Mulla on yks hyvä ystävä,johon "petyin" tosi paljon. Mä luulin tuntevani sen,ihan kunnollinen,ent. uskovainen,vaikka vieläkin suurimmaks osaks perusti "säännöistä"...Se on mun ongelma,et mä en hyväksy sitä miten se on alkanut viettämään elämäänsä. On alkanut juomaan jonkunverran ja nyt se hyppäs eilen jonkun jätkän kans sänkyyn ensitreffeillä,ja nyt se haki katumuspillerit.
Siis,ongelma on mussa,kun en hyväksy sitä,ja en jotenki halua olla sen kaverikaan enää...
Tai sen seurassa... en kehtaa sanoa mitä ajattelen... En haluaisi silti pilata ystävyyttä, koska tiedän että tämä ei ole semmoinen tyttö kuitenkaan, elämä hänellä on vaan sekaisin.
Siis,ongelma on mussa,kun en hyväksy sitä,ja en jotenki halua olla sen kaverikaan enää...
Tai sen seurassa... en kehtaa sanoa mitä ajattelen... En haluaisi silti pilata ystävyyttä, koska tiedän että tämä ei ole semmoinen tyttö kuitenkaan, elämä hänellä on vaan sekaisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että mainittu kaverisi haluaa samaistua UL100:n sarjakuvaantisankari Sallaan. Koetahan muistuttaa häntä tästä.
Nenni kirjoitti:
"Siis,ongelma on mussa,kun en hyväksy sitä,ja en jotenki halua olla sen kaverikaan enää...
Tai sen seurassa... en kehtaa sanoa mitä ajattelen... En haluaisi silti pilata ystävyyttä, koska tiedän että tämä ei ole semmoinen tyttö kuitenkaan, elämä hänellä on vaan sekaisin."
Tiinaliina:
Siis mitä et hyväksy, sitä kaveriasiko et hyväksy vaiko hänen tekojaan? Miksi et voisi olla hänen kaverinsa edelleenkin? Eihän se sitä tarkoita, että sinun pitäisi hänen tekonsa hyväksyä tai niissä olla "mukana". Eikä kaverisikaan varmaankaan sitä edes sinulta vaadi, vai vaatiiko? Jeesuskin seurusteli syntisten kanssa. Ei kait me uskovat vaan luulla olevamme jotenkin Häntä fiinimpiä?
T: Tiinaliina
Ei tekoja tarvitse hyväksyä, vaikka ihmisen hyväksyisikin. Jos ystävyys on aitoa, se kestää myös sen, että sanot oman näkemyksesi sinua vaivaavista asioista.