mistä

haluamisesta kysymys, vaan hän tunnistaa itsensä as:ksi.

olekaan kirjoitti:

haluamisesta kysymys, vaan hän tunnistaa itsensä as:ksi.

itseni as:ksi, enkä todellakaan HALUAISI tällaista diaknoosia. Se miksi haluan välttämättä tietää diaknoosin, mun on pakko tietää mistä nämä kaikki oireet johtuu,on tietääkseni juuri yksi oire.

tunnistan kirjoitti:

itseni as:ksi, enkä todellakaan HALUAISI tällaista diaknoosia. Se miksi haluan välttämättä tietää diaknoosin, mun on pakko tietää mistä nämä kaikki oireet johtuu,on tietääkseni juuri yksi oire.

itsesi As:ksi? Ei kai diagnoosikaan sentään tunteelle oireista voi perustua?

tunnistat kirjoitti:

itsesi As:ksi? Ei kai diagnoosikaan sentään tunteelle oireista voi perustua?

olet nyt ihan väärällä palstalla.
Tutkaile vähän nykysuomen sanakirjaa
Tunnistaminen ja tunteilu on kaksi eri asiaa.

tunnistat kirjoitti:

itsesi As:ksi? Ei kai diagnoosikaan sentään tunteelle oireista voi perustua?

Hetkinen! Jos nyt otan itseni tähän mukaan ja sanon, että olen koko ikäni tiennyt olevani jotenkin selvästi erilainen, kuin muut ja sitten joku sanoo mulle, että oot ihan aspergerin oloinen. No ensin ajattelin, että sekavaa puhetta. En ole mikään autisti, en todellakaan. Oon vain muuten vain erilainen, en todellakaan mikään vammainen.
Mutta sitten, kun luin aiheesta, huomasin kauhukseni, että hän olikin oikeassa. Näin, kuinka oireet olivat nappiin samat, kuin minulla. Vieläkin epäilin olenko aspergeri, mutta pikkuhiljaa kun olen lukenut aiheesta, niin olen vakuuttunut siitä, että minulla on AS ja mikään muu vaihtoehto ei ole tullut kyseeseen.
On alkumasennuksen jälkeen ollut vain ylöspäin menoa. Olen lukenut paljon positiivisista asioista , mitä assiin liittyy ja olen alkanut lukemlla paremmin hyväksyä heikkouksiani ja poikkeavuuttani.

ritalin kirjoitti:

Hetkinen! Jos nyt otan itseni tähän mukaan ja sanon, että olen koko ikäni tiennyt olevani jotenkin selvästi erilainen, kuin muut ja sitten joku sanoo mulle, että oot ihan aspergerin oloinen. No ensin ajattelin, että sekavaa puhetta. En ole mikään autisti, en todellakaan. Oon vain muuten vain erilainen, en todellakaan mikään vammainen.
Mutta sitten, kun luin aiheesta, huomasin kauhukseni, että hän olikin oikeassa. Näin, kuinka oireet olivat nappiin samat, kuin minulla. Vieläkin epäilin olenko aspergeri, mutta pikkuhiljaa kun olen lukenut aiheesta, niin olen vakuuttunut siitä, että minulla on AS ja mikään muu vaihtoehto ei ole tullut kyseeseen.
On alkumasennuksen jälkeen ollut vain ylöspäin menoa. Olen lukenut paljon positiivisista asioista , mitä assiin liittyy ja olen alkanut lukemlla paremmin hyväksyä heikkouksiani ja poikkeavuuttani.

Olen koko ikäni ollut omituinen, eikä lapsuudessani kukaan vahingossakaan keksinyt että olisin as. Lääkärit väitti että mulla on "vaikea psykoosi". Se kuulosti vähän liian paksulta. Jouduin sijaisperheeseen ja jossain vaiheessa sijaisäitini sanoi minulle kylmästi että olen autisti. Sitä en tahtonu uskoa. Kävin usean vuoden ajan psykologilla juttelemassa. Teininä näin hänen pöydällään papereitani ja näin kun siihen oli kirjoitettu "aspergerin syndrooma?". Diagnoosi ei siis ollut varma. Aloin etsiä tietoa assista, joten varmistuin siitä että mulla on as. Kukaan ei mulle ole suoraan sitä sanonut, mutta olen ihan varma asiasta. Kouluiän kynnyksellä olin todella sairas (mistä se psykoosi-diagnoosi tuli), mutta vähitellen parannuin sijaiskodissa ollessani. Psykologini sanoi että olen kaikkea muuta ku vammainen. Nykyään olen jo lähempänä ´"normaalia", mutta ei musta koskaan ihan normaalia tule. Kaipa ne as-piirteet säilyy aina. Olen kohta 25v, ja olen sosiaalisissa taidoissa kehittynyt paljon teini-iästä, mutta vajavainen olen silti noissa taidoissa. Numeroiden ja kirjainten laskeskelua en pysty lopettamaan, heh XD Ja olen luonteeltani yksinäinen susi.

Että tässä minun elämäntarinani lyhykäisyydessään =)

ihminen kirjoitti:

olet nyt ihan väärällä palstalla.
Tutkaile vähän nykysuomen sanakirjaa
Tunnistaminen ja tunteilu on kaksi eri asiaa.

Kuka puhui tunteilusta? Taitaa omakin sanakirja olla hukassa. Varmasti pointti kuitenkin tuli selväksi, eli se, että oma varmuus ja tunne siitä, että piirteet täsmäävät, eli tunnistaminen on eri asia kuin se, että diagnoosikriteerit täyttyvät/eivät täyty. Palstan vääryydestä en tiedä, mutta sen ainakin tiedän, että As:it ovat tutumpia kuin voisit kuvitellakaan. Joten mikäli haluat ottaa kantaa oikein kirjoitukseen tai vaikka sanakirjojen määritelmiin, olet ilmeisesti itse väärällä palstalla.