Metsä kuiskaa nimeäni uudelleen ja uudelleen. Kävelen synkkien ja kuolemattomien yksien maahan. Edistys, kehitys ja menestys ovat uudelleenkutsuttu. Laivaystäväni itkevät, mutta minä yritän pysyä kylmänä ja pitkänä. Olemme seilanneet valtamerta jo viisi viikkoa, mutta mitään ei tapahdu. Syöksen kassikotkan vahingossa kuolemaan. Sitä seuraa viiden sekunnin epäonni. Laivaystäväni haluavat kuolla, mutta minä en. Yhtäkkiä tuntuu kovin oudolta... tunnen sisäisen muutoksen... Maailmako painajainen, josta ei voi herätä? Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä? Siihen en saane vastausta, sillä herra Iso Č syöksyy kimppuuni. Kidastani syöksyy tulta, mutta en myönnä mitään enkä liioin kiistä. Siinä samassa maailmankaikkeus muuntuu vellovaksi massaksi, josta muodostuu suuri savusilli. Savusilli syö itsensä ja me olemme pelastuneet. Maihin päästyämme metsä kutsuu nimeäni uudelleen ja uudelleen.
Metsä kuiskaa nimeäni
Shaahi
070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.