onko teiän mielestä...

se on kyl totta mut mä meinaan vaan sellasii jotka ei ehkä edes ymmärrä koko tarinan hienoutta vaan ajattelee että se on vaan elokuva muiden joukossa (vaikka onhan se sitäkin) ja eivät jaksa edes lukea kirjaa, ja kyllä, tiedän etteivät kaikki pidä lukemisesta mutta tarkoitan että jotkut saattavat ajatella että taistelu on koko tarinan hienous ja että kirjassa ei voi olla mitään kiinnostavaa sillä "ainahan taistelua on kivempi katsoa kuin lukea".

banaanimies2 kirjoitti:

se on kyl totta mut mä meinaan vaan sellasii jotka ei ehkä edes ymmärrä koko tarinan hienoutta vaan ajattelee että se on vaan elokuva muiden joukossa (vaikka onhan se sitäkin) ja eivät jaksa edes lukea kirjaa, ja kyllä, tiedän etteivät kaikki pidä lukemisesta mutta tarkoitan että jotkut saattavat ajatella että taistelu on koko tarinan hienous ja että kirjassa ei voi olla mitään kiinnostavaa sillä "ainahan taistelua on kivempi katsoa kuin lukea".

Lue lisää

tämä jäi pois siitä edellisestä. on munkin pakko myöntää että kyl mäki oon muutaman kerran kattonu lähes pelkästään taistelui.

banaanimies2 kirjoitti:

tämä jäi pois siitä edellisestä. on munkin pakko myöntää että kyl mäki oon muutaman kerran kattonu lähes pelkästään taistelui.

Pidän Somusten herrasta taisteluista huolimatta, en niiden takia. Ehkä siksi elokuvistakin ensimmäinen on paras, kun siinä ei tarina vielä hautaudu taistelujen alle. Kahdessa tornissa (elokuvassa) Ämyrilinnan taistelu kestää ja kestäää... kyllähähän sen eka kerran katsoi, mutta uudelleen katsoessa tekisi jo mieli hypätä yli, tylsä mikä tylsä. Eikä Kuninkaan paluun Gondorin piiritys ollut sen kummempi, saman toistoa. Oikeastaan ainut taistelukohtaus josta nautin myös uudelleen katsoessa on Rautapihan valtaus, kerrankin kohtauksen kestokin on järjellinen.

Kirjassa taistelukohtaukset ovat onneksi lyhyempiä ja jännitystä luotu myös aikuisen makuun sopivin keinoin.

sodankieltäjä kirjoitti:

Pidän Somusten herrasta taisteluista huolimatta, en niiden takia. Ehkä siksi elokuvistakin ensimmäinen on paras, kun siinä ei tarina vielä hautaudu taistelujen alle. Kahdessa tornissa (elokuvassa) Ämyrilinnan taistelu kestää ja kestäää... kyllähähän sen eka kerran katsoi, mutta uudelleen katsoessa tekisi jo mieli hypätä yli, tylsä mikä tylsä. Eikä Kuninkaan paluun Gondorin piiritys ollut sen kummempi, saman toistoa. Oikeastaan ainut taistelukohtaus josta nautin myös uudelleen katsoessa on Rautapihan valtaus, kerrankin kohtauksen kestokin on järjellinen.

Kirjassa taistelukohtaukset ovat onneksi lyhyempiä ja jännitystä luotu myös aikuisen makuun sopivin keinoin.

Lue lisää

tyhmä kysymys vai?

banaanimies2 kirjoitti:

tyhmä kysymys vai?

Joo no musta sellanen joka kattoo vain taistelukohtaukset eikä oo lukenu koko kirjaa ei tajua koko jutusta mitään. Mutta kukin tyylillään.

sodankieltäjä kirjoitti:

Joo no musta sellanen joka kattoo vain taistelukohtaukset eikä oo lukenu koko kirjaa ei tajua koko jutusta mitään. Mutta kukin tyylillään.

totahan mä just meinasin. Muuten huomasin et mä oon tehny täst näköjään aika tyhmän keskustelun ku joudun vaan ite koko ajan kirjottelee tänne ja muit ei kiinnosta.

sodankieltäjä kirjoitti:

Pidän Somusten herrasta taisteluista huolimatta, en niiden takia. Ehkä siksi elokuvistakin ensimmäinen on paras, kun siinä ei tarina vielä hautaudu taistelujen alle. Kahdessa tornissa (elokuvassa) Ämyrilinnan taistelu kestää ja kestäää... kyllähähän sen eka kerran katsoi, mutta uudelleen katsoessa tekisi jo mieli hypätä yli, tylsä mikä tylsä. Eikä Kuninkaan paluun Gondorin piiritys ollut sen kummempi, saman toistoa. Oikeastaan ainut taistelukohtaus josta nautin myös uudelleen katsoessa on Rautapihan valtaus, kerrankin kohtauksen kestokin on järjellinen.

Kirjassa taistelukohtaukset ovat onneksi lyhyempiä ja jännitystä luotu myös aikuisen makuun sopivin keinoin.

Lue lisää

Olen tässä asiassa sodankieltäjän kanssa aika lailla samaa mieltä. En oikeastaan tiennytkään että on ihmisiä joita voisi kiinnostaa TSH-leffoissa vain ne taistelukohdat. :D No, siinäpä menettävät sitten koko tarinan syvällisemmän puolen. Minustakin trilogian kaunein osa on Sormuksen Ritarit, ja käytän sanaa "kaunein" nimenomaan siksi, että se osa ei ole niin sotaisa ja taistelukeskeinen kuin kaksi muuta osaa. Ovathan ne taistelut hienosti tehtyjä ja mahtipontisia ja ties mitä, mutta itse kyllä siltikin pidän ihan muunlaisia kohtauksia parhaina. Ja JOS olisin sellainen tyyppi joka kelailee leffoja vain tiettyihin kohtiin, kelailisin varmasti jotain ihan muita kohtia kuin taisteluja.:)

Mellon kirjoitti:

Olen tässä asiassa sodankieltäjän kanssa aika lailla samaa mieltä. En oikeastaan tiennytkään että on ihmisiä joita voisi kiinnostaa TSH-leffoissa vain ne taistelukohdat. :D No, siinäpä menettävät sitten koko tarinan syvällisemmän puolen. Minustakin trilogian kaunein osa on Sormuksen Ritarit, ja käytän sanaa "kaunein" nimenomaan siksi, että se osa ei ole niin sotaisa ja taistelukeskeinen kuin kaksi muuta osaa. Ovathan ne taistelut hienosti tehtyjä ja mahtipontisia ja ties mitä, mutta itse kyllä siltikin pidän ihan muunlaisia kohtauksia parhaina. Ja JOS olisin sellainen tyyppi joka kelailee leffoja vain tiettyihin kohtiin, kelailisin varmasti jotain ihan muita kohtia kuin taisteluja.:)

Lue lisää

Valehtelematta olen katsonut Sormusten ritarit ainakin 40 kertaa, jos ei enemmänkin. (Uudempia elokuvia nyt ei vielä ole yhtä montaa kertaa tullut katseltua kun ne ovat -noh, uudempia.) Ja olen kyllä lukenut kirjankin muutaman kerran ja aion lukea sitä vielä monta kertaa.

Mutta kuitenkin, asiani oli tämä, että kyllä minäkin olen paremman tekemisen puutteessa katsellut vain joitain tiettyjä lempikohtiani elokuvista (ne eivät kyllä ole taistelukohtauksia). Mielestäni se ei määrittele "tosifaniutta" katseleeko elokuvaa joskus pätkissä vai ei. Faniuden määrittää taas mielestäni se, että mitä yleensä koko asiasta ajattelee. Olen kuullut joskus täällä että fanittamisen kohde mielletään usein jopa "pyhäksi".

Jos nämä tyypit oikeasti katsovat vain pelkästään taisteluita eivätkä pidä elokuvaa muuten minään erikoisena eivätkä pysähdy miettimään mitään suurempaa tai syvällisempää niistä tai arvosta niitä niin... Kai sen nyt tajuaa etteivät he silloin voi olla kunnon faneja.

sellasia kohtauksia kuten se jossa Sam puhuu siinä kahden tornin lopussa ja siin näytetään Helmin syvännettä ja Rautapihaa? kiva jos ees joku ajattelee samoin koska aloin jo aattelee et oonko vähän outo.