitsevat näistä aborteista, jotka he joutuu suorittamaan.
noin ylipäätän voisi auttaa asiaan. Abortteja tuntuvat tekevän noin parikymppiset vähän niinkuin ehkäisykeinona.
Ei viitsitä hankkia ehkäisyvälineitä kun ne on niin kalliita. Otetaan katumuspillereitä turhan useasti. Ja sitten ollaankin yks kaks raskaana.
Ihan niinkuin katumuspillerit ja abortti kuuluisi nykynaisen yleissivistykseen.
Tuskin kyseessä on tietämättömyys ainakaan tuossa parikymppisten ryhmässä.
Ehkä abortin tekemisen rajaa pitäisi nostaa.
Haastatellaan useampaan kertaan tehdään monia tutkimuksia, selvitellään mahdiollisuudet pitää lapsi.
Miksi yhteiskunnan pitää maksaa abortti ihmiselle joka ei viitsi hoitaa ehkäisyä.
Eikä vastaus ole se että miesten pitäisi käyttää kondomeja. Kyllä se loppujen lopuksi on naisen vastuulla, se ehkäisy.
On tietysti tilanteita joissa ehkäisy pettää ja abortti on henkisesti vaikea mutta.. nämä helkatin huolimattomat jotka ihan typeryyttään jättää asiat hoitamatta saavat minut raivoihini.
Itse olen kaksi kertaa tullut raskaaksi "vahingossa" toinen kerta nuoruuden typeryyttä toisella kertaa kierukka petti.
Ensimmäisellä kertaa olin 15 vuotias harkitsin aborttia pari viikkoa enkä sitä tehnyt, ei olisi pää kestänyt enkä sitä muutenkaan halunnut.
Toisella kertaa olin jo liki nelikymppinen ja tuotakaan raskauta ei keskeytetty.
En ole katunut kumpaakaan.
Kysymys ei ole siitä etten hyväksyisi aborttia tarpeen sitä vaatiessa mutta huolellisuutta ja viitsimistä ehkäisyyn.
ei abortti tilastojen mukaan enää ole vain nuorten naisten vitsaus vaan mitä suuremmalta osin myös n.kolmekymppisten perheenäitien ongelma.
Turha sitä on nuoria syyllistää, olithan itsekin toisella kerralla nelikymppinen.
Vahinkoja voi sattua kenelle vaan. Viestisi pointti tosin oli erittäin osuva eli on otettava vastuuta teoistaan.
Mikä se vastuunotto sitten kussakin tilanteessa on, onkin sitten eri juttu ja riippuu henkilön omasta elämäntilanteestaan ja vakaumuksestaan.
Itse kuulun juuri niihin vanhempiin perheenäiteihin, joka huomasi ehkäisyn pettäneen. En ikinä kykenisi aborttiin, en voisi tappaa lastani, mutta en myöskään tuomitse ihmisiä jotka sen joutuvat tekemään ja kantamaan silläkin tavalla vastuunsa.
peräänkin. ja mitä sanoit tuosata toisesta kerrasta silloin ehkäisyni oli täysin ajan tasalla.
Jopa niin että, kierukka oli oikealla paikalla.
Sitä ryhmää minä tässä moitin joka ei viitsi hoitaa ehkäisyä ja tavallaan tekevät keskeytyksiä samaan tyyliin kun käyvät kenkäkaupassa.
Pidin tässä yhdelle parikymppiselle valistus puheita ehkäisystä montakin kertaa kun näitä katumuspillereitä otti turhan usein.
Kehotin ja varoittelin raskaudesta joka on todennäköistä jos ei käytä ehkäisyä.
Niin siinä sitten kävi ettei "kallita" pillereitä tai muita ehkäisyvälineitä hankittu ja abortti oli aiheellinen.
Suurin piirtein joka kaverille tässäkin porukassa on abortti tehty.
Se myös minusta loukkaa niitä ihmisiä jotka, ihan oikeasti joutuvat tekemään abortin iän sairauden tai muuten mahdottoman tilanteen vuoksi.
Voipa sitä saada ikävää kohteluakin hoitohenkilökunnalta vain sen vuoksi että, ovat leipääntyneet näihin abortti ehkäisyihin.
Tosin ajat ovat varmaan muuttunet 70- luvulta jolloin neuvolassa haukuttiin kun ei ollut tehnyt aborttia, gyne haukkui raskausaikana naimisen määrästä ja synnytyslääkäri vielä syynytyssalissa nuoresta iästä.
ei löydy sopivaa ehkäisykeinoa. On todella rasittavia nämä Suomen kovat vaatimukset sterilisaation saamiseen.
Vastauksissa tuli esille;
- Valistus ja ennenaikaiseten seksi-vaatimusten keventäminen varsinkin nuorimpien osalta.
- Vastuunotto vastuuttomuuden sijaan koskien erityisesti ehkäisyä.
Keskustelussa viitattiin myös johonkin epämääräiseen tunteeseen siitä, että vaatimukset ovat seinän lailla vastassa ja omat kyvyt eivät riitä selviämiseen. Selkoa ei kuitenkaan saatu siitä, mikä tämä voittamaton este on.
Kukaan ei myöskään puuttunut siihen, miksi kolmekymppiset, kypsät ja suht. turvallisessa asemassa olevat naiset tekevät abortteja.
Monia selityksiä vielä puuttuu. Miksi niitä ei saada puettua sanoiksi?
Kai tämä oli sellainen gallup- tyyppinen, johon jokainen voi vastailla oman mielipiteensä mukaan...
1. En näe mitään syytä, miksi aborttien määrä pitäisi puolittaa, varsinkaan jos se tarkoittaa, että abortteja sallittaisiin puolet vähemmän, jolloin puolet niistä vahinkoraskauksista johtaisi lapsiin. Kuka määrittelisi mikä puoli on pidettävä ja mikä keskeytettävä, arpako?
En tiedä mikä olisi omalla kohdallani vähentänyt haluja aborttiin puoleen, varmaan aivan erillainen arvomaailma, erilainen kasvatus ja näkemys maailmasta. Ehkä täytyisi vain pitää vähän enemmän lapsista ja tavoitteena olla perustaa perhe tällä iällä. Joten koko näkemys uusiksi, kait se olisi jonkinlaista asennekasvatusta vaatinut ja täysin erilaisen kasvuympäristön.
2. Lapsen surmaamisesta on tehty paljon tutkimuksia ja niistä kirjoitettu artikkeleita, kannattaa tutustua. Perheväkivallasta kertova kirjallisuus käsittelee usein myös lapsiin kohdistuvaa perheväkivaltaa (sen raain muoto on lapsensa surmaaminen). Sieltä löytyy niitä syitä; petetyt, liian korkeat odotukset, väsymys, loppuun palaminen, joskus äiti tahtoo suojella lastaan pahalta maailmalta, sairaudet, päihteet jne. Isällä aika yleinen syy on mustasukkaisuus ja siihen liitetyt päihteet. Isä tappaa helposti kerralla koko perheensä ja tietenkin itsensä, ns. laajennettu itsemurha, kun taas äiti jättää isän ulkopuolelle ja surmaa monesti itsensä ja lapsensa.
Syntymättömän lapsen surmaamiseen syiden ei tarvitse olla noin suuret ja tilanteiden niin loppuun kärjistyneitä, vaan yleisin syy lienee huono sosiaalinen tilanne; raha, ikä, parisuhde tai sen olemattomuus, tai fyysiset syyt; ikä, sairaus jne.
Kukin kokee tilanteen ahtauden omien kokemuksiensa kautta.
3. Sellaista, jossa jaetaan sivistystä ja painotetaan kouluttautumisen ja sivistyksen osuutta. Lapsia ei tehdä heppoisin perustein ja jokaisen on itse kyettävä lapsensa elättämään ja kasvattamaan. Sitä tuetaan yhteiskunnallisin keinoin, eli siis juuri tämä systeemi on nyt paras mikä meillä on, kunhan koulutus myönteisyyttä saattaisiin taottua lapsiemme päähän.
Aborttiin hakeutumiskynnystä voisi alentaa mikäli vahinkoraskaus käy, varsinkin nuorella iällä. Nykyisin sosiaaliset paineet aborttia vastaan ovat kovat, joten liian moni ryhtyy vasten tahtoaan vanhemmaksi nuorella iällä. Luonnollisestikin kun/jos tuota sivistystasoa lisätään ja koulutukseen panostetaan, niin vahinkoraskauksien määrä saisi olla huomattavasti nykyistä alhaisempi.
Abortti ei mielestäni siis ole suositeltava toimenpide, joten siihen tilanteeseen joutumiselta pitäisi saada ihmisiä suojeltua. Mutta kun tilanteessa ollaan, että nuori on tahtomattaan raskaana, ei mielestäni keskeytys ole todellakaan huonoin vaihtoehto.
4. Vastuun lapsesta kantaa aina vanhemmat. Jokaisesta päätöksestäänkin ottaa siis ne päätöksen tekijät vastuun.
---
Joku kyseli mikä laittaa kolmekymppisen vakaata elämää elävän tekemään abortin. Tässä yksi; Elämme elämäämme, emme halua lapsia nyt. Meillä on tavoitteemme unelmamme, päämäärämme, kaikki ne ovat menneet mikäli nyt tulisi lapsi.
Elämässä tapahtuu. Ajatellaan, että jompikumpi meistä tai molemmat ajaisimme autoa. Tulisi yksi äkkinäinen ohjausvirhe; olisimme toinen tai molemmat halvaantuneet kaulasta alaspäin. Elämän tavoitteet ja päämäärät olisivat samalla murskana molemmilta, vaikka vain toinen olisi halvaantunut.
Abortista tuo nyt erosi sillä, että meidän ei tarvitse pilata elämäämme sen virheen takia, sillä on lääketieteellinen keino parantua, olisi tyhmää jättää se käyttämättä, sillä meidän molempien elämä on tässä pelissä, mieheni ja minun.
Eli se haettu seinä on varmasti se ihmisen oma tahto; en halua lasta nyt, haluan saavuttaa elämässäni niin paljon muuta kuin lisääntymistä. Vastoin tahtoaan on varmasti kurjempi ruveta lapsia pukkaamaan.
No, voitte säästää olet itsekäs kommenttisi, sehän on itsestään selvää, ketäs muut tässä voivikaan ajatella kuin omaa lahiympäristöään. Niin, tietenkin maailman laajuisesti tätä maailmaa joka on ylikansoitettu ihmisistä, luontoa, jota ihminen toiminnallaan kokoajan tuhoaa...? Minä ajattelen mielummin vähän lähemmin, itsekästä kyllä, mutta tässä on kyse minun perheestäni, minun valinnoistani; haluanko pilata kaiken, haluanko tehdä tähän maailmaan ei toivotun lapsen, haluanko unohtaa tavoitteeni opinnoissa, päämääräni työelämässä? En halua...