Mielisairauksien hoidosta
No funtsin vaan, että yhteiskunnan kannalta ei yksilön tilanteella ole juurikaan merkitystä. Hoitaa kannattaa yksilöt, jotka saattavat vahingoittaa muita tai aiheuttaa mittavia taloudellisia vahinkoja sekä poikkeustapauksissa kalliin koulutuksen saaneet yksilöt esim kalliit teknilliset jatkotutkinnot, jotkut upseeristosta, lääketieteellisen jatkotutkinnon suorittaneet. Esim kaupallisen korkeakoulututkinnon, teknillisen korkeakoulututkinnon tai humanistisen korkeakoulututkinnon tai ammatillisen tutkinnon suorittaneita ei kannata hoitaa, samoin ei lähellä eläkeikää tai eläkeikäistä potilasta. Yhteiskunnallista hyvinvointia mahdollisimman hyvin palvelemaan on preferoitava siis ensimmäiseksi mainittuja ryhmiä hoitoon pääseviä valittaessa. Taloudellisten resurssien ollessa rajatut.
Tämä ei koske suurituloisia, heillä on mahdollisuus oman harkinnan mukaan turvautua yksityiseen psyykenhoitoon. Kysynnän ja tarjonnan mukaisesti.
Tulipahan mieleeni lähinnä avohoidon tilanne kotikunnassani. Mielenterveystoimistossa ei ole lääkäriä ennen syksyä, miten tilanne syksyllä sen näkee sitten. Itselläni viimeinen käynti oli huhtiQssa ja seuraavaa ei siis ole bookattu, ei lääkärille, ei sairaanhoitajalle, ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Reseptit uusitaan, ehkä, toivottavasti. Tilanne johtuu kotikuntani huonosta taloudesta. Joku kiroili, että ilmeisesti on tapettava joku saadakseen apua.
Käytännössä edellä mainittua hoitomallia jo siis sovelletaan. Yksilön kannalta tämä on tietysti huono asia, mutta yhteiskunnan kannalta eurolle saatavan vastineen maksimointia. Näin on toimittava, koska taloudelliset resurssit valitettavasti sanelevat käytännön.
Olisi kiva kuulla kokemuksianne / mielipiteitänne asiasta. Kirjoittelenpa vaikka jatkossa hieman pirteempänä selvempää tekstiä =).
No funtsin vaan, että yhteiskunnan kannalta ei yksilön tilanteella ole juurikaan merkitystä. Hoitaa kannattaa yksilöt, jotka saattavat vahingoittaa muita tai aiheuttaa mittavia taloudellisia vahinkoja sekä poikkeustapauksissa kalliin koulutuksen saaneet yksilöt esim kalliit teknilliset jatkotutkinnot, jotkut upseeristosta, lääketieteellisen jatkotutkinnon suorittaneet. Esim kaupallisen korkeakoulututkinnon, teknillisen korkeakoulututkinnon tai humanistisen korkeakoulututkinnon tai ammatillisen tutkinnon suorittaneita ei kannata hoitaa, samoin ei lähellä eläkeikää tai eläkeikäistä potilasta. Yhteiskunnallista hyvinvointia mahdollisimman hyvin palvelemaan on preferoitava siis ensimmäiseksi mainittuja ryhmiä hoitoon pääseviä valittaessa. Taloudellisten resurssien ollessa rajatut.
Tämä ei koske suurituloisia, heillä on mahdollisuus oman harkinnan mukaan turvautua yksityiseen psyykenhoitoon. Kysynnän ja tarjonnan mukaisesti.
Tulipahan mieleeni lähinnä avohoidon tilanne kotikunnassani. Mielenterveystoimistossa ei ole lääkäriä ennen syksyä, miten tilanne syksyllä sen näkee sitten. Itselläni viimeinen käynti oli huhtiQssa ja seuraavaa ei siis ole bookattu, ei lääkärille, ei sairaanhoitajalle, ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Reseptit uusitaan, ehkä, toivottavasti. Tilanne johtuu kotikuntani huonosta taloudesta. Joku kiroili, että ilmeisesti on tapettava joku saadakseen apua.
Käytännössä edellä mainittua hoitomallia jo siis sovelletaan. Yksilön kannalta tämä on tietysti huono asia, mutta yhteiskunnan kannalta eurolle saatavan vastineen maksimointia. Näin on toimittava, koska taloudelliset resurssit valitettavasti sanelevat käytännön.
Olisi kiva kuulla kokemuksianne / mielipiteitänne asiasta. Kirjoittelenpa vaikka jatkossa hieman pirteempänä selvempää tekstiä =).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kunnilla on kyllä lakisääteinen velvollisuus huolehtia asukkaidensa sairaudenhoidosta. Kun ihminen on sairas, ei hän jaksa taistella oikeuksiensa puolesta ja silloin ei myöskään nämä epäkohdat tule niin voimakkaasti esille. On myös hyvin lyhytnäköistä supistaa avohoitoa. Sehän tarkoittaa sitä, että ilman hoitoa jäävät potilaat tulevat huonompaan kuntoon ja loppujen lopuksi kuormittavat sairaaloita. Avohoito on aina kunnillekin edullisempi hoitomuoto.
Itse en usko tuohon ajatukseen, että ihmisiä jaoteltaisiin niihin, joita yhteiskunnan kannattaa hoitaa ja niihin, joita ei kannata. Ei meillä onneksi (vielä) harrasteta sellaista "rodunjalostusta". Varakkailla on tietysti erilaisia mahdollisuuksia hoitaa itseään kuin niillä, jotka ovat yhteiskunnan tarjoamien palveluiden "armoilla". Kun niitä palveluita vain olisi.....
Psyykkisesti sairaat eivät useinkaan jaksa tai uskalla pitää ääntä oikeuksistaan ja silloin heidät on helpompi "unohtaa". Lääkäriliitto on pitänyt huolen siitä, ettei lääkäreitä olla moneen vuoteen koulutettu tarpeeksi. Tässä yksi syy hoitopaikkojen lääkäripulaan. Verotuksen keventämisestä puhutaan. Sehän tarkoittaa entistä vähemmän rahaa meidän kaikkien yhteiseen pussiin ja sitä kautta entistä huonompia yhteiskunnan tarjoamia palveluita. Eriarvoisuus kasvaa entisestään; "rikkaat" ostavat mitä haluavat ja "köyhät" saavat, mitä heille tarjottavaksi jää.
Niin mtt tuskin vedetään ihmisiä eri koreihin, mutta käytännössähän priorisointia tehdään, rodunjalostuksesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan yhteisestä edusta. Aloitetaan siis sieltä mistä eurolle saa eniten vastinetta.
Lääkäripula hmm fakta kuitenkaan esim norjassa tai vaikkapa emiraateissa tai saudeissa ei ole lääkäripulaa, vaikkei esim. emiraateissa kouluteta yhtään lekuria. Kyllä julkinen polkee palkkakuopassa. Lääkäritkin ovat ihmisiä ja hyväksyn myös heille oman uran ennen vaikkapa potilas matti meikäläistä.
Melkein kannatan sairasvakuutusmallia, joka taitaa käytännössä olla halvempi ja tehokkaampi. Esimerkkejä voi hakea vaikkapa eu sisältä.