Kuljeskelen yksin paikassa kuolleille surun ylittämänä. Täällä olen kasvanut niin innostuneeksi kauhusta, että vannon sen olevan taivas. Oi ihana Mary, puettu tuskaan. Vieritä kivi takaisin näillä sanoilla, joita ovat kirjoittaneet lukuisat kädet. Kyyneliä lentää kuin lasin varjoja tuo yhtye! Joissa kuin synnintekijät, lupasivat minulle liittyä kirottuun!
Tummunut taivas. Päivä, jona nauru kuoli vaihtui nopeasti yöksi ja pysyi hänen näköetäisyydellään. Tuijottaen puukkoa. Oi Jumala, kuinka helppoa oli nyt uhrata henkeni omatakseni hänet kanssani.
Niinpä heitän hyvästit kaukaiselle myrskylle. Nämä lahjattomat tähdet, joiden alla olen maksanut veroja. Kaadu kauemmaksi. Heidän isänsä valehtelee tulten odotuksessa ohessa, kun rakkauteni, veri, punainen kukka, kutsuu minua kaukaisista sumupilvistä. Hautapuoli, minä itken. Ole hyvä ja pelasta minut tältä helvetiltä, jonka tiedän.
Tummunut taivas. Päivä, jona nauru kuoli vaihtui nopeasti yöksi ja pysyi hänen näköetäisyydellään. Tuijottaen puukkoa. Oi Jumala, kuinka helppoa oli nyt uhrata henkeni omatakseni hänet kanssani.
Silmä silmästä, kuten Raamatussa kuvattiin. Uskoni on kadonnut esikuvien palamiseen. Yksi risteys vähemmän oheisen lehdistön selviämiseen tässä lordatussa kärsimyksessä.
Ja minä! Paljon kun minä olen yrittänyt haudata häntä mielestäni! Kohtalon puristusside oli sidottu hänen kuollessaan. Aistin hänen läsnäolonsa niin jumaluusoppisesti. Taipuisat käsivarret kurkkuni ympärillä kuin männytetyt joutsenet punottuna yhteen. Jalkaputoukset yön laskussa lähellä minun omaani.
Itsemurha on kokeiltu ja kokeiltu formulla ilmestymiselle.
Kuulen hänen äänestä sieltä, missä hauta kuvaa häntä. Sireenien laulu laulamaan mukaan, ei hienompaa. Itsemurhanuotit ovat harmonisoitu a-molliin. Särje nuotti helvetinmoisella kärsimyksellä.
Ei valoa eikä riuttaa. Ei romanssin häiventä pitämään minua turvassa myrskyäviltä meriltä. Nyt uppoamassa, uudelleen kuulumassa, kuoleman kellojensoitto, puntauneni. Ajattelematon sotkeutumaan tämän läpi. Luetteloton ja yksinäinen talvifriisi.
Tummunut taivas. Tämä päivä kuolee tämän jälkeen. Kaatuu nopeasti yöksi ja pysyy näköetäisyydelläni. Oi Jumala, kuinka se helpotti minua uhraamaan henkeni omatakseni hänet kanssani.
Ei enempää ristiretkin uhri! Jossa sielut ovat voimistettu moraalisäännöistä. Minä halkaisen ranteeni ja pikaisesti syöksyn pois. Nyt matkaan juutalaisilla hiekoilla. Kutsun kuuta Kesämaiksi. Saadakseni hänen huulensa kontrayhtyeeni kanssa. Loisto kerran suonistossani.
Tummunut taivas. Päivä, jona nauru kuoli vaihtui nopeasti yöksi ja pysyi hänen näköetäisyydellään. Tuijottaen puukkoa. Oi Jumala, kuinka helppoa oli nyt uhrata henkeni omatakseni hänet kanssani.
Niinpä heitän hyvästit kaukaiselle myrskylle. Nämä lahjattomat tähdet, joiden alla olen maksanut veroja. Kaadu kauemmaksi. Heidän isänsä valehtelee tulten odotuksessa ohessa, kun rakkauteni, veri, punainen kukka, kutsuu minua kaukaisista sumupilvistä. Hautapuoli, minä itken. Ole hyvä ja pelasta minut tältä helvetiltä, jonka tiedän.
Tummunut taivas. Päivä, jona nauru kuoli vaihtui nopeasti yöksi ja pysyi hänen näköetäisyydellään. Tuijottaen puukkoa. Oi Jumala, kuinka helppoa oli nyt uhrata henkeni omatakseni hänet kanssani.
Silmä silmästä, kuten Raamatussa kuvattiin. Uskoni on kadonnut esikuvien palamiseen. Yksi risteys vähemmän oheisen lehdistön selviämiseen tässä lordatussa kärsimyksessä.
Ja minä! Paljon kun minä olen yrittänyt haudata häntä mielestäni! Kohtalon puristusside oli sidottu hänen kuollessaan. Aistin hänen läsnäolonsa niin jumaluusoppisesti. Taipuisat käsivarret kurkkuni ympärillä kuin männytetyt joutsenet punottuna yhteen. Jalkaputoukset yön laskussa lähellä minun omaani.
Itsemurha on kokeiltu ja kokeiltu formulla ilmestymiselle.
Kuulen hänen äänestä sieltä, missä hauta kuvaa häntä. Sireenien laulu laulamaan mukaan, ei hienompaa. Itsemurhanuotit ovat harmonisoitu a-molliin. Särje nuotti helvetinmoisella kärsimyksellä.
Ei valoa eikä riuttaa. Ei romanssin häiventä pitämään minua turvassa myrskyäviltä meriltä. Nyt uppoamassa, uudelleen kuulumassa, kuoleman kellojensoitto, puntauneni. Ajattelematon sotkeutumaan tämän läpi. Luetteloton ja yksinäinen talvifriisi.
Tummunut taivas. Tämä päivä kuolee tämän jälkeen. Kaatuu nopeasti yöksi ja pysyy näköetäisyydelläni. Oi Jumala, kuinka se helpotti minua uhraamaan henkeni omatakseni hänet kanssani.
Ei enempää ristiretkin uhri! Jossa sielut ovat voimistettu moraalisäännöistä. Minä halkaisen ranteeni ja pikaisesti syöksyn pois. Nyt matkaan juutalaisilla hiekoilla. Kutsun kuuta Kesämaiksi. Saadakseni hänen huulensa kontrayhtyeeni kanssa. Loisto kerran suonistossani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suokaa anteeksi, tein kaksi kirjoitusvirhettä!