Yleisesti on tiedossa tai monet luulee tietävänsä, että autistit/assit ovat sulkeutuneita eivätkä tiedosta/havaitse ympäristöä ja muita ihmisiä. Kyse ei oikeasti ole siitä, VAAN yliherkkyydestä. He havaitsevat kyllä, mutta liian voimakkaasti eivätkä he yksinkertaisesti osaa/uskalla kommunikoida vaikka ehkä haluaisivatkin. Siksi autistien kanssa tulisi olla hienovarainen.
Aistiyliherkkyyksistäkin voi päätellä, että assit ovat liian herkkiä ympäristön viesteille ja ihmisille. Raivokohtauksetkin kielivät herkkyydestä.
Autistit/assit itse asiassa havaitsevat asioita LIIAN herkästi, siksi he vaikuttavat sulkeutuneilta, koska pyrkivät suojaamaan itseään. Minäkin olen assina aina ollut kamalan arka muita ihmisiä kohtaan.
Aistiyliherkkyyksistäkin voi päätellä, että assit ovat liian herkkiä ympäristön viesteille ja ihmisille. Raivokohtauksetkin kielivät herkkyydestä.
Autistit/assit itse asiassa havaitsevat asioita LIIAN herkästi, siksi he vaikuttavat sulkeutuneilta, koska pyrkivät suojaamaan itseään. Minäkin olen assina aina ollut kamalan arka muita ihmisiä kohtaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Osoitit aikamoista luovuutta tuon idean esittämiseksi. Hieno ajatus sinänsä. Tuo toisi sen ajatuksen, että ollaan vaan niin herkkiä, että herkkyys aiheuttaa myös sosiaalisia ongelmia. Eli suuren skaalan heikkoutta eli sosiaalista tyhmyyttä ei ehkä olisikaan assissa fysiologisella tasolla.
Tämä voisi merkitä sitä, että nerous todella on yhtä kuin AS. Mutta edelleen aivoista erittyvien hormonien määrissä on poikkeavuuksia normaalista ja hormonien väärä erittyminen johtuu aivojen rakenteiden poikkeamista.
Tuo ei varsinaisesti ole oma ajatukseni, vaan luin kerran eräästä lehdestä tuollaisen ajatuksen. Rupesin oikein miettimään että niinhän sen täytyy olla! Yliherkkyys/ujous tavallaan aiheuttaa sosiaalisen kömpelyyden, vai miten sen nyt sanois. Se joka tämän on hoksannut, osaisi varmaan paremmin selittää kuin minä.
joskus tällä palstalla kertoa, mutta kukaan muu ei ole siihen reagoinut. Kirjoitin että ei as:ltä puutu tunteita, vaan että niiden ilmaiseminen on se ongelma. Itse olen nimenomaan aina ollut hyvin herkkä kaikenlaisille asiolle. Olen pelännyt milloin mitäkin: ihmisiä, ukkosta, kummituksia (eli nimettömiä asioita) jne. Jotta voisin elää, olen joutunut rakentamaan jonkinlaisen suojakuoren sen herkkyyden suojaksi. Ukkoselta ja kummituksilta se ei tietysti suojaa, mutta niihin pelkoihin on muuten vain ikä auttanut: olen huomannut ettei se ukkonen ihan joka kerta kohdalle satu, eikä niitä kaikkia kummituksia ehkä sittenkään ole, kun mitään pahempaa ei ole sattunut. Välillä kyllä vieläkin saattaa tulla selittämättömiä pelkoja varsinkin jos asiat eivät muuten ole kunnossa.
Ihmispelosta olen selvinnyt kuten muutkin aspergerit opettelemalla tiettyjä käyttäytymistapoja. Todellisuudessa pelkään ihmisiä yhtä paljon kuin ennenkin, mutta nyt sitä ei välttämättä huomaa.
Mutta kyllä tämä tällainen elämä vie hirveästi sitä energiaa, jonka voisi käyttää kaikkeen muuhun. Siksi on välillä pakko ottaa etäisyyttä.
että nuorempana sain outoja kohtauksia, kun jouduin olemaan ihmisjoukossa. Asiat alkoivat vilistää tai tuli sellaisia poissaolokohtauksia. Nyt ei ole pitkiin aikoihin ollut sellaista. Ehkä se nahan parkkiintuminen on auttanut.
Ensin on kohteliasta erottaa as- ja autismi.
Liikekoordinaatisto ajoittain onnahtelee, muistuttaen hiukan maistissa olevaa.
Puhe sammaltelee. Puhun tässä omista kokemuksista.
As-piirteet, käyttäytyminen vahvasti aspergerille "tyypillisiä".
Eräissä tilanteissa jännittäminen johtaa kehon ja lihasten pingottumiseen "viulunkieliksi".
Sopivilla rentoutumismetodeilla päivän jännitykset poistuu
jopa tunnin kestävillä tärinäaalloilla.
Ne on aiheuttanut yliherkkyys.
Olen ajatellut että ihmispelko johtuu varmaankin ihmisten arvaamattomuudesta, et ikinä voi tietää mitä toinen seuraavaksi sanoo ja tekee. Toisia ihmisiä ei voi strukturoida mutta siis voiko siihen tottua?
En nyt kyllä ymmärtänyt tota sun ekaa lausetta, miks pitää yleensäkkään erotaa aspergeri.
Niin arvaamattomuushan se ongelma juuri on. Kaikki pitäisi ennalta tietää, kun ei osaa sillain miettiä nopeasti. Joku toretterefleksi kyllä saataa pelastaa, mutta silti.
Ilmeisesti puutteet ovat yhdellä aivolohkolla, mikä vaikuttaa heikentävästi sosiaalisuuteen ja suunnittelukykyyn.
"Toisia ihmisiä ei voi strukturoida mutta siis voiko siihen tottua?"
Ai ei vai? Jos olen kaksin jonkun tuntemani henkilön kanssa, minulla on häntä kohtaan valmiiksi räätälöity stereotypinen käyttäytymismalli ja joidenkin ihmisten ajatteluprosessin olen oppinut ulkoa, joten tiedän näiden kohdalta, mitä he seuraavaksi sanovat ja millä sanoilla ja minkä ajatteluprosessin seurauksena päätös sanoa näin on syntynyt.
Mutta sitten ne tilanteet, jotka menevät suunnitellun ulkopuolelle, eli kysymyksen ydin.
Niissä tilanteissa voi tulla epävarma ja tyhmä olo ja se näkyy käytöksestä ja puheesta.
No mutta kokemus luo suojakentän, jolloin käyttäytyminen on ulos päin itsevarmaa ja narsistisen oloista, mutta edelleen töykeää, ja näin paljon loukkaavempaa ja anteeksiantamattomampaa.
Pelosta. Itsekin pelkäsin taannoin ukkosta ihan kamalasti. Jos oli tummia pilviä taivaalla, niin ulos ei ollut menemistä.
Pelkotila on kuin nestemäinen pimeys, joka valuu niskaan ja upottaa pimeyteen ja käsittämättömään pelkoon pahoja asioita ja ikävään toisia ihmisiä kohtaan. Turvaton olo ja kuin jokin pimeä voima tulisi niskaan valumalla. Ei voi enää itse vaikuttaa tapahtumiin, vaan kaikki tapahtuu, kuten unissa etukäteen näen. Silloin kaikki menee päin seiniä.
Eilen tuli jättiläistunteet sarjan tyyliin tunne, että uppoisin sänkyyni, mikä olikin ihan mukavaa.
Oliko Suuri pohjansota taistelu kahden as ihmisen välillä?
Pietari Suuri ja kummituksia pelännyt Kaarle varmaan molemmat aspergereitä. Mozart oli peloiltaan saman tyyppinen, kuin minä, mitä olen lukenut.
Vaikeammatkin aspergertapaukset ovat selvästi autistisia "helpompia".
Mielestäni as-ihmisinä olemme kehityskelpoisempi...itsekin voinut
olla työelämässä kokonaan omaisistani erossa.
Jo ADHD ihmisillä voi olla vaikeuksia yhteiskuntaan sopeutumisessa.
Kuvaannollisesti: Emme voi kuoria kermaa päältä vaikeampien kohtaloiden kustannuksella.
Onhan niitä ylisosiaalisia ikkunoita, jolloin kontaktin luominen ihmisiin
on lapsenomaisen helppoa.
Niitä ei osaa hyödyntää, koska kokemuksesta tietää jo seuraavan päivän olevan
sosiaalisesti "normaalin"tukkoinen.
Tämä äkillinen mielialan muutos hämmästyttää kummastuttaa vielä puolituttujakin.
olen jotenkin ajatellut että kanavia olisi niinkuin liikaa, ärsykkeitä tulee liikaa ja sitte se kaikki menee kaottiseksi ja yli. Tämän asian huomaan lapsessani usein kun on juhlia tai paljon niin sanotusti ylimääräisiä vähän oudompia ihmisiä. Silloin tulee häntä surku mutta kun ei vois aina juhlista pois kaan olla ja ehkä hän saa siinä harjoitusta ja ehkä juhlat ja isommat tilaisuudet tulee siedettävemmiksi vai mitä mieltä olette?
Moi vaan pitkästä aikaa kukka. Hyvälle tuoksut!
Eli ajatuksesi mukaan olisi saman tapaista ongelmaa, kuin addeillakin. Liikaa ärsykkeitä.
Mahdollista, kun vielä on varastossa valmiit käyttäytymismallit eri tilanteisiin ja kun tilanteet "sekoittuvat", niin ei tiedä miten pitäisi käyttäytyä.
Juhlia olen aina vihannut ja bileitäkin jossain määrin. Bileissä on helpompi, kun puhuu vaikka yhdelle ihmiselle kerrallaan ja vähän syrjässä vielä. Juhlat on aina jotenkin järkyttävä kokemus, mutta silti saan välillä kehuja, että olin aika moinen hengen pitäjä juhlissa. Mutta ne on vaan pakko, eikä mitään kivaa ne juhlat.
Hermoja koetellaan koko ajan, eikä niinkään suututtamalla, vaan muuten. Ikävää, kun pitäisi olla kovin pinnallinen ja sitten kuitenkin välillä tulee mitäänsanomaton syvällinen kysymys.
Tulipa mieleen voiko autisti/assi olla pinnallinen? Mun mielestä ei. Vai oonko pihalla.
Ei ole ainakaan mun helppoa olla pinnallinen. Siksi kirjoitin, että pinnallinen on ikävä olla. En oikein osaa, enkä tykkää olla pinnallinen. Juhlissa puhuminen on usein pinnallista.
Ymmärrän. Sehän on tavallaan turhaa, kuuluu hyviin käytös tapoihin, mutta se ei johda mihinkään. Ne jutut joita juhlissa puhutaan on niitä: ompas kaunis ilma tänään yms.. En oikeastaan pidä itsekään juhlista, nautin paljon enemmän syvällisemmistä keskusteluista ja ei sellaisia yleensä juhlissa puhuta.
Meidän pojallamme on myös ollut todella hankalaa synttäreillä, juhlissa yms. Poika on nyt 11 vuotta. Nyt jo kolmisen vuotta on ollut helppo mennä juhliin ja kaikki synttärit menee hyvin. Ääniherkkyys on lieventynyt paljon. Nyt hän on juhlissa mielellää, vaikka joskus vielä aluksi o nkin hieman jännittynyt.
Pojallani on kuuloyliherkkyys, ääniyliherkkyys mutta toisaalta aliherkkyyttä muissa aisteissa. Pojalla ei ole paljon puhetta, mutta spontaaneissa ja mielekkäissä tilanteissa niitä tulee. Kukko ei käskemällä laula. Poika on erittäin herkkätunteinen. Loukkaantuu hyvin herkästi ja on esim. pahoillaan jos pikkuveli loukkaa itsensä ja itkee myös. Vaistoaa heti toisesta ihmisestä millä mielellä toinen on. Tulee vastaan jos toinen on aito !