ajattelin vaan kysästä teidän mielipidettä siitä soveltuuko rotikka ensimmäiseksi koiraksi?
jos ei niin miksei ja jos käy niin millainen kokemus on olla rotikan ensi omistaja?
jos ei niin miksei ja jos käy niin millainen kokemus on olla rotikan ensi omistaja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä en ainakaan olisi ottanut rotikkaa ensimmäiseksi koirakseni, niin ihania kuin ne ovatkin.
Itselläni ei ole kylläkään kokemusta ko. rodusta, mutta mielestäni ne tarvitsevat todella hyvän peruskoulutuksen ja paljon toimintaa.
Itse olen ihan pienestä asti heilunut koirien kanssa ja nyt minulla on vuoden ikäinen saksanpaimenkoira, siltikin välillä tuntuu että olisi voinut vielä hommailla "helpompien" koirien parissa.
....ei rottista ekaksi koiraksi,ei sakemanniakaan...... molemmat koulutettavia erityis ymmärrystä rodun vaatimusten suhteen tarvitsevia koirarotuja.Itsellä ollut 27 v. sakemanneja ystävällä rottis-kenneli,ja näin ollen minulla kuitenkin on jotain taustaa vastata näin!!
..On minulla ollut koiria ennen tätä sakemannia, toki tiedän että ne ovat vaativia ja osa melkoisen kovapäisiä (ainakin tuo omani tuntuu välillä olevan). Lisää vinkkejä olen saanut koirakouluista ja spl-ihmisiltä (=
höpsis noi ekan koiran puheet. mikä tahansa sopii ekaks koiraks jos omistaja on oikeanlainen. oikeaa vastausta ei ole. se riippuu halustasi harrastaa, auktoriteetistasi, onko sinulla aikaa ja halua pitkäjänteiseen koulutukseen, oletko valmis menemään tottiskentälle, jaksatko vaikka koira olisi kamala, onko pitkä pinna, oletko johdonmukainen, annatko periksi jne. kokemus lastenkasvatuksesta on aina avuksi. myös koiran luonne uros/narttu merkkaavat paljon. jos luulet pystyväsi, soittele kasvattajille ja katso onko niillä sinulle sopivaa pentua tarjolla. mutta huomaa... jos vastasit yhteenkään noista omia ominaisuuksia koskevista epäröivästi, muuta rotuvalintaa... sinun täytyy todella tuntea itsesi...
Tokihan koirissakin on paljon eroja.. Mutta kylläkai kaikkien koirien kanssa pärjää jos on pinnaa ja tietoa (=
Kannattaa kysyä rodusta tietäviltä ihmisiltä neuvoja jne.. Onnea ja menestystä
Totta "höpöhöpö" puhuu.
Asuin lapsuuteni maalla ja meillä oli aina koiria, mutta niin kuin maalla yleensä, niitä ei koulutettu jne.
Sain duunia Hgistä ja halusin todella itselleni kunnon koiran ja kaverin lenkeille (ei tarvinnut pelätä Yrin kanssa lenkkeillessä). Kaikki sanoivat minulle, ettei rottis sopi yksinäiselle naisihmiselle. Yrin kasvattajakin Reino Anttonen Kokkolasta (Löytövuoren kennel)neuvoi ottamaan nartun. Mutta kun olin päättänyt, että uros tai ei mitään...
Sain Yrini heti kun se oli luovutusiässä. Luin paljon rottispsykologiaa yms. ja kävimme pari vuotta koulutuksessa. Oli ihan kivaa harrastaa Yrin kanssa yhdessä ja kasvattaa sitä. Harrastus on terveellinen.
Meistä tuli erottamaton pari ja kouluttajakin sanoi, että huomaa selvästi, että meillä synkkaa hyvin. Tottelevaisuuskoulutuksessa Yri tuli iloisesti juoksien luokseni kutsuttaessa, mikä ilahdutti kouluttajaa, koska rottishan normaalisti tekee mitä tahtoo.
Muista sitten aina palkita rottistasi, jos sen otat, ja muista, ettei rottista voi koskaan palkita liikaa. Tämä kaikki kääntyy iloksesi myöhemmin.
Kun olin surullinen Yri tuli aina antamaan pusuja, ja jos riitelin ukkoni kanssa, Yri selvitteli välimme menemällä molempien luokse töpöhäntä heiluen niin kauan kunnes huomasimme välienselvittäjän työssään.
Nyt kulta-Yrimme on kuollut ja koska olen raskaana, en voi heti ottaa toista uutta koiraa. Mutta kun sen seuraavan koiran vuoro on, ukkoni lupasi heti ottaa rottisvauvan!
ÄLÄ IKINÄ LYÖ ROTTISTASI!
Vaikka koirarotu on iso ja vaikka se joskus tekisikin jotain pahaa, älä lyö sitä. Lyöminen ei tee hyvää koiran ja isännän väliselle suhteelle, pelokas rottis on sitäpaitsi vaarallinen.
Se särkisi sydämeni, jos kuulisin kuinka rottista hakataan. Oma Yrini sai paljon rakkautta osakseen (tietysti jokus myös tiukkoja käskyjä), mutta se kuuliaisuus, mitä häneltä sain takaisin, on jotain valtavan suurta.