Itselläni on ollut koskaan vain kaksi kunnon suhdetta ja vain kaksi ns. rakkautta, exä ja nykyinen. Exän kanssa erottiin päälle viisi vuotta sitten, suhde kesti muutenkin alle puoli vuotta. Alussa se oli tietysti ah-niin-ihanaa, mutta kummatkin oltiin luonteeltamme itsepäisiä ja hemmoteltuja kakaroita, joten eihän siitä oikeasti olisi koskaan voinut tulla mitään. Jotenkin jäi vielä paska maku suuhun koko touhusta, kun exä viimein ilmoitti, että erotaan, mutta ei kuitenkaan jättänyt mua rauhaan vaan ns. väijy ja vakoili kenen kanssa liikun ja rivien välistä sain selville, että olisi halunnut viettää aikaa yhdessä ja kenties saada seksiä ilman suhdetta.
Vuosi siitä, kun viimein sain katkastua kaikki yhteyden exään, tapasin nykyiseni ja elämä jatkui mallikkaasti. Nyt on neljä yhteistä vuotta takana, oma asunto, naimisiin menoa ollaan suunniteltu ja lapsista ollut puhetta. Muutenkin tuntuu todella hyvältä olla juuri tämän miehen kanssa, elämä näyttää elämältä ja hän kestää kiukutteluni :)
Exään en ole pitänyt mitään yhteyttä, en kertaakaan yrittänyt tai edes harkinnut ottaa, vaikka tietysti kunnon ensirakkautta tulee aina muiteltua joko kiukulla tai haikeudella. Jotenkin tulin siihen tulokseen, että en alene kyselemään sen perään, ja koska luonteeltamme ollaan niin identtiset, tiesin, ettei sekään tekisi niin. No, huomasin vasta nyt, että se olikin lähettänyt mulle viestin useita kuukausia sitten nettipalstalle, jota en ole lukenut yli vuoteen. Tässä hän kertoo ajatelleensa mua jotain palstan kuvista, ja jätti nimimerkkinsä yms. Tietysti kävin tarkistamassa, että onko se todella se, ja löysin netistä nimimerkkiä vastaavat kuvat. Oli se.
Tiedän, että siltä vaati todella paljon kirjottaa edes tuo, että se oli ajatellut mua. Kyllähän sitä ajatella saa ilman myöntämistä, sitä oon itekin tehnyt, mutta jotenkin en ymmärrä, miksi se pitää toiselle kertoa ellei halua yhteydenottoa. Ja minä kun en yhteyttä haluaisi ottaa. Tuon viestin myötä huomasin, miten paljon vieläkin, viiden vuoden jälkeen, kaipaan häntä, vaikka ajatuksistani hänet onkin potkittu ulos. Kaipaan niin paljon, että se sattuu, ja mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä enemmän se sattuu. Luulin päässeeni yli asiasta, mutta näköjään en päässyt.
En halua exän kanssa enää yhteen, en varmasti. En halua edes yrittää. Rakastan nykyistä miestäni, enkä hänestä luovu. Miksiköhän sitten viidestä lauseesta voi pää mennä näin sekasin?
Vuosi siitä, kun viimein sain katkastua kaikki yhteyden exään, tapasin nykyiseni ja elämä jatkui mallikkaasti. Nyt on neljä yhteistä vuotta takana, oma asunto, naimisiin menoa ollaan suunniteltu ja lapsista ollut puhetta. Muutenkin tuntuu todella hyvältä olla juuri tämän miehen kanssa, elämä näyttää elämältä ja hän kestää kiukutteluni :)
Exään en ole pitänyt mitään yhteyttä, en kertaakaan yrittänyt tai edes harkinnut ottaa, vaikka tietysti kunnon ensirakkautta tulee aina muiteltua joko kiukulla tai haikeudella. Jotenkin tulin siihen tulokseen, että en alene kyselemään sen perään, ja koska luonteeltamme ollaan niin identtiset, tiesin, ettei sekään tekisi niin. No, huomasin vasta nyt, että se olikin lähettänyt mulle viestin useita kuukausia sitten nettipalstalle, jota en ole lukenut yli vuoteen. Tässä hän kertoo ajatelleensa mua jotain palstan kuvista, ja jätti nimimerkkinsä yms. Tietysti kävin tarkistamassa, että onko se todella se, ja löysin netistä nimimerkkiä vastaavat kuvat. Oli se.
Tiedän, että siltä vaati todella paljon kirjottaa edes tuo, että se oli ajatellut mua. Kyllähän sitä ajatella saa ilman myöntämistä, sitä oon itekin tehnyt, mutta jotenkin en ymmärrä, miksi se pitää toiselle kertoa ellei halua yhteydenottoa. Ja minä kun en yhteyttä haluaisi ottaa. Tuon viestin myötä huomasin, miten paljon vieläkin, viiden vuoden jälkeen, kaipaan häntä, vaikka ajatuksistani hänet onkin potkittu ulos. Kaipaan niin paljon, että se sattuu, ja mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä enemmän se sattuu. Luulin päässeeni yli asiasta, mutta näköjään en päässyt.
En halua exän kanssa enää yhteen, en varmasti. En halua edes yrittää. Rakastan nykyistä miestäni, enkä hänestä luovu. Miksiköhän sitten viidestä lauseesta voi pää mennä näin sekasin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se mitä tällä hetkellä tunnet, on haamukipua. Kipua, joka tulee kauniista, yhteisistä muistoistanne. Haamukivusta puolestaan johtuu se, että tunnet taas ikävöiväsi exääsi.
Tietenkin reagoit noin, koska exäsi ns. paljasti ajatelleensa sinua. Ja vieläpä koska luit viestin vasta nyt.
Kyse ei ole siitä, että pääsi olisi tuon viiden sanan lausesta sekaisin.
Se on sekaisin muistoista, jotka uskoakseni ovat saaneet sinut hetkellisesti valtaansa.
Anna olla. Katsele ja kelaa niitä muistoja niin kauan, kunnes ne alkavat taas menettää merkityksensä. Lupaan, että tuo haamukipu haihtuu jonkun ajan päästä kuin taivaan tuuliin.
Sikäli mikäli todella rakastat nykyistäsi ja haluat elää hänen kanssaan!
Missään nimessä sun ei pidä ottaa yhteyttä exääsi, kun olet niin vahvana pysytellyt tähänkin asti.
Tsemppiä sulle!
Olen itsekin kokenut tuon saman haamukivun satoja kertoja, mutta se lähtee pois ajallaan.
Exät nyt vain pakkaa olemaan meille ikuinen arpi sydämessä.
Sellainen on ihmismieli. :)
Aikaa on kulunut erosta jo pari vuotta ja yhä edelleen lähettelemme viestejä ja tapaamme tosin harvoin.Meillä ei ole fyysinen läheisyyden tunne ja osaltaan myös henkinen yhteys kadonnut mihinkään...tiedän ettei hän seurustele tällä hetkellä,hän tietää että rakastan mutta toinen ei rakasta tarpeeksi.Jokaisen tapaamiskerran jälkeen olen jotenkin rikkinäinen,en kadu mitään mutta ei tämä päälleni hyvääkään tee.
Tunnen itseni hyväksikäytetyksi ja arvottomaksikin vaikka hän arvostaa omalla tavallaan.
Olen tapaillut muitakin myös potentiaalisia miehiä,olen todella varovainen ja en oikein tahdo avautua tai luottaa.Elämäni exän kanssa oli parasta aikaa ja olin todella hajalla kun kaikki päättyi hänen aloitteestaan.Minulla on mielettömästi pettymyksiä ja tuuliajolla olen taas vaihteeksi.Exä ei unohdu koskaan ja tekee kipeää jos hän löytää jonkun ihmisen.Minä en taida päästä elämässäni eteenpäin jos jatkan tätä...mistä saisin vahvuutta päästä irti vanhasta jotta minäkin saisin rakkautta osakseni.
Nyt sulle on käynyt niin tässä exän jutussa, että muistat vain sen rakastumisen huuman ja ihanuuden ja unohdat suhteen ei-toimivat puolet. Niin ihmismieli aina pyrkii tekemään. Alkuhuuma nykyisen miehesi kanssa alkaa tasaantua ja taidat kaivata vain sitä rakastumisen tunteen ihanuutta ja luulet kaipaavasi exää. Anna sen entisen suhteen pysyä kauniina muistona. Sellaisena siitä on sinulle iloa vielä pitkään. Miksi se suhde toimisi nyt kun ei toiminut silloinkaan todellisessa elämässä?