Mulla on muutama hyvä kaveri, joista olen ajautunut vähän erilleen. Osa on aika alkoholisoitunut,eikä yhteisiä juttuja enää sitten niin ole. Eikä aikaakaan. Itse teen hommia aika paljon, mistä nyt sinänsä en osaa valittaa. Siunattu asia, että yleensä on työtä ja saa siitä palkan.
Kavereiden puutteenkin nyt vielä kestäisi, mutta kun ei ole naistakaan! Mitä kun teen pitkää päivää raksalla ja sitten viikonloput menee lepäillessä ja palautellessa, eikä siinä enää viitsi mihinkään rientoihin lähteä. Baareista en kyllä edes välitä; en juuri käytä viinaa, eivätkä ne mielestäni ole mitenkään vakavasti otettavia kohtauspaikkoja. Sitten sitä on vielä ujokin. Naisia ei juuri muuten näe kun kaupassa tai essonbaarin tiskin takana. En oikein käsitä, mistä niitä pitäisi hakea, kun ei niisä soittoruokaloissakaan viitsi ravata. Minä vaan jumaliste satun olemaan olen koti- ja työihminen! Mitä vikaa siinä on!? Seuraa varmaan saisin, kun olen kai ihan kohtuullisen näköinen ja hyvätapainenkin, mutta mistäpä sitä meikäläinen näillä seuramiestaidoilla tai ajankaan puolesta...
Viimeinen vakavampi suhde kariutui noin vuosi sitten, ja sen jälkeen onkin ollut kovasti hiljaista. Puolisen vuotta olin niin maassa, ettei seuranhaku käynyt mielessäkään, ja nyt olen huomannut, etten enää edes osaa! Jollain flirttiyrityksillä tekisin varmaan itseni vain naurettavaksi.
Tulipas siinä oikein kunnon vuodatus! No, kuten sanottu niin onhan noita töitä, ja palkalla saan ostettua mielin määrin kahvia ja tupakkaa. Pitää kai olla kiitollinen edes näistä.
Kavereiden puutteenkin nyt vielä kestäisi, mutta kun ei ole naistakaan! Mitä kun teen pitkää päivää raksalla ja sitten viikonloput menee lepäillessä ja palautellessa, eikä siinä enää viitsi mihinkään rientoihin lähteä. Baareista en kyllä edes välitä; en juuri käytä viinaa, eivätkä ne mielestäni ole mitenkään vakavasti otettavia kohtauspaikkoja. Sitten sitä on vielä ujokin. Naisia ei juuri muuten näe kun kaupassa tai essonbaarin tiskin takana. En oikein käsitä, mistä niitä pitäisi hakea, kun ei niisä soittoruokaloissakaan viitsi ravata. Minä vaan jumaliste satun olemaan olen koti- ja työihminen! Mitä vikaa siinä on!? Seuraa varmaan saisin, kun olen kai ihan kohtuullisen näköinen ja hyvätapainenkin, mutta mistäpä sitä meikäläinen näillä seuramiestaidoilla tai ajankaan puolesta...
Viimeinen vakavampi suhde kariutui noin vuosi sitten, ja sen jälkeen onkin ollut kovasti hiljaista. Puolisen vuotta olin niin maassa, ettei seuranhaku käynyt mielessäkään, ja nyt olen huomannut, etten enää edes osaa! Jollain flirttiyrityksillä tekisin varmaan itseni vain naurettavaksi.
Tulipas siinä oikein kunnon vuodatus! No, kuten sanottu niin onhan noita töitä, ja palkalla saan ostettua mielin määrin kahvia ja tupakkaa. Pitää kai olla kiitollinen edes näistä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
eri tavalla kuin sinä. Mulla ei ole yhtään oikeaa ystävää. On vain ihmisiä joiden kanssa voi harrastaa small talkia. Onnellinen pitäisi olla kai kun perhe joka vie kaikki mehut mutta haluaisin joskus keskustella asioista ja tuntea että olen jonkun kaveri.
toiha oli ku suoraa mun kirjotus!
Muutin vast uudelle paikka kunnalle..
en käy baareis; juomisest tulee aina semmone masis et huh huh.. eikä muutenkaa hirveesti kiinnosta..
Käyn töis, elämä muutenki reilas ja vapaa ajat koitan viettää ihmisten ilmoilla. Vaan ei sitä jotain kuulu..
Ulkonäköäki on kehuttu ja ihmeteltykin jopa kun en ole varattu.. noh, kieltämättä sitä minäkin tässä ihmettelen kun ei ketään löydy vaik kui yrittäis..
Sinkku elämä tympii, olihan se jossai vaihees ihanaa, mutta ny oon siihen niiiiiiiiiiin lopen kyllästyny että!
muttah, jos joku tosta valituksesta kiinostu nii laita vaik maili osku ni heitän sua viestil tai jtn..
en haluu olla mikää miss epätoivoinen, mut kaikkee kannattaa aina yrittää..
Laitan tähän mailiosoitteen. En kyllä usko, että kukaan sattuu asumaan täälläpäinkään, mutta voi kai sitä vaihtaa ajatuksia vaikkei tapaisikaan. Jos nyt ketään edes kiinnostaa kirjoittaa. Olenpas taas positiivinen:) No anyway, [email protected]
[email protected]
Kirjoitit, ettet tajua mistä sitä naisseuraa oikein pitäisi hakea.
No mistä sitten löysit aikaisemmat suhteesi?
Itse en ole koskaan seurustellu, joten olisi kiva tietää.
Tarina kuulosti aika tutulta, koska mulla on kaveri, jolla on sama tilanne. Siitä flirtistä... näin naisen näkökulma. Ei kaikki naiset tykkää ns. seuramiehistä. Ja voi olla, että väkinäiset flirttiyritykset menee metsään.
Hakeudu ihan normaaliin keskusteluun vastakkaisen sukupuolen kanssa, kun tulee (toivottavasti) tilaisuus. Oo oma ittes. Jos oot ujon sorttinen, kannattas kokeilla lähestyä naista kaveri meiningillä, ei mitään paineita torjutuks tulemisesta.