voiko opettaja olla ujo?

Eihän kukaan oo seppä syntyessään, ihan rohkeesti vaan. Äkkiä sitä tottuu, ujous häviää kun totut ja lakkaat olemasta ujo. Muista että mikään ei ole kuoleman vakavaa ja mitä ikinä tapahtuukin voit korjata virheesi, turha pelätä jos puhuu väärin, kun otat asiat rennosti ja tokaiset siihen perään jotain läppää niin kyl se siit :P

Itse olin, ja olen, todella ujo. Kaikki julkinen esiintyminen pelottaa ja koulussa pidetyt esitelmät saa sydämen sykkimään noin kahtasataa...

Intissä olin varusmiesjohtajana ja siellä esiintyminen parhaimmillaan 80:lle alokkaalle sujui täysin jännittämättä. Auktoriteetti ja pari hassua natsaa kaulassa tekevät ihmeitä! Uskoisin opettamisen koulussa sujuvan suunnilleen yhtä helposti, vaikka arvomerkit kauluksesta puuttuvatkin. Opettajana ollaan oikeastaan vielä ylivoimaisemmassa asemassa oppilaisiin nähden (tiedot ja ikä).

Opettajakoulutus voi kyllä olla ujolle kova paikka, mutta itsensä kiusaaminen kehittää. Kun esiintymisiä tulee riittävän tiukalla tahdilla, koko touhuun tottuu ja jännittäminen loppuu, vaikka itse ujous ei olisi mihinkään karissutkaan.


Nyt on pakko kertoa siitä yhdestä ainoasta koulun (amk) esitelmästä jota en jännittänyt. Se esitys meni myös todella hyvin.
Esitelmä oli englannin tunnilla, eli kieli oli tietenkin englanti. Olen englannissa(kin) todella surkea. Kaiken muun lisäksi muistilappuni oli jäänyt jonnekin hukan teille, mutta olin kyllä opetellut lähes koko homman ulkoa (esitelmän apuna oli kyllä PowerPoint, mutta siinä ei ollut sellaisia dioja missä olisi ollut tekstiä).
Syy miksi en ehtinyt jännittää koko touhua, oli välittömästi tilannetta edeltänyt luokkakavereiden kesken tapahtuva häröileminen(oli perjantai-ilta...). Ilmeisesti nauru ja hauskanpito auttaisi esiintymispelkoon yhtä hyvin kuin betasalpaajat :D

Minä inhoan yli kaiken esiintymistä ja esitelmien pitämistä, mutta silti olin vuoden verran opettajana. Jotenkin se oli aivan eri juttu olla oppilaiden edessä kuin esiintyä muulla tavalla. Ei minua ainakaan edes jännittänyt, vaikka yleensä olen naama punaisena ja kädet hikisenä, jos pitää pitää vaikka esitelmää.

Minusta opettaja voi olla ujo, mutta jo oppilaat pelottavat, ei kannata lähteä opettamaan.

Mene pedagogisiin opintoihin. Jo sen vuoden aikana saat käsityksen omista mahdollisuuksistasi opettajana. Vaikka et sitten haluaisikaan opettajaksi, on sinulla todistus, josta on hyötyä monia muita työpaikkoja hakiessasi (projektien johtaminen yms.).

Oppilaat ovat ihania, mutta kyllä heistä osa osaa käydä hermoillekin.

Olet nuori ja ajattelet samoin kuin minä, kun olin nuori. Että täytyy kai sitten lukea opeksi asti, kun sattuu opiskelemaan tätä asiaa (kieliä). Nyt ajattelisin toisin. Nyt ei ole kyse siitä, mihin tämä opiskelu sinut valmistaa, vaan mitä haluat tehdä elämässäsi. Onko se opettaminen? Mitä muuta se vaatii kuin esiintymistä? Pitäisitkö opettamisesta?Onko se sinun juttu? Mistä todella nautit?
Minä olen nyt toiminut muussa ammatissa kuin opettamisessa toistakymmentä vuotta ja sitten aina välillä käynyt kurkkaamassa koulussa, että josko sittenkin opettajaksi, kun on tuo pätevyys.
Mutta aina on tullut siellä semmonen mieli, että vaikka olen ujonakin valloittava esiintyjä, että
voi ei, miten paljon opettajuus vaatii. Se on luovaa ja itsenäistä ja ihanat kesäajat, mutta ei tosiaankaan sielu syki opettamiselle. Syitä on paljon,mutta yksi syy on se, että ujouteni (jota en häpeä)vaatii paljon yksinoloa ja rauhaa ja sitä ei koulumaailma toisaankaan tarjoa.Käy tekemässä joku sijaisuus jossain koulussa, niin saat tuntumaa, olisiko opettajuus sopiva valinta, vai kannattaisiko vaihtaa alaa.

Ei se haittaa vaikka ope olis ujo. Itse asiassa luin kerran yhdestä lehdestä, että on hyväkin jos ope on herkkä/ujo, koska silloin pystyy yleensä vaistoomaan oppilaiden tunnetiloja yms. Ja se taas on hyvä ominaisuus opettajalla!