Missä vika?

Kuulostaa tutulta... mikään juttu ei tietenkään ole samanlaista, mutta minunkin exä oli jotain niin ihanaa ja erikoista, mutta ei vaan voitu elää yhdessä...ei millään... sattuu vieläkin!
En tiedä mitä Exälleni kuuluu.. enkä uskalla ajatellakaan. Joku päivä jos näen sen ja sillä on joku muu niin varmaan oksennan, tulee niin hirveä olo. En kestä.. tää on ihan hullua..

Tää on niin pimeetä tää elämä, että ero voi tulla mutta rakkaus ei häviä.. Sit kun luulee rakastavansa jotakin toista yhtä paljon niin se ei siltikään ole sitä jotakin. Kyllä sitä yhtä ja oikeaa on aina ikävä ja sitä aina rakastaa, vaikka ei voisi elää yhdessä... siten se tekee niin kipeetä kun se toinen on löytänyt toisen.

Tiedän että tämä ei lohduta sinua juuri nyt, siinä tilassa missä olet...mutta minulla oli samanlainen olo kun erosimme ja exäni löysi uuden naisen ! Se tuntui aivan hirveältä ja taisin käyttäytyä todella lapsellisesti ja kuin hullu. Me myös olimme pitkään yhdessä ennen eroa, sitten me jopa palasimme yhteen jossain vaiheessa mutta taas erottiin. Tiedätkö että mulla meni parikin vuotta jolloin tunteet kävivät kuin vuoristorataa, rauhoituin ja taas sekosin tunteesta, mietin miten ex on uuden naisensa kanssa, miten hän hyväilee häntä, kuvittelin heidät yhdessä ja olin aivan raivona...MUTTA se menee lopulta ohi, jossain vaiheessa, se kesti kauan vaan nyt ollaan ystäviä enkä enää koe samanlaisia tunteita....joskus tosin haikeutta...tavallaan rakastan exääni aina tietyllä tavalla, meillä on 2 yhteistä ihanaa lasta ja meidän on tultava heidänkin takiaa toimeen jotenkuten.Meidän välissä on aina tietty side jonka tiedän joskus ärsyttävän exän nykyistä.
Näin se menee, onneksi. En uskonut minäkään että tunteet muuttuu, mutta niin siinä vaan käy. Nyt tuntuu hyvältä näin. Et ehkä usko tällä hetkellä, mutta saat nähdä että sinullekin käy hyvin ja kasvat pois tunteesta. Kaikkea hyvää sinulle, yritä kestää, tuo kaikki on sitä luopumista ja kasvamista ihmisenä. :)