Kertokaapa näkemyksiänne tästä:
Miten ihmeessä jollekulle tulisi mieleensä panna murhien ajaksi yhden uhrinsa kengät jalkaansa?
Etenkin kun mahdolliset vihamiehet on poliisin mukaan kuulemma käyty tarkkaan lävitse ja sellaisia alibittomia ei ole löytynyt. Jospa se olikin joku ulkopuolinen mielisairas yksilö, jolla oli outo miestenkenkäfetissi...sehän voisi selittää sen että kaksi kenkäparia tarttui mukaan ja se voisi selittää sen spermaisen tyynyliinalöydönkin lähettyviltä? (No pientä sarmasmia taas tähän väliin)
Antaa paukkua älykästä teoriaa yllä olevasta yksinkertaisesta kysymyksestä!
Miten ihmeessä jollekulle tulisi mieleensä panna murhien ajaksi yhden uhrinsa kengät jalkaansa?
Etenkin kun mahdolliset vihamiehet on poliisin mukaan kuulemma käyty tarkkaan lävitse ja sellaisia alibittomia ei ole löytynyt. Jospa se olikin joku ulkopuolinen mielisairas yksilö, jolla oli outo miestenkenkäfetissi...sehän voisi selittää sen että kaksi kenkäparia tarttui mukaan ja se voisi selittää sen spermaisen tyynyliinalöydönkin lähettyviltä? (No pientä sarmasmia taas tähän väliin)
Antaa paukkua älykästä teoriaa yllä olevasta yksinkertaisesta kysymyksestä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siis esimerkiksi näin: Gustafsson tapaa illan aikana tutun, joka on uimassa järvessä. Tyyppi on kävellyt kauempaa ilman kenkiä. Kaveri haluaa tyypittää Gustafssonin moottoripyörää, ja lainaa tämän kenkiä koeajoa varten. Kengät jäävät kaverin jalkaan surmatekoon asti. Se siitä.
Loogisinta on tietysti, että kengät olivat Gustafssonin itsensä jalassa, kun hän teki murhat.
No, jokainen kirpputoreilla viihtyvä tietää, että useinmiten mukaan lähtee tavaraa, jolle ei itseasiassa ole käyttöä mutta ostohetkellä vain tulee ajatelleeksi että kannattaa ottaa kun halvalla saa. Jos joku ulkopuolinen oli surmien takana niin vähän samankaltaisella ajatuskululla lienee tilanteessa toimittu. Täällä surmaajasta tehdään kummallisen laskelmoiva - vähän kuten shakkipelaaja - vaikka tosiasia on, että mitä vähemmän mutkia matkassa, sitä helpompi itselle. Kengät lähti, mutta matkalla päädyttiin siihen, ettei niitä tarvita. Kenties ajatus ja päättelykyky alkoi siinä muutaman sadan metrin matkalla jo kulkea siinä määrin, että kävi selväksi, miten suuren riskin ottaa, kun vie tuntemattomat kengät kaikkien tuttujen ja ystävien silmäparien tutkittavaksi. Siksi oli parempi ne kätkeä. Mutta tähän yksiviivaiseen toimintamalliin tulee yllättäen mutkia matkaan kun muutoin niin välinpitämätön ja laiska surmaaja alkaa koikkelehtia tien molemmin puolin ja etsiä kengille omaa koloa kummallekin parille. Itse olisin tyrkännyt sanaan koloon molemmat kenkäparit sen kummemmin panematta merkitystä sille, että niiden täytyy löytyä eri paikoista ja eri tavalla kätkettynä. Ajattelen vain, useimmat surmaajat olisit yksikertaisesti heittäneet kengät niin pitkälle kuin sielu sietää sen kummemmin miettimättä minne ne lopulta päätyisivät ja kuka ne joskus löytäisi. Tämä kätkeminen puhuu ennemminkin Gustafssonia vastaan kuin hänen puolestaan. Sillä hänelle oli tärkeä tehdä lavastuksesta mahdollisimman uskottava ja antaa kuva, että surmaajia olikin kaksi.