Muistahan ottaa päivän Valium-annoksesi ennen kuin aloitat kirjoittelun! Katkeruutesi ja vihasi ylittää jo terveen ihmisen rajan.
Nimimerkille Lissu
Kyllästynyt
533065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Meillä kaikilla on oikeus tunteilla tilanteen mukaan. Sinullakin on oikeus olla surullinen, vihainen, katkera, iloinen, itkuinen, onnellinen!
Hyvänen aika, miksi sinun mielestä ihminen on sairas, jos hän on surullinen, onneton ja katkera, tai ala-maissa. Sittenhän onnellinen ja iloinenkin ihminen lääkityksen tarpeessa??? Tunteet kuuluvat ihmisen elämään, ja silloin ihminen on sairas, ellei hän missään tilanteeessa reagoisi tunteillaan!
Täysin tunteetonta tuskin löytyy.
Minä ainakin näen punaista kun naikkoset vänkää väkisin ex miehen perheen elämään! Siinä on ylitetty hyvän ihmisyyden raja. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen, eikä sinne tuntemattomilla ja vierailla ihmisillä ole mitään asiaa. Minä ainakaan en päästä ainuttkaan ex mieheni naikkosta lasteni ja minun elämääni sotkemaan.
Isä jos on lapsille tärkeä ja toisinpäin, se on ok, mutta naikkosilla ei ole mitään asiaa.
Jos minä en ole lapsille niin tärkeä, että vaihtavat minut johonkin hilipatti hilleviin, niin sille en voi mitään, ja luovun lapsistani täysin, jopa niin, etten halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, mutta ainankin vielä olen niin tärkeä, etteivät he ole minua vaihtaneet, eikä naikkosia halua nähdä. Sellaista tilannetta toivottavasti ei tule koskaan. Olisi julmaa, minä joka lapset olen synnyttänyt ja kasvattanut pitkälti, joutuisin heistä luopumaan jonkun naikkosen takia! Rakastan lapsiani niin paljon, etten halua kenenkään sekoittavan heidän maailmaansa. onneks sen on ukkokin ymmärtänyt. Vielä ovat pysyneet poissa, ja toivon mukaan ymmärtävät että olen tosissani, eivätkä ala minun kanssani pelleilemään.
Mahtaisiko lapsesi edes USKALTAA sanoa jos on eri mieltä kanssasi?
Miksi pelkäät oman äitiytesi puolesta?
Yleensä biologinen äiti on lapsille se nro 1, mutta jos äidistä ei ole kasvattajaksi niin olisihan se hyvä, että voisivat edes joskus olla tasapainoisenkin ihmisen kanssa.
P.S. Nimitteletkö useinkin ihmisiä lastesi kuullen?
Miten mun lapseni liittyy mun periaatteisiin näistä naikkosista? Niin minä olen ykkönen ja tulen aina olemaan. Sitä paitsi lapseni ovat niin isoja että osaavat nämä nimittely jutut ihan omasta aloitteesta ja kavereiden seurassa! Ja samaa mieltä ovat aina olleet, ettei iskän naikkoset kuulu meidän elämään. Olen kyllä varoitellut pienenä lapsiani heistä, joten hyvin oppi on mennyt perille. Sitähän me vanhemmat aina odotamme, että neuvot menevät perille.
Pian meidän nuoriso joukko on aikuisia, eikä tähän päivään mennessä ole tarvinneet naikkosia elämäänsä, eikä tarvi edelleenkään.
Äitiyden puolesta ei ole koskaan tarvinnut pelätä, sillä olen ollut aina niin varma, ettei minun paikkaani kukaan uhkaa. Jos niin joskus olisi käynyt, en varmaan puhuisi lapsistani, vaan entisistä lapsistani, joita minulla joskus on ollut. Varmaan joskus kuvia katselisin ja muistelisin, mitä yhdessä joskus olemme tehneet. Tai sitten en muistelisi, vaan olisin jo unohtanut täysin, ja yrittäisin elää omaa yksinäistä elämää.
Ois jopa valmis hylkäämään omat lapsensa,jos tykästyisivät äitipuoleen enemmän =))))))). Oikea ja aito äiti ei hylkää lastaan ikinä,eikä minkään takia.
Tamä lissu varmaan hylkää lapsensa,jos joutuvat linnaan tai tulevat narkkareiksi tms.
Todellinen esimerkki maailman parhaasta ÄIDISTÄ...Salli mun nauraa =))).
tosi sairas yksilö, joka vahingoittaa myös lapsensa!!
tollaselt lissult äkkiä pitäs huostaanottaa muksut, ei juko, onks tollasii lissui?
kuuluisi tuonne yksinhuoltajapalstalle? Et ole uusperheellinen, joten miksi suotta tulla tänne omaa sappeaan kiehuttamaan meidän kauheiden naikkosten piiriin?!!!
Enhän minä sanonut että olisin valmis lapsiani hylkäämään! Sehän olisi minulle maailman kauhein onnettomuus, jos niin joutuisin tekemään!
Mutta eihänminun tarvikkaan heistä luopua, koska olemme säännöt tehneet selviksi, ja niitä noudatetaan.
Koska MINÄ olen lasteni äiti ja heidät synnyttänyt ja heidät kasvattanut ym luopunut monesta itselleni tärkeästä asiasta lasteni tähden, vain MINUN pitää olla heille niin tärkeä, että siihen ei naikkosia kaivata. Onneksi ei ole kuulunutkaan.
Ja mitä varten ne kuuluisivatkaan, eihän nheillä ole mitään sijaa lasteni elämässä! Tehkööt omat, jos lapsia haluaa, minä en tee lapsia kenellekkään hoivattavaksi. Mieheni sanoikin että sinä olet maailman paras äiti. Joten hän kyllä tietää, ja arvostaa minun mielipiteitäni täysin!
Tarkka lainaus kirjoituksestasi:
"Tai sitten en muistelisi, vaan olisin jo unohtanut täysin, ja yrittäisin elää omaa yksinäistä elämää." Viittasit lauseella lapsiisi.
Aika sydämetön olet jos lapsesi olisit hylkäämässä vain siitä syystä, että he eivät ajattele samoin kuin sinä. Lapsilla saa olla muitakin tärkeitä aikuisia kuin omat vanhemmat.
Onko miehesi koskaan halunnut, että lapset muuttaisivat hänen luokseen? Minkä ikäisiä lapsia teillä on?
ymmärrän että olet katkera kun miehesi löysi uuden naisen. vie aikaa ennen kuin siitä pääsee yli. täytyy olla todella vahva ettei lapsia vedä omaan katkeruuteensa ja he voivat erosta huolimatta elää onnellista ja huoletonta elämää. tiedän että sinunkin aikasi vielä tulee - ehkäpä nopeampaa kuin aavistatkaan - tulet löytämään elämäsi miehen, joka on vain sinua varten.
Joka tarkoittaa sitä että jos lapset olisivat sitä mieltä että haluisivat nähdä niitä naikkosia, ja valitsisivat jonkun naikkosen minun tilalleni, kokisin sen niin että he ei välitä minusta ja haluavat vaihtaa minut!
Suosiolla en ole sanout heistä luopuvani!
Onneksi ei tarvikkaan! Lapset ovat minun, ei heitä muille tehdä, he kuka lapsia haluaa tehkööt ite.
Se olisi elämäni kauhein asia jos joutuisin luopumaan heistä, toivon että tässä asiassa lapset ovat minun kanssani aina samaa mieltä ja tukevat minua päätöksessäni. Vielä ainakin näin on onneksi.
Tottakai lapsilla on tärkeitä ihmisiä muitakin kuin minä, isä, kummit, isovanhemmat, serkut ystävät opettajat ym ym. Mutta mihin niitä naikkosia tarvii? Ei mihinkään! Ei ainakaan meillä. Nehän on vain iseille yksinäisyyden poistajia ja "kun nyt joku on". Niin kauan kun he pysyvät poissa, meilläon asiat todella loistavasti.
Täällä on aivan kauheita tekstejä kirjoitettu, joten en halua missään nimeesä meille sellaista kohtaloa! Miun lapsiani ei kukaan hauku eikä tuhoa henkisesti.
Mieheni ei halunnut vuorotyönsä vuoksi heitä, joten samalla sai helpon ja vastuuttoman elämän.
Lapset ovat 23, ei kotona enää, sitten 16, 17 ja 11 vuotiaat.
Kyllähän noita ottajia on aina ollut, ja on edelleen, mutta kattellaan nyt ihan rauhassa, sillä mulle ei koskaan kelpaa kuka tahansa.
Mies ystäviä on mieheltäni jäänyt minun tueksieni paljon kaveripohjalla, ja heistä on suuri apu ollutkin.
Ties vaikka heistä joku kolahtaa ajan myötä. Huomaan myös, että lähes kaikki ystävät ovat jääneet minun puolelleni, niin sekin jo jotain sanoo, millainen mies on ollut. Kukaan ei enää enää halua hänen ystävyyttään. Mutta mitä siitä, surkoon nyt naikkosten kanssa ihan rauhassa menetettyä perhe-elämää. Takaisin ei ole tulemista.
ei kannata uhrata ajatustakaan sellaisille miehille. kunhan aina muistetaan että lapset eivät kärisi kovin paljon. ainakin pitäisi yrittää jotenkuten tulla toimeen sen exän kanssa. ei ainakaan lapsille purkaa katkeruuttaan. avioliitossa aina on kaksi osapuolta, siitä ei pääse mihinkään.
Isä, kummit, isovanhemmat, serkut, ystävät ja opettajatko ovat sitten myös lapsesi synnyttäneet?
Vaan entäpä jos miehesi saakin puolisokseen lapsesi opettajan tai jonkun ystäväsi? Muuttuuko hän heitukaksi ja naikkoseksi sillä silmänräpäyksellä?
Totta puhuen sinulla on äitiys vähän helvetin heikoissa kantimissa jos pelkäät että menetät merkityksesi ex-miehesi löytäessä uuden.
Jos minä olisin exäsi niin vähät välittäisin laatimistasi säännöistä ja olisin hakenut ja saanut yksinhuoltajuuden kauan sitten vedoten äidin häiriintyneisyyteen.
Sinulla käy miekkosia oikein ruuhkaksi asti mutta EX-miehelläsi ei saisi olla ketään.
Mites nyt silleen.
Johtuuko nirsoutesi miesten suhteen siitä ettei yksikään miekkosehdokkaista ole ollut sinut jättäneen miehen (eli exäsi) veroinen?
Eka lauseesi oli päätön! Ei ihme et osa miehistä on täysin ymmärrystä vaille, kun eivät selvää suomen kieltä yymmärrä, tai halua ymmärtää! Tosi-asiassa ymmärsit enkä sen takia sitä selitä sulle! Jos et, säälin.
No jos eläkeikäisiä naisia haluaa, niin siitä vaan, naureskellaan sitten yhdessä heidän toilauksiaan. Siinä ei ainakaan rakkaudesta ole sitten kysymys, pelkästä hulluudesta.
En sanoisi noin ystäväiseni, minulla on äitys ollut aina hanskassa, enkä koskaan ole epäröinyt sitä tai yleensäkään mitään. Vaihdoinpa kerran jopa lapseni takia paikkakuntaakin ja lapseni koulua, kun edellisessä koulussa yksi opettaja oli aivan mielipuolinen. Enpä tainnut olla ainoa, joka lapsensa pois koulusta otti. Nytpä ei kyseinen opettaja enää koulussa toimi, onneksi.
Aina kun eronneet miehet väittävät äidin olevan häiriinytynyt, se liittyy omaan pettymykseen ja saada josain muusta sylkykuppi. Ennen niin ihana vaimo ja hyvä äiti muuttuu yhdessä yössä aina hirviöksi. Miksi? Vuosien kokemuksella avioliitossa oleva mies, tietää että ei se äiti ole siitä muuttunut, sama se on kuin ennenkin. Mutta katkeruus ajaa miehenkin tekemään sellaisia asioita, joita ei muuten tekisi. Ja siihen kuuluu ex bvaimon kitkeminen mielestä juuri puhumalla pahaa ja haukkumalla.
No onneks et ole exäni, niin ei tarvi pelätä lasteni puolesta, ja toiseksi häiriintyneisyydelle täytyy olla hyvät perustelut, ja siihen ei riitä pelkän isän kuvittelu!
muuttua, vain mies voi. Ei se ihana ja hyvä mieskään muutu yhdessä yöksi miksikään, mutta vuosien kuluessa mahdollisesti muuttuukin. Ja sama pätee naisiin.
Harva nainen haluaa ottaa äidin paikan toisen lapselle. Mutta useimmat naiset haluavat pärjätä kaikkien ihmisten kanssa - jopa miehensä lasten. Ja useimmat lapset haluavat tulla toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Poikkeuksena sitten ilmeisesti ne, jotka on aivopesty siihen, että jokainen "naikkonen" jonka kanssa missään tekemisissä on, yrittää syöstä äidin vallasta.
Jos lapsi haluaa avartaa maailmankuvaansa ja tutustuu johonkin "naikkoseen" ja sinä hänet sen takia unohdat, niin kyllä se olet sinä, joka lapsensa on jättänyt, ei lapsi sinua.
Koville se tuntuu Lissukalla ottavan, kun mies on hylännyt ja nyt ex-miestä täytyy päästä viemään kuin pässiä narusta. Siinä sivussa sitten voi kehuskella omaa paremmuuttaan.
Mutta niin se vain on, että heikon itsetunnon omaava ihminen haukkuu muita, hyvällä itsetunnolla kykenee antamaan arvon muillekin.
Muistathan sitten Lissu ottaa itsellesi sellainen mies, jolla ei ole exää eikä lapsia, ettei SINUSTA TULE NAIKKOSTA!
50 v. äidin helmoissa kasvanut poikamies on oiva vaihtoehto.
Olet oikeassa, olet lastesi AINOA äiti, SINÄ olet lapsesi synnyttänyt, SINÄ olet heille VARMASTI tärkein. Mutta ovathan muutkin ihmiset lapsille rikkaus, niin miehet kuin naisetkin. Kuuluu lasten elämään mummot, papat, tädit, sedät, opettajat, kavereiden vanhemmat jne. Eivät he horjuta sinun asemaasi millään tavalla, vaikka lapsesi tuntevatkin heidät ja viettävät aikaa heidän kanssa!! Miksi sitten ex-miehesi uusi nainen sinun asemaasi ja/tai lapsiasi vahingoittaisi!? Hänhän on vain yksi tavallinen aikuinen ihminen muiden joukossa. Jos hyvin sattuu, pitää vielä lapsistasi!! Mikä tekee siitä yhdestä naisesta niin suuren uhan ja päänvaivan!?
Niin ikävä kyllä on!Nimim.kokemusta on.Mieheni ex kamala paskapää,sukua tolle lissulle.Kaikkensa yritti ja yrittää kai vieläkin,mutta ei onneks tehoo akan kukkoilut.Eikä auttas vaikka nuo lapset otettas lissulta pois:NE ON JO AUTTAMATTOMASTI PILALLA!!Ehkä joku pitkä terapia saatas auttaa.Täytyy toivoo,että lapsilla silmät avautuis jossain vaiheessa.
etkö olekaan eronnut?
Taidat elää haavemaailmassa, jossa EXmiehesi elämään ei kuulu kuin sinä, muut naiset ovat oitis karmeita hyväksikäyttäjäporttoja.
Mitäpä muuta se exmies voisi sanoa ilman , että saat raivarin.
muistathan, ettet tuo sitä uutta PUKKIA sitten lastesi eteen ettei vaan yritä omia isän paikkaa!
Se on totta, että lapsistani ei voi olla pitämättä. Aivan ihania ihmisiä. Ovathan ne minun.
Ei tietenkään horjuta minun asemaani, sehän on päivän selvä asia, mutta ihan tavallisia aikuisia he eivät ole, vaan ihmisiä joilla ei ole mitään osuutta minun perheeseeni. Jos haluavat perheen, jokainen voi tehdä sen itse. En minäkään lapsiani ole keneltäkään lahjaksi saanut. Meidän perhe toimii näin, jollain muulla toisin, Minä vain ihmettelen sitä ja syvästi, kuinka joku voi tehdä lapsille niin julmasti, että ensin isä jättää perheensä, ja sitten ottaa uuden naisen ja päätteeksi leikkii jotain hemmetien perhettä vieraan ihmisen kanssa! Se ei vaan mene mun kaaliin, enkä omilla lapsillani anna niin tapahtua. Minä olen lasteni perhe. Ja kuten sanoin, ex mieheni kunnioittaa minun päätöstäni, ja pitää naiset pois meidän elämästä.
Koville on joo ottanut ja ottaa edelleen! Mutta huonompaahan vaihtoi, ihmiseen joka on täysin onneton, ja sai nyt miehen joka säälistä otti.
Mutta kun huomaa millainen epätoivoinen ämmä on, niin turha tulla kolkutteleen.
Lapseni rippijuhlissa tuttavammekin sanoi, että jo on menny mies surkeeseen kuntoon, ei ikinä vois kuvitella et sillä on joskus ollu ihana perhe! Niin, surkimukset joskus löytävät toisensa ellei ole molemmat sitä, niin seura tekee kaltaisekseen. Kyllä meitä muita huvitti!
Mutta itsepä on olotilansa ja seuransa valinnu, ei voi syyttää meitä.
todella käy lapsiasi sääliksi. Yritä nyt hyvä ihminen päästä tuosta itsesäälistä ja ALA ELÄÄ!! Ei kai kukaan mies kauaa jaksa noin vittumaista naista katsoa. Ihan oikein sinulle että lähti!
Niinkuin totesin, heikon itsetunnon omaava ihminen haukkuu muita, hyvän itsetunnon omaavan ei tarvitse.
Mitä jos laskisit jo irti ex-miehestäsi ja lakkaisit vatvomasta hänen asioitaan. Anna hänen elää ihan omaa elämää, vaikka hän eläisi sen "epätoivoisen ämmänkin" kanssa. Eiköhän se ole kuitenkin hänen oma valinta, eikä kuulu sinulle tai edes tuttavillesi.
Miks mun pitäs miettiä? Ei mulla ole mitään mietittävää, en ole vienyt keneltäkään miestä enkä yhdeltäkään lapselta isää! Päinvastoin kuin meille on käynyt!
Miettiköön ne hetekka hellut tekosiaan. Näyttää siis siltä, että valehtelemalla nämäkin naikkoset savat kaikki sympatiat puolelleen! Ensin tuhotaan kaikki mitä halutaan, ja sitten vieritetään hullun maine ex perheeseen ja ollaan itse kuin mitään ei olisi tehty! Siis pöyristyttävää! On hyväksyttävää tuhota toisen omaa, jos itsellä ei ole mitään! Varsinkin kun suuri joukko heitä kannustaa ja tukee!
Suurin häviäjä on aina eroissa lapset, ja heitä ei ajattele kukaan. Onneksi omat lapseni eivät ole joutuneet sietämään huonoa kohtelua kenenkään taholta. Eikä tule!
Oli itsetuntoni mikä tahansa, ja kuka tahansa mitäkin mieltä, se ei liikuta minua, koska meidän elämä ei pyöri enää vinkuessa isää takaisin. On aivan sama, onko hetekka helluja seitsemän vai sata, kunhan muistaa että itse on elämänsä pilannut. On viisaitakin miehiä, joille perhe on ykkönen.
Hyvä itsetunto ei ole koko elämä, vaan koko elämä on Jyvä, Itse ja Tunto!
Miksi mies lähti vieraan naisen mukaan? Sinussa ei tietenkään ole vikaa. Mitä sitä nyt enää itket, et kai sellaista miestä takaisinkaan ottaisi? Oikeasti, lopeta jo! Ystäväsikin varmasti nauravat selkäsi takana, eivät varmaan suoraan uskalla tuollaiselle mitään sanoa (saavat pian syyn niskoilleen jos vastaan sanoisivat) Oletko muuten huomannut että sinä otat ystäviisi yhteyden eikä toisinpäin? Muutahan pian asennettasi tai olet todella yksin.
Meillä mieheni löysi pari vuotta sitten uuden. Mielestäni meillä meni aina hyvin. Voit arvata että asia oli suunnaton järkytys koska tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Muutimme lasten kanssa toiseen asuntoon ja exäni omaan asuntoonsa. Nopeasti uusi nainen ja exäni muuttivatkin yhteen. Olihan se hirveää aikaa. Lapset olivat isällään joka toinen viikonloppu. Arvaatte varmaan tuntemukseni niinä hetkinä kun olin yksin!! MUTTA KOSKAAN, KOSKAAN EI tullut pieneen mieleenikään että olisin estänyt lapsiani tapaamasta isäänsä ja tätä uutta naista. Sehän olisi ollut TODELLA JULMAA LAPSILLE. Nyt kun aikaa on kulunut, täytyy vain todeta että selvitty on! Olen jopa onnellinen tällä hetkellä ja uskon että jonain päivänä olen todella onnellinen.
Vikaa ja vikaa! Meissä kaikissa on vikaa, mutta pitääkö sen takia juosta pakoon, että toisessa on jotain mitä ottaa pattiin? Ja kyllä ihmisen täytyy tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, ja hyväksyä vikoineenkin! Kyllä mua kans iletti välillä miehen ihme pilkkiminen, kun välillä vapaat meni jäällä istumiseen! Mutta en ikinä ajatellut sen takia lähteä lätkimään!
Mitä tarkoitit, Että "minä otan ystäviini yhteyden"?
Mistä sä niin päättelet?
Minulla on hyviä ystäviä jotka ovat olleet alle kouluikäisinä naapurin lapsia, sitten kouluajoilta on ystäviä joista yksi on ensimmäisen lapseni kummi! Sitten on työpaikoilta saatuja, ja miehen kautta saatuja ystäviä!! En todellakaan ole yksin, enkä yksin jää! Mutta en kaipaa isoa laumaakaan ympärilleni.
Olen sen verran räväkkä persoona, että uusia ihmisiäkään en karta! Ja on helppo tutustua, en jää sanattomaksi missään tilanteessa. Mutta ystäviä en keräile, joten riittää mitä mulla on. Ja ellei seurani kelpaa, voi lähteä kävelemään. So long!!
PS: Varohan vaan, ette kohta sinäkin löydä itseäsi ystävälistassani, jos oikein alat pottuilemaan!!!! No toi oli vitsi!
Mietippä nyt vähän omaa käytöstäs,jos olet sitä mieltä että,"täytyy tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja hyväksyä vikoineenkin",sitäkin ihmettelen että katsot "viaksi"miehesi istumisen pilkillä?!
No nyt menee hermot!!! Vaikka mä sanon kissa, niin sekin on jo väärin! Ois tietysti pitäny sanoa kirahvi? Häh mitä häh...
Ootko varmasti muistanut ottaa lääkkees tänään?
Heh, näinhän se on! Mieheni ex-vaimo taisteli epätoivoisesti, etten saisi tavata lasta enkä olla millään tavoin osa lapsen elämää. Minulla kun noita omiakin on siunaantunut niin pitäisi kuulemma riittää. Mutta mitäs tapahtuikaan, kun nainen löysi uuden miehen, jolla myös on lapsia entisestä liitosta: mies on ottanut heti isän roolin lapsen elämässä ja nainen paapoo miehensä lapsia. Katkerien ihmisten maailma pyörii vain oman navan ympärillä!
Tapailimme mieheni kanssa vuoden verran ilman lapsia osittain siitä syystä, että halusimme varmistua suhteen pysyvyydestä ennen lapsien ottamista mukaan sekä osittain siksi, että mieheni ex-vaimo ei pystynyt millään tavoin sulattamaan ajatusta uudesta kumppanista.
Ymmärsin itsekin äitinä aluksi ex-vaimon katkeruuden ja vihan, vaikkei minulla mitään osuutta heidän eroonsa ollutkaan. Vuoden verran taivuin kaikkiin vaatimuksiin ja yritin sopeutua, vaikken itse yhtä kohtuuttomia vaatimuksia oman lapseni äitipuolelle olisi koskaan voinut asettaa.
Kärsivällisyyteni kuitenkin loppui, kun aloimme mieheni kanssa saada uhkailusoittoja sekä naiselta itseltään että tämän vanhemmilta. Muutama tiukka keskustelu käytiin ennen kuin vyyhti alkoi purkautua.
Lopullisesti tilanne laukesi siinä vaiheessa, kun ex-vaimo löysi itselleen uuden miehen. Huvittavinta oli, että uusi mies muutti naisen ja lasten luo vain parin kuukauden tuntemisen jälkeen, kun aiemmin meiltä oli vaadittu, etten minä saisi tavata lapsia vielä muutamaan vuoteen. Edelleen saan osakseni halveksuntaa, mutta nyt tilanne on sentään siedettävä.
2005 ja sama narina jatkuu....
Onkos se jotenkin väärin,jos joku naikkonen väkisin tunkee EX-miehesi elämään?Mitä se sinulle kuuluu?Minun exällä saa olla naisia ja on ihan hänen oma asiansa.Isä myöskin hoitelee välit lapsiinsa ja toivottavasti isän ystävä myöskin tulee toimeen heidän kanssaan.
Itse asiassa muuten joulun pyhinä kävimme nykyisen mieheni exällä joulukylässä.molemmat.Ihan pyydettiin ja kaikki sujui mukavasti.Oli mieheni ex ja hänen uusi miehensä ja me ja heidän lapsiaan perheineen,sulassa sovussa.Kaikesta ei ole pakko tehdä hankalaa,ihmiset voi olla jopa ystäviä keskenään,jos kemiat pelaa.
Mitähän katkeruus ajaa naisen tekemään? Huomaatko?Minusta olisi ihan loistavaa,jos lapseni tulisivat hyvin toimeen isän uuden vaimon kanssa.Mikä juuri siinä isän ystävässä on niin kamalaa?Sukulaiset ja isovanhemmat ja opettajat saa olla tärkeitä,mutta isän uusi ystävä on se punainen vaate.Eli kysymys on pelkästään ja vain omasta katkeruudestasi ja epävarmuudestasi siihen,että joku muu voisi havitella sinun valtaistuinpaikkaasi mahtavana äitinä,joka muuten omistaa lapsensa.
Minun exäni on ollut naimisissa uuden vaimonsa kanssa jo kohta 15 vuotta.En kuvittele että hän leikkisi perhettä jonkun vieraan ihmisen kanssa.Minun kanssani ei onnistunut,syitä on monia,mutta en kuvittelekaan,että minun kanssani se elämä olisi ollut ainoaa ja oikeaa.Eiköhän hän ole onnensa löytänyt,siitä saa olla kiitollinen ja onnellinen,myöskin minulta onnittelut.Lapsemme myöskin olkoot onnellisia isänsä ja uuden vaimon kanssa,en missään nimessä halua luoda eripuraa enkä katkeruuden asennevammaa sillä,että haukkuisin exäni uutta vaimoa.
Huonoa lasten kohtelua on myös se,että opettaa heitä ilkeilemään muille ihmisille ja nauramaan toisten kustannuksella.Mietipä sitä.
pyärii pävittäin meillä kahvilla! Aina vaan toista kauniipaa, tulla tupsahtaa tuosta ovesta, silloin kun pullan tuoksu tulee. Meillä suvaitaan kaikenlaiset.
minut.
Se mitä ex-miehelläni on ei minulle kuulu.
Ei kannata.
tässä katkeruutta?
Parasta ennen 10.08.2005
Ja Lissu vielä jaksaa ja vauhti senkun kiihtyy!
Samaa virttä jo (ainakin , varmaaan enemmänkin) VIISI vuotta.
Ei ole raasu-reppana päässyt elämässä eteenpäin yhtään.
Sääliksi ihan käy jo.
on teksti samanlaista paskaa sisällöltään ollut jo viisi vuotta sitten. Ainoastaan
tuo kielioppipuoli on huolestuttavan paljon mennyt heikompaan suuntaan.
Liekö Lissulla jo joku vanhuusajan sairaus.
Lissuhan vain sanoo ääneen sen, mitä moni ex-vaimo oikeasti ajattelee, tekee ja tuntee.
Kun joku tunnustaa katkeruutensa ääneen ja kertoo manipuloineensa lapsiaan isäänsä vastaan ja estäneensä tapaamiset, se aihauttaa tietenkin vastareaktion.
Silti jokainen meistä tietää, että näitä Lissuja on paljon; he vain eivät suoraan tunnusta tekosiaan ja tunteitaan.
NIIN totta!
Lissu myöntää olevansa ex-riipuvainen, manipuloineensa lapsensa, uhannut hylätä heidät, kiristää ja uhkailee omia lapsiaan, haukkuu avoimesti uusikon, eikä myönnä omaa osuuttaan eron syihin.
Lissuhan on tosi rehellinen, en ennen tajunnutkaan.
Lissu on jakanut tätä samaa paskaa täällä ainakin viisi vuotta.
Kertoo kyllä kaiken tästä "ihmisestä" ja hänen mielen"terveydestään".
Mulle ainakin tän sairaan ihmisen jutut riittää, toivon ettei hän vastaa kirjoituksiini ja vaikka vastaisi, vaikka kuinka provoaisi jätän hänet ja hänen tuoksensa omaan arvoonsa.
Sillä hän ei ole arvoiseni !
vastaan hänelle, ihan vain ja ainoastaan siksi, että vaikeneminen katsotaan hyväksynnäksi.
Milloinkaan en tule antamaan lissun teoille lapsiaan kohtaan hyväksyntääni.
Sen takia välillä kirjoitan omia näkemyksiäni hänen ajatuksistaan, koska missään nimessä en niitä allekirjoita.
Lissu tehnyt lapsilleen suurta vääryttä,
kun pakotti eroon isästään omiiin itsekkäisiin intresseihinsä vedoten.
edes ole lapsia. Kukaan äiti, ei edes pahasti häiriintynyt, tekisi lapsilleen moista.
Ja jos olisi tehnyt, lapset olisi jo otettu huostaan.
Joku joskus veikkasi, että hänellä olisi jonkinasteinen kehityshäiriö; siitä hän riehaantui erityisesti ja poistatti kaikki aihetta sivuavat kommentit, eli ilmeisesti aprikoinneissa on perää.
Miten minusta tuntuu että hän jossakin välissä oli poissa hetken verran? Bannattiinko vai oliko pitemmällä hoitojaksolla, en tiedä. Nyt jyllää täällä aivan vanhaan malliin. Taitaa kymmenvuotisjuhlat Suomi24:llä olla jo kynnyksellä.
Eiköhän leipasta Lispelle juhlan kunniaksi oikein kymmenen munan kakku! Muille riittää yksi, mutta hänelle kannattanee varata koko tiu.