Kertokaa löytyykö jostain joku joka ois keskeyttänyt opintonsa yliopistossa syystä tai toisesta?? Oletteko katunut päätöstä ja miten lähipiiri reagoi asiaan? Musta on jotenkin alkanut tuntumaan ettei yliopisto-opiskelu ehkä olekkaan se mun juttuni. Kyse ei ole siitä ettenkö pärjäisi, olen vain huomannut kaipaavani jotain luovempaa ja käytännönläheisempää.. Lähipiiri on kyllä sanonut painavan sanansa; pitävät hulluna jos lopetan koulun johon ei niin vaan kaikki pääse sisälle.. Mitä mieltä olette? Tunnen olevani puun ja kuoren välis...
Yliopiston lopettaminen??
zara83
107001
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ilmeisesti olet kuitenkin opiskellut jonkin aikaa, eli sinulla lienee vielä elinikäinen opiskeluoikeus. Helpointahan tässä tilanteessa on vain jäädä yliopiston kirjoille roikkumaan ja tehdä jotakin muuta. Aina voi palata takaisin, jos haluaa jatkaa. Eipä tämä ennenkään kenellekään ole ongelma ollut. Työttömyysturvaetuuksia ei tietenkään saa, jos on kirjoilla, mutta tämä nyt ei ilmeisesti ollutkaan mielessäsi.
Keskeytin opintoni. Ei vastannut odotuksia, ei oikein millään muotoa. Samoin rahoitukseni oli kuralla.
Tein keskeytyksen aivan yliopiston antamien sääntöjen mukaan eli menin opintoneuvontaan ja
allekirjoitin keskeyttämistä koskevan paperin.
Keskeyttäminen kestää vähintään vuoden.
Tämän jälkeen menin työkkäriin. Opinnot pystyn aloittamaan aikaisintaan yhden vuoden jälkeen, tosin saattaa olla että en aloita.
Löysin linkin aiheeseen
http://www.helsinki.fi/opintoasiainosasto/neuvonta/keskeytys.html
Luettuani vuoden yliopistossa ainetta, jonka vuosia olin kuvitellut olevan juuri minun juttuni (mutta ei sitten todellakaan ollut!),
päätin keskeyttää opinnot. Nyt opiskelen muualla alaa, joka on erittäin kiinnostavaa ja josta aikanani valmistun mielenkiintoiseen ammattiin. Päivääkään en ole katunut. Sukulaisten ym. ihmettelyt jätin omaan arvoonsa, koska omapa on elämäni ja tulevaisuuteni.
Ennen kuulumatonta! Ei tuollaista vaan Suomessa tapahdu.
ystäväni pääsi erittäin tiukan seulan läpi suorittamaan tutkintoa, johon koko lukion ajan oli valmentautunut. Hän totesi aika pian, ettei haluakaan hypätä 'putkeen', vaan tehdä oman näköisensä elämän ja seurata vaistojaan ja haaveitaan.
Näinpä hän sitten kouluttautui toisaalla AMK:ssa ja hankki perustutkinnon ja perustan tehdä uskottavammalta pohjalta työtä, jossa nyt on erittäin korkeassa ja vastuullisessa asemassa, tyytyväisenä ja elämää oppineena. Työ on mielenkiintoista, vaihtelevaa, vapaata ja haasteellista.
Usein on niin, että todella tärkeät päätökset vaativat uskallusta. Mieti kuitenkin, onko leipiintymisen syynä sittenkin saapuva syksy tai muu väliaikainen motivaation puute.
Olen myös opiskellut jonkin aikaa yliopistossa alaa, joka itsessään kiinnostaa minua, vaikka koulutusohjelma tökkiikin. Yli puolet koulutusohjelman kursseista on sellaisia, jotka saavat minut sietokykyni rajoille. Kurssit porautuvat alaan aivan toisella suunnalla, kuin mistä olen itse kiinnostunut.
Minuakin on kannustettu jatkamaan, vaikka itse olen jo melko varmasti päättänyt lopettaa. Erityisen voimakasta tämä kannustaminen on ollut akateemisten tuttavien taholta. Lopettaminen ei ole kuitenkaan järkevää, ellei ole löytänyt toista vaihtoehtoa, esim. työtä tai koulua. Koetan vielä löytää yliopistolta jonkin toisen, minulle paremmin sopivan koulutusohjelman. Hommaa hankaloittaa se, että lähentelen iältäni kolmeakymmentä eikä hukka-aikaa jahkailuun ole. Tässä iässä toisilla on jo koulutus, ura, perhe ja omaisuutta. Hivenen stressaavaa...
Älä nyt ainakaan iästäsi ota paineita! Ihmiset elävät elämäänsä eri tahdissa ja eri järjestyksessä. Sitäpaitsi; kaikki eivät tarvitse koulutusta, uraa, perhettä ja omaisuutta. Sisältöä voi löytää muustakin. Mieti mitä haluat elämältäsi ja pyri siihen! Minäkin yritän.
Itse opiskelen alaa, jossa monet kurssit ovat puuduttavia, mutta tiedän, että itse työelämä tulee olemaan jotakin ihan muuta. Ajatus kivasta työstä auttaa jaksamaan tympeätkin kurssit. Kannattaa siis tietysti vielä miettiä, mitä haluat tehdä työksesi. Pääseekö siihen ammattiin muuta reittiä kuin nykyisen koulutuksesi kautta?
Tietysti, jos alasi tympii todella pahasti, niin kannattaa lopettaa. Itselläni kun ei ole sama tilanne kuin sinulla, vaan opiskelu innostaa minua valtavasti enkä vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta, vaikka tylsiäkin kursseja on ja jotkut lähestymistavat alani aiheisiin tuntuvat aika käytännölle vierailta.
Itse olen opiskellut vuoden alaa, joka vielä lukioaikoina kiinnosti kovastikin. Kyllä toisinaan tekee mieli lyödä hanskat tiskiin, mutta sitten tulee taas parempi päivä ja jaksaa taas.
opintoviikkoja ei tullut tarpeeksi ensimmäiseltä vuodelta ja tuskinpa seuraavakaan on yhtään sen helpompi. Taitaa olla monelle tuttua?
Kesä on mennyt perusasioiden opetteluun ja kertaamiseen. Että näin täällä...
Parempia päiviä odotellessa..
No ainakin noiden kokopäivä juoppojen, siis pulkkareiden näkeminen kaupunkikuvassa auttaa kummasti ponnistelemaan vaikeaakin vaikeampien kurssien yli. Antaa se vaan kummasti motivaatiota, ainakin minulle, vaikkei kyllä uskoskaan...