Tulipa vaan tossa koirien kanssa kämppää siivoillessa mieleen, että kyllä se meikäläisen elämä vaan pyörii noitten karvasten kavereitten ympärillä varsin mahdottomasti. Koirat kuulee aina ekana mitä mulle vaikka töissä tapahtu tai jos jotain suunnittelee, ni aina tulee mieleen koirulit. Tossa ne mammaa piristi kun töistä väsyneenä tulin. Oikeen kunnon show pystyyn, että mammalta vaan hymy lohkee. Sitte siivottiin ja pian lähetään kauppaan ja sitte lenkille. Joka päivä tehään jotain kivaa yhdessä, eilen metsässä kävelemässä ja lammella uimassa, sunnuntaina mökillä ja edellispäivänä koirarannalla uimassa.
Mun rakkaat rakit, mä oon kyllä oikee koiratyttö. 2 rakkia aina mukana mihin sitte meenkin. Ei kyllä pärjäis ilman. Tolle vanhemmalle aina sanonki, että olis mamma hukassa täällä suuressa maailmassa ilman rakasta parasta ystävää. Nuorimmainen vielä opettelee elämää ja toivottavasti tulee kanssa yhtä rakkaaksi. Ei tulis mieleenkään, että koira olis mulla vaan joku "pakko lenkitettävä". Ei me silti mitään ihmeempää harrasteta, ollaan vaan ja puuhastellaan. Välillä ihmiset kyselee, että voiko ne ottaa koiraa, jos niillä on muitakin menoja. Onhan niitä muitakin menoja, mutta meillä ne jää ainakin vähiin, jos koiria ei saa mukaan.
Niin, mun maailma on koirat, kaikki muu on sitä jotain välttämätöntä soopaa. Onkos muita, joiden elämän täyttää rakkaat karvaturrit??
Mun rakkaat rakit, mä oon kyllä oikee koiratyttö. 2 rakkia aina mukana mihin sitte meenkin. Ei kyllä pärjäis ilman. Tolle vanhemmalle aina sanonki, että olis mamma hukassa täällä suuressa maailmassa ilman rakasta parasta ystävää. Nuorimmainen vielä opettelee elämää ja toivottavasti tulee kanssa yhtä rakkaaksi. Ei tulis mieleenkään, että koira olis mulla vaan joku "pakko lenkitettävä". Ei me silti mitään ihmeempää harrasteta, ollaan vaan ja puuhastellaan. Välillä ihmiset kyselee, että voiko ne ottaa koiraa, jos niillä on muitakin menoja. Onhan niitä muitakin menoja, mutta meillä ne jää ainakin vähiin, jos koiria ei saa mukaan.
Niin, mun maailma on koirat, kaikki muu on sitä jotain välttämätöntä soopaa. Onkos muita, joiden elämän täyttää rakkaat karvaturrit??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä olen samanlainen "pöhkö" Vaikka ikää on jo 39vee niin siitä huolimatta olen eläimiin täysin hurahtanut. Kaikka eläimet on ihania, mutta tietysti se oma koira rakkain.
Minulla koira on vielä superognelmainen. Ja huomaan kyllä välillä, että lähipiiri on sitä mieltä, että luovuta jo. Mutta minkäs teet, kun on rakas niin on rakas.
Hyvin pitkälle elämä pelittää koiran mukaan. Tai siis koira elää tietysti meidän pelisääntöjen mukaan, mutta se tulee silti ottaa kaikessa huomioon.
Itse on en muista, että olisin vielä I K I N Ä manaillut pakkasella tai sateella ulos menoa. Jopa joskus illan juhlinnan jälkeisenä aamuna ulos lähtee pääkipuinen, nöyrä koirantaluttaja :o)
Eli joo, rakkaita on!!
Mulla täyttää elämän koirat, koirat, koirat ja vielä yllättäen KOIRAT! Omien haukkujen kans puuhaillaan erityisiä juttuja sillon tällön (piristystä arkeen...). Seuraavaks verijälkee... ;) Mut nyt käytii semmosella n. 15 kilsan lenkillä, ja sen päälle hierontaa... Oli haukku vähä väsy sen jälkee! Ei jaksanu aamul herättää taas kuuden aikaan... Hoidan muitaki koiria, nyttekii lähretää yhen maailman suloisimman pennun kans koirakouluun! Aivan mahtava tapaus. Lähin dogsitteriks, näin sen parhaimmaks harrastukseks, kun on koko aika vaan koirulaiset mielessä! Näyttelyitä kiertelen kanssa, kun sopiva sattuu kohdalle! Ja aikomus olis lähtee itsekkin kehään semmosen jättiläisen kanssa! Näin meillä... Ja laittakaa aktiviteettivinkkejä tulemaan, meiliosotteen löydätte galleriast. ;D
Sama homma minullakin. Nyt olen ollut koiratta jonkun aikaa, ja tuntuu että olen aivan hukassa. Pentu on varattu jo, vaikka ei ole tietoa työstä, asunnosta eikä edes paikkakunnasta (maa on sentään selvillä jo!).
Silloin, kun on koira ollut, se on ollut mukana kaikessa toiminnassa. Matkustellut kanssani, ollut töissä kanssani ja ennen kaikkea ollut arkeni ilona. Koskaan en jaksaisi lähteä lenkille yksin tai ihmisporukassa, mutta koiran kanssa tuli helposti kuljettua reilusti kymmenen kilometriä päivässä ja se oli silkkaa nautintoa.
Nytkin kun suunnittelee tulevaa, niin aina on koira etusijalla. Taloja katsellessa tulee ensimmäisenä mieleen katsoa että on riittävä piha ja tilaa koiran häkille, ruokapöntölle keittiössä ja lelukopalle.. =) Koiran ehdoilla olen valmis elämään, koska muuten ei elämässä mitään iloa olisikaan.
koko elämäni. Koirat ovat ne joihin ei koskaan kyllästy. Ja ihmeellisesti ne näin jälkikäteen miettien, ovat jopa valinneet ystävämme. Jo silloinkin kun mieheni kanssa vielä kaksin oltiin griffoni oli meillä joka paikassa mukana. Samaan aikaan kun omat lapseni syntyivät, ostimme lisää Griffoneita. Niitä ajattelee paljon ja niille tulee vieläkin hiusten jo harmaannuttua kerrottua jopa kipeitä asioita. Lapsetkin loukkaavat välillä, mutta koira ei.
Ja aika jännästi se elämä on rakentunut näiden koirien ympärille. Miehenikin joka koskaan ei ollut tajunnut eläimistä yhtään mitään, ennenkuin raukka minut valitsi, niin hänelle avautui vain pikkuhiljaa se oma sarka koira harrastuksissa.
Ja voiko mitään ihanampaa olla kuin pehmeä lämmin halattava joka katselee sinua silmät loistaen ja häntä hurjasti heiluen. Se on rakkautta se.
pujopartaa ja oon siitä ylpeä
koirani täyttää elämäni ja olen varannut nyt pennun, eli karvaiset kaverit tulevat vastedes täyttämään elämäni =)