(partII)
Seisoimme peilin edessä. En kuitenkaan tohtinut kääntää päätäni kohdatakseni Hänen katsettaan suoraan. Katsoin Häntä edelleen silmiin peilin kautta. Mieleeni tuli auttamatta netissä käydyt keskustelut. Nielaisin. Olin toki ollut rehellinen Hänelle kaikessa, mitä olimme jutelleet, mutta tämä uhmakkuus mikä sisälläni on! Luonteeni vain on hieman semmoinen, että tykkään kokeilla seuralaistani - netissäkin. Tunnustella reaktioita, katsoa vastauksia uhmakkaisiin kirjoituksiin, etsiä rajoja Hänen kanssaan. Muistan Hänen sanoneen useamaan kertaan, että tulen vielä ottamaan sanani takaisin tai tulee aika jolloin katsotaan, olenko sanojeni mittainen. Silloin kotona turvassa sättiessänihän sille oli helppo hymyillä. Aloin jälleen keräämään paniikkia. Nyt oli myöhäistä miettiä enää, mitä sätissä on tullut kirjoiteltua. Niitä ei enää saa takaisin.
Herrani antoi käsiensä valua olkapäiltäni vyötärölleni. Peilin kautta silmiini katsoen Hän komensi minut kääntämään katseeni lattiaan. Tuijotin pienen hetken Hänen silmiinsä etsien edes pienen pientä epäröintiä, jotta olisin voinut vielä pelastautua tilanteesta tai päästä Hänen niskan päälleen. Naurettavaa, että silloin ajattelin edes mitään semmoista. En siis kuitenkaan nähnyt peilistä kuin päättäväiset ja omistavat silmät, jotka katsoivat minua. Ja huulet joilla ei ollut enää hymyn häivääkään. En olisi halunnut päästää katsettani Hänen silmistään. Tai ehkä siinä oli suurempi paha nöyrtyä hänen tahtoonsa. Laskin katseeni maahan. Tunsin jälleen sydämeni alkavan lyömään nopeammin. Tunsin Hänen hengityksensä rauhallisena niskassani. “Hyvä tyttö.“ Kevyesti hän rupesi kääntämään minua vyötäröstä itseään kohti. Meinasin kohottaa hieman katsettani, mutta sain tiukka äänisen komennon: “Ja katse pysyy lattiassa.”. Pudotin heti katseeni alemmas. Seisoimme vastakkain. Näin Hänen käsivarret, osan puvuntakkia, housut ja kengät. Hän irrotti kätensä vyötäröltäni. “Narttu, polvillesi.” Kohotin katsettani Häneen päin etsien apua… “Ja katse pysyy lattiassa.” Painoin katseeni jälleen lattiaan. Mietin miten voisin puhumalla selvitä vielä tilanteesta tai pitkittää… Pehmeä, vaativa ääni jatkoi heti perään: “Ja narttu polvillesi eteeni.”. Minulla ei ollut mitään pakotietä. Ei mitään. Polvistuin hänen eteensä. Siinä olin polvillani Herrani edessä. Katse maahan luotuna.
Hän lähti kävellen huoneen eteisosaa kohti. Kuulin jälleen kahinaa tai jotain vastaavaa ääntä. Näin Hänen silmiensä katseen edelleen mielessäni. En tohtinut kääntää päätäni eteisen suuntaan katsoakseni mitä Hän teki. Olin pakahtua uteliaisuudesta. Jouduin taistelemaan itseäni, uteliaisuuttani vastaan, etten olisi kurkannut. Edes ihan vähän. Aika tuntui jälleen pitkältä. Hetken kuluttua kuulin Herrani tulevan selkäni taakse. Varmalla otteella hän nosti hieman kädellään leukaani ylemmäs. Hän kiinnitti kaulaani kaulapannan. Mustan leveän kaulapannan. Sen kerkesin näkemään. Sen tehtyään Hän tuli jälleen eteeni seisomaan. Sain käskyn katsoa häntä silmiin. Jostain ihmeellisestä syystä se tuntui tällä kertaa nolommalta tai oikeastaan pelottavammalta kuin se, että Hän äskettäin kielsi katsomasta. Sain katseeni kohotettua noihin silmiin. Hän katsoi tiukasti minua silmiin ja puhui hyvin matalalla äänellä. “Ymmärräthän, että sinä olet nyt minun. Minun narttuni. Sinä olet henkisesti ja fyysisesti minun. Mielesi on ainoastaan jatke minun mielelleni. Kroppasi on tarkoitettu minulle ja minun mielihalujeni tyydyttämiseen. Olemme ottamassa nyt yhden suuren askeleen eteenpäin. En voi luvata sinulle, että tiesi narttuna eteenpäin ja koulutuksesi kaikki vaiheet tulisivat olemaan helppoja. (Tässä vaiheessa hän naurahti hieman huvittuneena.) Sinulle.” Räpyttelin silmiäni ja yritin katsella seinille. Hän nappasi leuastani napakan otteen ja piti sitä lujasti kädessään kääntäen katseeni jälleen silmiinsä. “Ja jos minä käsken sinua katsomaan silmiini, sinä katsot niin kauan kunnes muutan käskyäni, ymmärtääkö narttu?” Kurkkuni oli aivan kuiva. En ollut osannut odottaa mitään tämmöistä. Tunsin vatsani pyörähtäneen ympäriinsä. Hengitykseni oli katkonaista samalla Hänen tuijottaessaan suoraan syvälle silmiini. “Kysyin jotain! Olemme jo käsittääkseni opetelleet jo netissä, miten puhutellaan ja kuinka kysymyksiin vastataan?” Huomasin hänen tiukentaneen äänen sävyään. Nielaisin. Katsoin suoraan silmiin ja kuiskasin: “Ymmärrän, Herrani”. Hän jatkoi: “Niin, narttu on nyt minun ja vain minun. Nartulla ei ole enää lupaa tapailla muita Herroja/Domppia/Mastereita livenä näissä merkeissä. Ymmärretty?”. Olin häkeltynyt. Ei minulla ollut aikomustakaan tapailla muita näissä merkeissä. Netin käytöstäkin olin saanut selkeät ohjeet. Sain toki sättiä ja meseillä niin paljon kun halusin, mutta Hänen tullessaan paikalle omistauduin ainoastaan Hänelle. Jonkun dominoivan miehen alkaessa kysymään tilanteestani, minun kuului kohteliaasti kiittää ja ilmoittaa, että minulla on jo Herra. Sain jälleen kuiskattua nuo sanat: “Ymmärretty, Herrani.” Silmät katsoivat minuun. Omistavasti. Ehkä jopa hieman julmasti. “Mitä narttu oppi äskeisestä?” Kostutin kielelläni punattuja huuliani ja nielaisin, jotta saisin edes hieman ääntäni kuuluville. Katsoin Häntä silmiin: “Olen sinun narttu nyt henkisesti sekä fyysisesti ja minulla ei ole oikeutta lähteä muiden dominoivien henkilöiden kanssa minkään näköisiin sessioihin.” Hetken hiljaisuus. Minusta tuntui, että sydämeni jyskytys ja katkonainen hengitykseni täytti koko huoneen. Hän nosti minut seisomaan, leuasta edelleen kiinni pitäen. Hän laittoi kätensä niskaani ja otti hiuksistani kiinni, toisen käden Hän kietoi vyötärölleni ja painoi huulensa huulilleni. Vastasin suudelmaan ensin varoen, sitten vähän rohkeammin. Nostin käteni hänen olkapäilleen. Olin juuri uppoutumassa suudelmaan, kun hän lopetti suudelman ja työnsi minut luotaan pois, käänsi selkänsä ja käveli nojatuolin luo ja istuutui. Jäin keskelle lattiaa seisomaan hieman pökertyneenä ja yritin kovasti päästä ajan tasalle. Kesken suudelman Hän jätti minut noin vain seisomaan keskelle huonetta. En tiennyt miten päin olisin ollut.
Seisoimme peilin edessä. En kuitenkaan tohtinut kääntää päätäni kohdatakseni Hänen katsettaan suoraan. Katsoin Häntä edelleen silmiin peilin kautta. Mieleeni tuli auttamatta netissä käydyt keskustelut. Nielaisin. Olin toki ollut rehellinen Hänelle kaikessa, mitä olimme jutelleet, mutta tämä uhmakkuus mikä sisälläni on! Luonteeni vain on hieman semmoinen, että tykkään kokeilla seuralaistani - netissäkin. Tunnustella reaktioita, katsoa vastauksia uhmakkaisiin kirjoituksiin, etsiä rajoja Hänen kanssaan. Muistan Hänen sanoneen useamaan kertaan, että tulen vielä ottamaan sanani takaisin tai tulee aika jolloin katsotaan, olenko sanojeni mittainen. Silloin kotona turvassa sättiessänihän sille oli helppo hymyillä. Aloin jälleen keräämään paniikkia. Nyt oli myöhäistä miettiä enää, mitä sätissä on tullut kirjoiteltua. Niitä ei enää saa takaisin.
Herrani antoi käsiensä valua olkapäiltäni vyötärölleni. Peilin kautta silmiini katsoen Hän komensi minut kääntämään katseeni lattiaan. Tuijotin pienen hetken Hänen silmiinsä etsien edes pienen pientä epäröintiä, jotta olisin voinut vielä pelastautua tilanteesta tai päästä Hänen niskan päälleen. Naurettavaa, että silloin ajattelin edes mitään semmoista. En siis kuitenkaan nähnyt peilistä kuin päättäväiset ja omistavat silmät, jotka katsoivat minua. Ja huulet joilla ei ollut enää hymyn häivääkään. En olisi halunnut päästää katsettani Hänen silmistään. Tai ehkä siinä oli suurempi paha nöyrtyä hänen tahtoonsa. Laskin katseeni maahan. Tunsin jälleen sydämeni alkavan lyömään nopeammin. Tunsin Hänen hengityksensä rauhallisena niskassani. “Hyvä tyttö.“ Kevyesti hän rupesi kääntämään minua vyötäröstä itseään kohti. Meinasin kohottaa hieman katsettani, mutta sain tiukka äänisen komennon: “Ja katse pysyy lattiassa.”. Pudotin heti katseeni alemmas. Seisoimme vastakkain. Näin Hänen käsivarret, osan puvuntakkia, housut ja kengät. Hän irrotti kätensä vyötäröltäni. “Narttu, polvillesi.” Kohotin katsettani Häneen päin etsien apua… “Ja katse pysyy lattiassa.” Painoin katseeni jälleen lattiaan. Mietin miten voisin puhumalla selvitä vielä tilanteesta tai pitkittää… Pehmeä, vaativa ääni jatkoi heti perään: “Ja narttu polvillesi eteeni.”. Minulla ei ollut mitään pakotietä. Ei mitään. Polvistuin hänen eteensä. Siinä olin polvillani Herrani edessä. Katse maahan luotuna.
Hän lähti kävellen huoneen eteisosaa kohti. Kuulin jälleen kahinaa tai jotain vastaavaa ääntä. Näin Hänen silmiensä katseen edelleen mielessäni. En tohtinut kääntää päätäni eteisen suuntaan katsoakseni mitä Hän teki. Olin pakahtua uteliaisuudesta. Jouduin taistelemaan itseäni, uteliaisuuttani vastaan, etten olisi kurkannut. Edes ihan vähän. Aika tuntui jälleen pitkältä. Hetken kuluttua kuulin Herrani tulevan selkäni taakse. Varmalla otteella hän nosti hieman kädellään leukaani ylemmäs. Hän kiinnitti kaulaani kaulapannan. Mustan leveän kaulapannan. Sen kerkesin näkemään. Sen tehtyään Hän tuli jälleen eteeni seisomaan. Sain käskyn katsoa häntä silmiin. Jostain ihmeellisestä syystä se tuntui tällä kertaa nolommalta tai oikeastaan pelottavammalta kuin se, että Hän äskettäin kielsi katsomasta. Sain katseeni kohotettua noihin silmiin. Hän katsoi tiukasti minua silmiin ja puhui hyvin matalalla äänellä. “Ymmärräthän, että sinä olet nyt minun. Minun narttuni. Sinä olet henkisesti ja fyysisesti minun. Mielesi on ainoastaan jatke minun mielelleni. Kroppasi on tarkoitettu minulle ja minun mielihalujeni tyydyttämiseen. Olemme ottamassa nyt yhden suuren askeleen eteenpäin. En voi luvata sinulle, että tiesi narttuna eteenpäin ja koulutuksesi kaikki vaiheet tulisivat olemaan helppoja. (Tässä vaiheessa hän naurahti hieman huvittuneena.) Sinulle.” Räpyttelin silmiäni ja yritin katsella seinille. Hän nappasi leuastani napakan otteen ja piti sitä lujasti kädessään kääntäen katseeni jälleen silmiinsä. “Ja jos minä käsken sinua katsomaan silmiini, sinä katsot niin kauan kunnes muutan käskyäni, ymmärtääkö narttu?” Kurkkuni oli aivan kuiva. En ollut osannut odottaa mitään tämmöistä. Tunsin vatsani pyörähtäneen ympäriinsä. Hengitykseni oli katkonaista samalla Hänen tuijottaessaan suoraan syvälle silmiini. “Kysyin jotain! Olemme jo käsittääkseni opetelleet jo netissä, miten puhutellaan ja kuinka kysymyksiin vastataan?” Huomasin hänen tiukentaneen äänen sävyään. Nielaisin. Katsoin suoraan silmiin ja kuiskasin: “Ymmärrän, Herrani”. Hän jatkoi: “Niin, narttu on nyt minun ja vain minun. Nartulla ei ole enää lupaa tapailla muita Herroja/Domppia/Mastereita livenä näissä merkeissä. Ymmärretty?”. Olin häkeltynyt. Ei minulla ollut aikomustakaan tapailla muita näissä merkeissä. Netin käytöstäkin olin saanut selkeät ohjeet. Sain toki sättiä ja meseillä niin paljon kun halusin, mutta Hänen tullessaan paikalle omistauduin ainoastaan Hänelle. Jonkun dominoivan miehen alkaessa kysymään tilanteestani, minun kuului kohteliaasti kiittää ja ilmoittaa, että minulla on jo Herra. Sain jälleen kuiskattua nuo sanat: “Ymmärretty, Herrani.” Silmät katsoivat minuun. Omistavasti. Ehkä jopa hieman julmasti. “Mitä narttu oppi äskeisestä?” Kostutin kielelläni punattuja huuliani ja nielaisin, jotta saisin edes hieman ääntäni kuuluville. Katsoin Häntä silmiin: “Olen sinun narttu nyt henkisesti sekä fyysisesti ja minulla ei ole oikeutta lähteä muiden dominoivien henkilöiden kanssa minkään näköisiin sessioihin.” Hetken hiljaisuus. Minusta tuntui, että sydämeni jyskytys ja katkonainen hengitykseni täytti koko huoneen. Hän nosti minut seisomaan, leuasta edelleen kiinni pitäen. Hän laittoi kätensä niskaani ja otti hiuksistani kiinni, toisen käden Hän kietoi vyötärölleni ja painoi huulensa huulilleni. Vastasin suudelmaan ensin varoen, sitten vähän rohkeammin. Nostin käteni hänen olkapäilleen. Olin juuri uppoutumassa suudelmaan, kun hän lopetti suudelman ja työnsi minut luotaan pois, käänsi selkänsä ja käveli nojatuolin luo ja istuutui. Jäin keskelle lattiaa seisomaan hieman pökertyneenä ja yritin kovasti päästä ajan tasalle. Kesken suudelman Hän jätti minut noin vain seisomaan keskelle huonetta. En tiennyt miten päin olisin ollut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hmmmm...