Miksi useimmille vanhoillislestadiolaisille on niin vaikeaa keskustella 70-luvun asioista?
Olen ollut huomaavinani että keskustelua yritetään vältellä vedoten milloin mihinkin syyhyn, kuten "asiat ovat jo vanhoja" jne.
Ne ovat kuitenkin vielä ilmeisesti SELVITTÄMÄTTÄ, ei ainakaan kukaan ole kuullut srk:n julkisesta anteeksipyynnöstä tai mitään vast. Luulisi tällaisen asian kiinnostavan tavallista, rehtiä nuorta vanhoillislestadiolaista. Ainakin itseä kiinnostaa vaikken edes ole vl!
Onko teille vl:t vaikeaa tässä se, että pitäisi ääneen tunnustaa että teidä seurakunnassanne on oikeita vikoja? Pidättekö seurakuntaanne erehtymättömänä ja täydellisenä, niin että sen vioista puhuminen on kiellettyä/vastenmielistä?
Olen ollut huomaavinani että keskustelua yritetään vältellä vedoten milloin mihinkin syyhyn, kuten "asiat ovat jo vanhoja" jne.
Ne ovat kuitenkin vielä ilmeisesti SELVITTÄMÄTTÄ, ei ainakaan kukaan ole kuullut srk:n julkisesta anteeksipyynnöstä tai mitään vast. Luulisi tällaisen asian kiinnostavan tavallista, rehtiä nuorta vanhoillislestadiolaista. Ainakin itseä kiinnostaa vaikken edes ole vl!
Onko teille vl:t vaikeaa tässä se, että pitäisi ääneen tunnustaa että teidä seurakunnassanne on oikeita vikoja? Pidättekö seurakuntaanne erehtymättömänä ja täydellisenä, niin että sen vioista puhuminen on kiellettyä/vastenmielistä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
..ei tiedä niistä akoista,eli ei ole fakta-tietoa asioista,vain näitä netissä olleita,ja joitakin kirjoja,jotka ovat ehkä "värittyneet" kirjoittajan omista mielipiteistä. Miten voi keskustella asiasta mistä ei tiedä kuin näiden väärinkohdeltujen omia kokemuksia? Sen sanon,että jos puoletkaan pitää paikkansa niistä asioista,niin väärin on menetelty,mutta miten tehdyn saa tekemättömäksi,ja vielä ne henkilöt,jotka eivät ole siihen syyllisiä? Neuvo sinä!!!
näistä tapahtumista. Olen jo aikuinen ja äitini melko iäkäs. Hän muutti puheäänensä kuiskaukseksi, vaikka muita ei ollut kuulolla, ja sanoi, että niistä asioista ei enää nykyisin puhuta. Ymmärsin kyllä tehneeni kipeän kysymyksen.
Eli vaikea sitä faktaa on "sisäpiirin" kautta saada.
Olen miettinyt tuota syyllisyys asiaa. Jos ajattelemme vaikka jotain järjestöä, jonka toimintatapa on mielestämme moraalisesti väärin, väkisinkin ajattelemme, että sen järjestön jäsenet hyväksyvät järjestönsä toiminnan ja siis sen moraalisen vääryyden. Syyllisiä vääryyteen eivät kaikki jäsenet varmaankaan ole, mutta hyväksyvät sen.
Siksi se voi olla vaikeaakin, kun niistä ei oikeasti tiedetä. Tässä on tullut esille nyt muutamia juttuja, joiden perusteella voi jotain päätellä, mutta niissäkin on nähtävissä hoitokokouksissa "hoidettujen" näkökulma, joten se ei tietystikään ole välttämättä täysin puolueeton. Totuus olisi ehkä jossain silloisten "hoitajien" ja "hoidettujen" lausuntojen puolivälissä.
Asiahan ei toisekseen meille kuulu. Et sinäkään todennäköisesti kokisi omaksi asiaksesi selitellä vaikkapa urheiluseuraasi 30 vuotta sitten kuuluneen tai sitä valmentaneen kämmäilyjä. Ikäviä juttuja tuohon aikaan näyttää kaikesta päätellen sijoittuvan. Anteeksiantamushan on kuitenkin molemminpuoleinen juttu. Jos vääryyttä kärsinyt antaa anteeksi, silloin hänelle annetaan anteeksi. Ei siihen kuulu mitään järjestystä, että sinä ensin.
En pidä seurakuntaani erehtymättömänä ja täydellisenä, mutta en myöskään voi muiden virheitä korjata, joten sen takia on jokseenkin turha kaivella auki vanhoja paiseita meidän härkittäväksemme.
Sinulla näyttäisi olevan kykyjä asioiden monipuoliselle pohdiskelulle. Oleppas utelias ja ala tutkimaan näitä asioita ja etsi lisäksesi vaikkapa tukijoukkoja!
Historialle emme voi mitään. Sen totuus ei kuitenkaan muutu asioiden salaamisella eikä silmänsä ummistamisella.
Se onkin sitten toinen juttu, antavatko nykyisessä Ry:ssä olevat mitään tietoja tapahtumista.
Tyypillistä oli, että syytettyjen Ry:een jääneitä omaisia palkittiin jollakin tehtävällä. Jotkut asetettiin saarnavirkaan, joku omainen pääsi merkittäväksi kirjoittajaksi Päivämies- lehteen.
Esimerkkejä pohjoisen Suomen alueelta:
Eräs kokousten jälkeen saarnaajaksi asetettu oli ollut tutkittavana saarnaajasetänsä "hengestä". Toisen saarnaajaisää "hoidettiin" psyykkiseen sairauteen asti. Kolmannen saarnaajaisää oli syytetty perättömästi lapsiin sekaantumisesta.
Mitä hoitokokousten jälkeen syntyneiden ja niistä tietämättömien syyllisyyteen tulee niin sanoohan se maalaisjärkikin, ettei se heidän vikansa ole.
Mielestäni on kuitenkin tärkeää uteliaisuutta tietää oman hengellisen kotinsa totuudenmukainen historia, koska parannusta noista asioista, eikä opillisesta harhasta ei olla vieläkään tehty.