Hellurei! Mulla onkin sitten murheena tällänen..Olen yh 4.v lapselleni.Oikeuden päätös on että isä tapaa lastaan säännöllisesti jokatoinen viikonloppu.Nyt tuli eteen työmahdollisuus ulkomailla.Tietääkö kukaan että mitkä on seuraukset jos otan duunin vastaan ja muutamme pois suomesta?Pystyykö joku laki ym.päättämään puolestani asumiskaupungin/maan? Vai onko asia niin kun luulen,että kun olen ainut huoltaja, niin saan myös päättää missä lapseni asuu.Ulkomailta ei noi säänölliset tapaamist oikein onnistu, mutta kuinka niissä toimitaan jos kyseessä olisi vaan muutto toiseen kaupunkiin.Jos joku ihana tietää asiasta, ni olisin kovin kiitollinen.
yh-äippä
äitikkä
6550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
yksinhuoltajana saat toki päättää lapsesi asiat!!!
Mutta onko se sitten oikein lasta kohtaan olla tapaamatta isää,tai tavata harvoin,koska joka toinen viikonloppu on kuitenkin tuon ikäiselle lapselle jo kuitenkin tapa..
Miten lapsi suhtautuu isän tapaamisiin,odottaako niitä?ja millainen isä on?
Vaikeita asioita!?!?
Niin ja tosin onhan kyseessä kuitenkin oikeuden päätös..voihan tietty olla,että isä suostuu teidän muuttoon...
isä ja äiti erosivat kun olin pieni,välimatkaa oli 500km,isä haki minut aina lomille ja isompana menin sitten yksin junalla
Lapsen vienti ulkomaille asumaan ilman toisen vanhemman kirjallista suostumusta on lapsen kidnappaus. Siitä taas saa ankaran tuomion. Lasta voi sitten tuuditella Hämeenlinnan naisvankilan pienten lasten osastolla ja samalla miettiä. mitä oikein tuli tehtyä.
Huomaa: et sinä "omista" lastasi, myös lapsen tunnustaneella isällä on oikeutensa!
Niin, noh kyllähän tosta asiasta(kidnappaus)voidaan olla varmaan montaa erimieltä..Jotenkin kuulostaa idioottimaiselta.Minä kun ajattelen asiasta jokseenkin toisin.Ensinnäkin mun mielestä tälläinen muutto toiseen maahan on pelkkä rikkaus lapselle, tietääkseni sellaisia mahdollisuuksia ei ihan jokaiselle tipahtele, ja muutenkin olen kyllä sitä mieltä että ei tälläisestä, vaikkakin onkin iso muutos elämässä, ni sentään ole niin kummallista.Lapsi kyllä tykkää käydä isällään, tottakai kun siellä on kaikki niin erilaista,ei ns.arkea tai jos sellanen on,ni ainakin silmin nähden erilainen kun meillä kotona, mikä taas johtaa mielestäni siihen että aina kun tapaamis viikonloppu on ohi, niin kotona haeskellaan rytmiä kyllä koko viikko,yötä-päivää!! Mikä taas mielestäni on sellainen asia mikä rasittaa huomattavasti enemmän.Eli mun mielestä ei kyllä ole kysymys kidnappaamisesta.Työn perässä sinne oltaisiinkin menossa. mut kiitti kummiskii mielenkiintoisesta vastauksestasi!
sanottiin juuri tänään kun olimme kirjoittamassa yhteishuoltajuus papereita; Eli suomessa saa muuttaa mihin vain ilman isän suostumusta, mutta ulkomaille muuttaessa pitää olla isän suostumus. Jos isä vastustaa ajatusta, hän voi riitauttaa huoltajuuden ja hakea itselleen sitä.
Eli näin yhteishuoltajuudessa, mutta en sitten tiedä miten yksinhuoltajuudessa.
Taas tätä tyypillistä eronneiden ihmisten ajattelua. Ajatellaan kyllä itseä, ja huolehditaan, että mahdetaanko joutua jonkinlaisiin ongelmiin, jos lapsen toinen vanhempi ei pidäkään ajatuksesta, että lapsi raahataan jonnekin ulkomaille, mutta entäpä lapsi? Haluako jättää tarhan ja kaverit mummin ja vaarin ja muut läheiset ja lähteä johonkin epämääräiseen paikkaan tuntematonta kieltä puhuvien ihmisten keskelle.