Tätä palstaa lukiessani olen usein törmännyt siihen että haluttomuus johtuu itsetunnon puutteesta. Jospa ei puututa siihen mitä se aiheuttaa suhteelle vaan mitä itsetuntoa voisi parantaa.
Auttaako kynttiläillallinen haluttomuuteen/itsetuntoon koska kumpikin tietää mitä sillä haetaan joten tilanne on heti alkuunsa lukossa?
Auttaako haliminen jos itsetunto ei kestä että edes kosketaan?
Kokemuksestani tiedän että kaikki mikä on ennalta arvattavissa johtaa tilanteen lukittumiseen pahemmksi. Jos seksiä ei halua niin sitä ei halua, ei siinä kynttilät tai ruusut auta.
Jos haluttomuus johtuu huonosta itsetunnosta niin miten sitä oikeasti voi parantaa ilman pillereitä ja terapiaa?
Moniko on siinä onnistunut ja miten se tapahtunut?
Auttaako kynttiläillallinen haluttomuuteen/itsetuntoon koska kumpikin tietää mitä sillä haetaan joten tilanne on heti alkuunsa lukossa?
Auttaako haliminen jos itsetunto ei kestä että edes kosketaan?
Kokemuksestani tiedän että kaikki mikä on ennalta arvattavissa johtaa tilanteen lukittumiseen pahemmksi. Jos seksiä ei halua niin sitä ei halua, ei siinä kynttilät tai ruusut auta.
Jos haluttomuus johtuu huonosta itsetunnosta niin miten sitä oikeasti voi parantaa ilman pillereitä ja terapiaa?
Moniko on siinä onnistunut ja miten se tapahtunut?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Huonon itsetunnon vaikutus haluttomuuteen - siinä on työtä kyllä saada asia parempaan suuntaan.
Sinun täytyy vakuuttaa tytön olevan ainutlaatuinen ja juuri se oikea sinulle, vaikka hänessä onkin joitain vikoja. Selittää että juuri niiden takia ihastuitkin häneen.
En usko että siihen auttaa mitkään pillerit tai lääkärit. Ihan omassa päässä on vikaa, ja se pitää saada takoa parempaan suuntaan :) ei kannata kuitenkaan kauheita sydämmentunnustuksia heti tehdä, sillä toinen osapuoli voi pelästyä. Pikkuhiljaa, ja vakuuttavasti yrittää selittää kuinka pitää hänestä juuri sellaisena kuin on, eikä yhtään toisenlaisena.
Tulipa vaan mieleen, että ei se huono itsetunto ole niin yks selitteinen asia. Ihmisillä on erilaisia kokemuksia menneisyydessä, jotka on vaikuttanu itsetunnon kehittymiseen.
Pitäs miettiä, mikä on saanu tämän ihmisen ajattelemaan itseään huonompana, kun muut. Siellä se kytee taustalla aina, vaikka tosiaan koittais peittää sitä ruusuilla ja halauksilla.
Siinä on itsetutkiskelun paikka ja voi siinä kumppanikin auttaa paljon. Ehkä se, että asian sisäistää itselleen, auttaa näkemään jotakin toisin.
Ongelma on usein siinä että parisuhteessa näemme vain seurauksen emmekä syytä. Jos kumppani on haluton kertomaan huonon itsetuntonsa syytä niin miten häntä voi auttaa?
En halua pitää meitä suomalaisia niin huonoina ihmisinä ettemme tuntisi käytöksemme syitä ja niiden vaikutusta omaan minuuteemme. Esim jokin tapahtuma joka on aiheuttanut huonon itsetunnon voi ajaa normaali tunteiden ohi siinä tilanteessa kun pitäisi osata jättäytyä tunteiden valtaan.
Edellisessä parisuhteessa kumppanini ei pystynyt
kohentamaan itsetuntoaan vaikka yritin vaikka mitä. Yritin kaiken mitä mieleeni tuli mukaan lukien ammattiavun. Siellä hän ei kuitenkaan ollut rehellinen eikä kertonut kaikkea omasta historiastaan koska "Eihän vieraalle voi omia asioita kertoa" Tämän turhan parisuhdeneuvonnan jälkeen olin muutaman kuukauden aivan neuvoton koska en enää voinut ymmärtää mitä vielä voisi yrittää.
Myönnän että tämä oli käännehetki meidän parisuhteessa kun viiden vuoden yrittämisen jälkeen tulin siihen tulokseen että "Hyvä on, eletään sitten niinkuin sinä haluat" Suhdetta kesti tämän jälkeen kolme vuotta kun se oli siinä jamassa että molemmet tajusivat että ainoa vaihtoehto jatkuville riidoille oli ero. Kykenimme kuitenkiin ns. sopueroon mutta ei suhde exään ole helppo ollut sen jälkeenkään.
Olemme kuitenkin puheväleissä, mikä on lasten takia tärkeää.
Olin aina ennen luullut että kun on molemmilla samat harrastukset, yhteiset haaveet ja hyviä ystäviä suhdekin voi olla hyvä. Hänen kanssaan tajusin että huono itsetunto voi olla niin vaikea asia että on mieluummin valmis menettämään kaiken kuin kohtaamaan itsensä.
Hyvin harvalla meistä on niin paljon voimaa sisällämme että voimme muuttaa omaa itseämme
ja sen mukana suhdettamme ympärillä oleviin ihmisiin.
Niinhän se on, että huonon itsetunnon omaavan oitäis olla halukas, siis todella HALUTA muutosta ajattelutapaansa. Vain sillon voi olla niin avoin, että pystyy hyödyntämään tarjolla olevaa apua tilanteeseensa. Sitä en tiiä, mikä nyt vois olla konsti houkutella tämmönen ihminen ulos kuorestaan... Itsesääliin käpertyminen saattaa olla hyvinkin turvallisen tuntoista ja omien pelkojen tai ikävien kokemusten kohtaaminen todella pelottavaa.