Ns. salarakkaani tällä hetkellä siellä maailmalla ko. joukoissa. Kummasti on luonne alkanut muuttumaan vuoden aikana. Olen saanut vähän sellaisen kuvan, että fyysisesti homma ei ole kovin rankkaa. Mutta se henkinen puoli on jäänyt vaivaamaan...
Kuinkas teillä muilla?
Huom. Ei sitten mitään "Marita tai Martina" -kommentteja...!
Kuinkas teillä muilla?
Huom. Ei sitten mitään "Marita tai Martina" -kommentteja...!
Vastaukset 9
Vanhimmat
..Sitä tapahtuu miltei kaikille että luonne/muu olemus muuttuu suuntaan tai toiseen.Mut älä välitä,kun salarakaasi kotiutuu sieltä,alkaa se luonnekin muuttumaan..ehkä??
Kiitos;) nimimerkkisi tosin turhan tuttu....
Sitä ei ehkä itsekkään huomaa muuttuneensa.(Tai ainakaan myönnä sitä.) Mutta kyllä totuus on että reissut muuttavat ihmistä. Silmät ikäänkuin aukeavat ja tajuaa että elämässä on paljon muutakin...ongelma vaan on se kotiin paluu. Tuntuu siltä että kukaan muu kuin joku toinen "käivärä" ei ymmärrä mitä on kokenut yms.
Oletteko samaa mieltä?
...olet kokenut, mitä joku "ulkopuolinen" ei voisi ymmärtää. (suhteellisuudentajun katoamisen lisäksi)
pientä kulkijaa...
Sforit sun muut on vähän eri aaltopituudella.
Ei ole helppoa "salastella" alhaalla olleita miehiä, jotka aikusten oikeesti välillä on taputelleet muutakin kuin paskaa.
Paras neuvo on vetää syvään henkeä,laskea arabiaksi/serbiaksi kymmeneen ja keskustella sen jälkeen.
"jotka aikusten oikeesti välillä on taputelleet muutakin kuin paskaa. "
- Joopa joo, Sforrit ovat Pecsissä harrastaneet, paljonkin taputtelua, ehkä jopa läpsimistä. Eikä ihan paskoja muijia ole olleetkaan. Menestys on toki maksuttomalla puolella parempi, jos ei paljasta olevansa rt-mies, vaan väittää olevansa esim. Noksulla töissä.
Jos ukkosi väittää olevansa täysin muuttunut mies ja höpisee sinulle arabiaa ja serbiaa, kannattaa varata hänelle aika terapiaan. Joidenkin on pakko yrittää pärjätä isoisälle sotajutuissa, vaikka aiheet pitäisi sitten kaivaa kiven alta.
Täytyy myöntää, että noin se vähän on. Tietty se muutos johtuu vaan ihan omasta psyykestä. Toisilla pää kestää ja toisilla ei. Todella oon tavannu paljon niitä, joille se alhaalla käynti jätti pysyviä merkkejä. Kummastelen vaan, että miksi jo hakuvaiheessa ei karsita pois niitä, joilla pää ei ole tehty kestämään. Hulluimpia on ne joille se reissu on elämää suurempi asia ja sitten sillä elvistellään koko loppu ikä. No kukin taaplaa tyylillään, itse en havainnut keikalla mitään niin läyhyä, että oisin jäänyt siihen koukkuun, vaikka niitä oli silloin paljon joille niin kävi. Ehkä sekin vaikuttaa, että sinne mennään suoraan äidin hoidosta.
voe reppana riepu. Mahdat olla ihan 16 vuotias.
Valitettavasti joudun sinulle toteamaan, etten ole todellakaan 16-vuotias. Elämänkokemusta löytyy ja vuosiakin enemmän kuin mainitsemasi. Sinusta taas voisin todeta, että kypsyhän vielä vähän ja tule sen jälkeen juttelemaan uudestaan.
Katsotaan sitten tuleeko sinulta vähän aikuismaisempaa tekstiä.