Sotkiko eilinen myräkkä

Me päästiin helpolla, ei tullut ukkosmyräkkää,
vaikka uutisissa kerrottiin että myräkkä kulkee hesasta pohjosen suuntaan ja tässä ollaan sadan kilsan päässä hesasta pojoseen. Kova puuskittainen myrskyävä tuuli oli ja on vieläkin. Tääläkin tuossa n.30km.päässä ukkonen katkoi sähköjä ja puita kaatui, mut onneksi (meille)kiersi meidät.
Mulla on yksi koira joka pelkää ukkosta, se kyllä läähätteli koko illan jaloissa, haistoi varmaankin tuon ukkosen tai kuuli jyrinän vaikka ihmisen korvaan ei mitään kuulunutkaan. Ilma kyllä nyt viileni ei ole enään kuin 15 astettä, kun eilen oli päivällä vielä 25 ja ihana tuuli.

Sotkihan se jonkin verran.
Olin lähdössä mäykkyni kanssa ilta lenkille vähän jälkeen kahdeksan kun myräkkä näytti hiukan laantuvan ja kun pääsimme puoleen väliin lenkkiä niin eikös se myräkkä alkanut uudelleen ja kahta kovempana.
Oltiin varmaan aika huvittava näky :)
Kummatkin aivan läpimärkinä, ei auttanut muu kuin lenkkeillä lenkki loppuun ja kotio saunaa lämmittämään :)

meni rullalle ja työnsi päänsä omaan peräaukkoonsa siellä se on viihtynyt jo toista päivää.Olen houkutellut sitä ulos mutta ei se suostu tulemaan vaan nauttii piilopaikastaan.

täällä satakunnassa päin ei oikein kamalasti haitannut ilta toimien tekoa. onneksi mies oli käyttänyt koirat ennempää pihalla kun oli ruvennut satamaan vetta kunnolla. ihan musta taivas täällä päin oli ja tuuli niin jumalattomasti koko yön ja vieläkin kyllä tulee jonkin verran oikein. ukkostanu täällä päin ei minun mielestä lainkaan! hyvä niin koska pelkään ukkosta, onneksi koirat eivät pelkää.

Meillä ei noi ukkoset eikäö muutkaan metelit pahemmin koiraa häiritse. Onneksi.

Kieltämättä mutta vähän eri tavalla. Oli niin kuuma ja hiostava ilma että ei oikein pitkää lenkkiä jaksanut tehdä. Alkoi se sitten illalla sataa. Yöllä oli hirmumyrsky mihin en kyllä herännyt, aamulla vaan totesin että jotain on ollut kun auton päällä oli puiden oksia ja tie oli muuttunut kynnöspelloksi sekä isoja oksia oli pitkin teitä.

kantaa sisälle suojaan, kun tuli vettä.. mutta sellaista myräkkää kuin Helsingin suunnassa ei tänne meille tullut. Ei sotkenut suunnitelmia suuntaan eikä toiseen. Kisoja en ole seurannut lainkaan, poika niitä välillä katsoo..

Illalla ennen myrskyä puolivuotias pentumme kävi uimassa, joten alkanut rankkasade ei paljon ulkoilun tahtia haitannut. Yöllä pahimman myrskyn aikaan se heräsi tuuleen ja sateen jyminään. Ilmoitti kuuluvasti makuuhuoneen ovelta olevansa hereillä ja valmiina puolustamaan isäntäväen unta ja rauhaa(?!). Pienen maanittelun jälkeen se suostui palaamaan petiinsä, huolimatta komeasta salamoiden välähtelystä ja paukkeesta. Minä nukuin loppuyön sikeästi, naisväkemme kuulema hiukan rauhattomammin.

Vanha rouva kaivautui sänkyyn kiepille ja päätti pidätellä iltapissat. Nelikuukautinen sakupentu lähti räksyttäen sateeseen - elämä edessä ja häntä takana. Vesi näytti satavan enempi lännen ja idän välillä kuin ylhäältä alas ja itse kyyristelin pelkurimaisesti katoksen alla. Vaavi hampsi vesipisaroita, loiskutteli lätäköissä ja juoksi milloin minkäkin puusta irronneen oksan tai lehden perässä ihan villieläimenä.

Asun kerrostalossa viidennessä kerroksessa. Kuuma kun oli, parvekkeen ovi oli auki. Yhtä äkkiä salama iski ihan lähelle ja samalla jyrisi niin mahdottomasti. Silloin koirani hyppäsi sohvalle viereeni ihan kiinni. Muuten ei oikein kovasti reagoinut koko ukkoseen. Olin juuri aikeissa viedä koiran ulos, mutta katsoin jotakin telkkarista ja ajattelin, että vien ihan kohta. Onneksi en lähtenyt silloin kuin aioin. Ei koiralla ollut mitään hätää, jaksoi sitten iltakymmeneen asti olla pissimättä.

Ei nyt kuulu tähän aloitukseen mutta viittaan erääseen mainintaan itsestäsi.
Kysyisin oletko ollut Heinolassa. Minä olen ollut ja tapasin siellä erään tosi pätevän ja innostuneen koiraihmisen. Hän on siellä joku ohjaaja. Taitaa kasvattaa boksereita ja bostoninterrieriä. Aivan huippulaatuja. Bostoni taisi olla rotunsa paras Suomessa viime vuona.
Huippukylmä oli tosi huippu.