Toimin matkanjohtajana erään uskonnollisen yhdistyksen retkellä, johon ilmoittautui viime tingassa mukaan naishenkilö, jonka kanssa minulla on varsin "värikäs" historia. Tein kyseisen naisen puhelinhäirinnästä rikosilmoituksen puoli vuotta sitten ja poliisikuulustelujen jälkeen sain rauhan hänen yhteydenotoiltaan. Esitutkintapöytäkirjan mukaan nainen lupasi poliisille, ettei ole enää yhteydessä minuun. Harkitsin jo silloin lähestymiskiellon hakemista, mutta se jäi tekemättä.
Nyt nainen oli "yllättäen" kiinnostunut lähtemään yhdistyksemme retkelle, jonka matkanjohtajana minä toimin. Retkelle osallistui pääasiassa nuoria ja varhaisnuoria ja pidin selvänä, että koko matkan onnistumisen kannalta ottaisin suuren riskin, jos tämä selvästi persoonallisuushäiriöinen henkilö lähtee mukaan. Sain tukea nuorten vanhemmilta siihen, että naisen lähtö retkelle evätään. Yhteistoimin onnistuimme jättämään hänet pois kyydistä.
Tästäkö hän sydämistyi niin silmittömästi, että on alkanut uhkailla meitä oikeustoimilla. Rikosilmoitusta hän ei ole vielä tehnyt, mutta syyttää nyt meitä ja minua matkan pääjärjestäjää syrjinnästä: periaatteessa kai hänellä olisi ollut oikeus yhdistyksen jäsenmaksun maksajana päästä mukaan yhdistyksen retkelle. Lisäksi hän vaatii tietoonsa niiden henkilöiden nimet, jotka ovat esittäneet väitteitä hänen mielenterveysongelmasta (jonka hän kiistää), joka nostettiin myös perusteeksi sille, ettei häntä voi ottaa mukaan retkelle. Yksi nuorten vanhemmista kertoi hänelle suoraan, ettei hän halua ottaa riskiä siitä, että naisen ja matkanjohtajan välillä tulee retken aikana edes yksikin konflikti. Tämä perheenisä oli tietoinen minun ja naisen välisen suhteen historiasta.
Varsinaisesti en usko asian johtavan mihinkään, mutta haluaisin kuitenkin tietää, millä tavoin laki on tässä tilanteessa puolellani ja toisaalta mistä minua voitaisiin huonoimmassa tapauksessa syyttää? Mihin rajoittuu matkanjohtajan oikeus ja vastuu? Ja mitkä ovat toisaalta jäsenmaksua maksavan yhdistyksen jäsenen oikeudet?
Nyt nainen oli "yllättäen" kiinnostunut lähtemään yhdistyksemme retkelle, jonka matkanjohtajana minä toimin. Retkelle osallistui pääasiassa nuoria ja varhaisnuoria ja pidin selvänä, että koko matkan onnistumisen kannalta ottaisin suuren riskin, jos tämä selvästi persoonallisuushäiriöinen henkilö lähtee mukaan. Sain tukea nuorten vanhemmilta siihen, että naisen lähtö retkelle evätään. Yhteistoimin onnistuimme jättämään hänet pois kyydistä.
Tästäkö hän sydämistyi niin silmittömästi, että on alkanut uhkailla meitä oikeustoimilla. Rikosilmoitusta hän ei ole vielä tehnyt, mutta syyttää nyt meitä ja minua matkan pääjärjestäjää syrjinnästä: periaatteessa kai hänellä olisi ollut oikeus yhdistyksen jäsenmaksun maksajana päästä mukaan yhdistyksen retkelle. Lisäksi hän vaatii tietoonsa niiden henkilöiden nimet, jotka ovat esittäneet väitteitä hänen mielenterveysongelmasta (jonka hän kiistää), joka nostettiin myös perusteeksi sille, ettei häntä voi ottaa mukaan retkelle. Yksi nuorten vanhemmista kertoi hänelle suoraan, ettei hän halua ottaa riskiä siitä, että naisen ja matkanjohtajan välillä tulee retken aikana edes yksikin konflikti. Tämä perheenisä oli tietoinen minun ja naisen välisen suhteen historiasta.
Varsinaisesti en usko asian johtavan mihinkään, mutta haluaisin kuitenkin tietää, millä tavoin laki on tässä tilanteessa puolellani ja toisaalta mistä minua voitaisiin huonoimmassa tapauksessa syyttää? Mihin rajoittuu matkanjohtajan oikeus ja vastuu? Ja mitkä ovat toisaalta jäsenmaksua maksavan yhdistyksen jäsenen oikeudet?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Asia on melko kinkkinen, mutta tuskinpa. Rikoslain 11 luvun 9:nnessä pykälässä on syrjinnän tunnusmerkit. Pykälä on kirjoitettu suomettumiskadella ja vielä punaisten lasien takaa, joten jos kohteena olisi musta, niin ilman muuta se olisi syrjintää. Oletetaan kuitenkin, että kohde on valkoihoinen. Villakoiran ydin syrjinnässä on - ilman hyväksyttävää syytä ei palvele, kieltäytyy päästämästä, tai asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan - ja sitten tulee: rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, pehesuhteiden, sukupuolisen suuntautuneisuuden, terveydentilan, uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella on tuomittava jos teko ei ole työsyrjintää, syrjinnästä. Eli lähes suoraan aikoinaan Petroskoissa ilmestyneestä Punalipusta. Mielenkiintoista, jos juttu käräjille lähtisi ratkaistavaksi.
Matkalle pyrkineen osallistuminen on siis evätty väitettyjen mielenterveysongelmien vuoksi? Mitä jos kyseisellä henkilöllä ei ole mielenterveydellisiä ongelmia?
Miksi matkaa ei evätty vain kyseisen henkilön huonon käyttäytymisen vuoksi tai matkalla mahdollisesti odotettavissa olevien käyttäytymisongelmien vuoksi?
Sinulla on siis ollut riitaa kyseisen henkilön kanssa ja sinut on "joku" julistanut täysin syyttömäksi osapuoleksi? Vaikka poliisi tuli väliin sinun pyynnöstäsi ja tilanne päättyi heidän toimestaan, niin mielestäni sinua ei voida julistaa täysin syyttömäksi osapuoleksi ja toista riitaan osallistunutta mielisairaaksi.
Onkohan tässä kyse ihan muusta kuin kiellosta osallistua matkalle - olisikohan kyseessä kunnianloukkaus tai herjaus?
Vaikka lääkäri olisi todennut mielisairauden, niin voiko sen perusteella edes evätä matkaa? Eikö mielisairaudet ole oikealla lääkityksellä hoidossa/kurissa?
Tämäpä se onkin se porsaanreikä, mistä se juttu voisi syntyä. Tein virheen, kun mainitsin hänelle tämän hänen terveydentilansa olleen esillä. Jos viitataan tällaiseen asiaan, siinähän näyttäisi täyttyvän edellä oleva tunnusmerkistö syrjinnästä terveydentilan perusteella. Pääargumentti ei kuitenkaan ollut terveydentila, vaan se että muutamat retkelle lähteneiden vanhemmista tiesivät minun ja hänen välisestä aikaisemmasta käräjöinnistä ja vetosivat siihen. Se olisi heidän mielestään muodostanut lasten turvallisuuden kannalta liian suuren riskin.
Ainekset kunnianloukkaussyytteeseen saattaisivat hyvinkin löytyä tästä jutusta. Meidän olisi täytynyt pitäytyä vain siinä, että tunnemme hänen epäsosiaalisen menneisyytensä matkanjohtajan kanssa. Mitään lisäsyitä mielenterveydestä ei olisi pitänyt nostaa esille.
"Sain tukea nuorten vanhemmilta siihen, että naisen lähtö retkelle evätään."
Sinä et halunnut matkalle mukaan henkilöä, jonka kanssa sinä et tule toimeen. Kerroit matkalle tulevien lasten vanhemmille, että kyseinen henkilö on mielisairas.
"Tein virheen, kun mainitsin hänelle tämän hänen terveydentilansa olleen esillä."
Teit virheen, kun väitit kyseisellä henkilöllä olevan mielenterveysongelmia vain sen perusteella, että sinä olet riidellyt hänen kanssaan.
"Meidän olisi täytynyt pitäytyä vain siinä, että tunnemme hänen epäsosiaalisen menneisyytensä matkanjohtajan kanssa."
Etkö sinä ollut se matkanjohtaja ja sama henkilö, joka teki aloitteen "mielisairaan" pois jättämisestä?
Minkälainen uskonnollinen ryhmä on kyseessä kun kymmenen käskyä ei kuulu sen oppeihin?
Kyllä pitää paikkaansa, en ole tullut vuosiin kyseisen henkilön kanssa toimeen ja sen ovat monet muutkin huomanneet. Juuri siihen kätkeytyi suuri riski suurelta osin alaikäisiten nuorten retkeä ajatellen. Todettakoon tähän liittyen, että nuorten vanhemmat ja muut matkanjärjestäjät olivat vähintään yhtä aloitteellisia kuin allekirjoittanut matkanjohtajan työrauhan järjestämisessä vaativalle vaellusretkelle.
Kirjoitin asiasta tälle foorumille saadakseni OIKEUDELLISIA näkökulmia asiaan, kun taas kymmenen käskyä, johon erikseen yksilöimättä viittasit, on hengellinen, ei oikeudellinen asiakirja. Hengellisistä kysymyksistä pitää keskustella erikseen niille varatuilla foorumeilla.
Laitoit viestisi oikealle palstalle, sillä mitä suurimmassa määrin olet käyttänyt oman käden oikeutta. Niin sanottu oman käden oikeus on aina tuomittavaa niin juridisesti kuin myös hengellisesti.
Oikeassa paikassa olen tottakai. Puhe olikin siitä, että jotkut toiset sotkevat juridiikan ja hengelliset asiat. Myöskään tämä ei ole käräjäsali, jossa asiat ratkaistaan.
Tietysti jos itse edustaa kuvaamaani vaikeasti käsiteltävää ihmistyyppiä ja on joutunut joskus samanlaisen "käsittelyn" kohteeksi, reaktio on ymmärrettävä.
Minä olen mieleltäni täysin terve eikä kukaan ole päinvastaista väittänyt... siis ainakaan minun tietääkseni.
Rektioni johtuu käsityksestä, että olet toiminut mieleltään terveelle ihmiselle sopimattomasti. Kirjoituksesi mukaan edustat uskonnollista ryhmää, jonka edustaja ei saisi moiseen ilkeämielisyyteen syyllistyä. Kaikkein eniten olen huolissani, että lähdet/lähdit lasten ja nuorten matkaoppaaksi, vaikka omat ihmissuhdeongelmat ratkaiset varsin kyseenalaisin menetelmin.
"Tietysti jos itse edustaa kuvaamaani vaikeasti käsiteltävää ihmistyyppiä..."
Miten muodostuu tarve "käsitellä" ihmisiä? Olivatko sinun tueksesi tulleet vanhemmat helposti käsiteltäviä?
Kirjoittamiesi viestien perusteella vaikutat ihmiseltä, joka esittää ala-arvoisia letkauksia ja loppupelissä et vastaakaan puheistasi. Miksi et vastannut riitakumppanisi kysymykseen, että juuri sinä väitit hänen olevan mielisairas? Jos omasta mielestäsi uskot olevasi oikeassa, niin eihän sen sanominen pitäisi olla vaikeaa. Ehkä se aikaisempikin soittohäiriköinti oli seurausta jostakin sinun esittämästä väitteestä ja kyseinen henkilö halusi selvittää asian sinun kanssasi.
on osa tätä yhteiskuntaa. Olet toiminut todella ajattelemattomasti. Mielenterveyspotilas ei ole uhka, uhka löytyy ihmisten omasta mielikuvituksesta. Vakavasti häiriintyneen paikka on sairaalassa apua saamassa. Muut "häiriintyneet" kulkevat täällä muiden mukana.
Olen siis kysynyt tällä "keskustelupalstalla", mitä oikeudellisia seuraamuksia voi olla käyttäytymiselläni matkanjohtajana retkellä, jolle erään henkilön mukaanpääsy evättiin. En ole pyytänyt mitään toverituomioistuimen ratkaisua asiaan.
Joka on lukenut tarkasti, huomaa etten ole nimittänyt puheena ollutta henkilöä mielisairaaksi. Toisekseen naisen oletettu mielenterveysongelma ei ollut "syrjimisen" varsinainen peruste, vaan keskustelussa esiintullut sivuasia. Totesin jo, että oli virhe mainita koko asiasta tuossa yhteydessä. Asiaa argumentoitiin viime kädessä aivan eri syillä, jotka selviävät sille, joka vaivautuu LUKEMAAN sen, mitä olen kirjoittanut. On tämän keskustelufoorumin kunniakysymys, että täällä puhutaan siitä asiasta, mikä kulloinkin nostetaan käsittelyyn eikä asian herättämistä moraalisista tunteista. Tunteet ja mielipiteet ovat sallittuja, mutta ne eivät vain tässä tapauksessa johda mihinkään. Hyvää kesän jatkoa kaikille!
Siis tarkoitin, että en ole sanonut missään vaiheessa kyseiselle naiselle, että hän olisi sairas tai edes persoonallisuushäiriöinen. Toki viittasin asiaan edellä omana arvionani. Morjens!
Huomaathan, että tämä on keskustelupalsta, ei vastausautomaatti. Tänne kirjoittelevat tekevät sen vapaaehtoisesti ja toivottavasti vapaa-ajallaan. Hyvin usein asian oikea laita paljastuukin vasta, kun joku rohkenee puhua aidasta eikä aidanseipäistä. Tätä asioiden monelta kantilta katsomista kannattaa hyödyntää sen sijaan että suuttuisi.
Jos keskustelun sijaan haluat täsmällisiä neuvoja, tuolla jossain odottelee lakimies maksullisine ohjeineen yhteydenottoasi. Tuskinpa hänkään tuo ongelmaasi uusia näkökantoja jo esitettyjen lisäksi.
Laitapa itsesi tuon riitakumppanisi housuihin: Olet riidoissa samaan yhdistykseen kuuluvan henkilön kanssa, mutta tilanne on jo tasaantunut välttelyn tasolle. Haluat myöskin retkelle, jonne epäonneksesi tulee riitakumppanisi ja hän on jopa matkanjohtajana. Matkan sijaan saatkin kuulla kolmannelta osapuolelta aiheettomia vihjailuja sekopäisyydestä. Vituttaako?
Luepa yhdistyksesi sääntökirja. Hankkiudu eroon ihmisestä, jonka kanssa yhdistys (?) ei tule toimeen.
Tämä on kummankin osapuolen edun mukaista. Yhdistyksessä ei kannata pitää jäsentä, jos jäsenen mukana olo hankaloittaa yhdistyksen toimintaa.
Ehkä viisainta olisi peruuttaa koko matka, jos kyseinen henkilö tulee matkalle mukaan. Syytä ei ehkä kannata ääneen julistella, kun muut matkalle ilmoittautuneet saavat syyn muutoinkin selville ja pikkuhiljaa kyseinen henkilö jättää yhdistyksen.
kyseessä oli uskonnollinen yhdistys.
Jotkut ihmiset haluavat kuulua tiettyyn uskonnolliseen ryhmään ja muita vaihtoehtoja ei heidän elämänarvoistaan löydy.
Mielestäni matkanjohtajaksi pitäisi löytää paremmin sopiva henkilö. Kyseinen henkilö poltti päreensä, kun tämän viestiketjun vastaukset eivät vastanneet hänen toivomustaan. Vastausten perusteella kyseinen matkanjohtaja taisi tehdä selkeän "mielenterveys"-diagnoosin muista kirjoittajista. Minulla herää väkisin kysymys onko matkanjohtajan oma mielenterveys kunnossa?
Olisiko häntä puhelimitse häirinnyt henkilö lopettanut poliisien yhteydenoton jälkeen, jos hän todellakin olisi ollut matkanjohtajan väittämän mukaisesti mielisairas?
Itse en ole uskovainen, enkä kuulu mihinkään uskontokuntaan, mutta ymmärrän uskonnon olevan joillekin henkilöille erittäin tärkeää. Unohtamatta, että useat uskonnolliset yhdistykset järjestävän osittain tuettuja matkoja, joihin köyhälläkin on varaa osallistua.
Jos joku kysyy jotain, niin musta siihen voi kyllä vastata. Eikä se tarkoita, että tämä palsta olisi vastausautomaatti.
Kaikki tuki sulle, fellow 70! Toivottavasti se vainoaja lopettaa ja sä saat olla rauhassa.
Aika moni täällä oli sitä mieltä, että fellow on toiminut väärin, koska ei halunnut häiritsijää mukaan työmatkalleen. Ne, jotka niin ajattelee, ei ehkä nää (halua nähdä) sellaista seikkaa, että matkalle mukaan pyrkinyt häiritsijä halusi ehkä jatkaa kiusaamista ja näki hetkensä tulleen. Eikös se tyyppi ollut jo kerran usutettu pois fellow 70:n kimpusta?
Se, että kyseessä oli uskonnollisen yhteisön matka , ei tietenkään poista fellow 70:n ihmisoikeuksia! Ei kai uskovaisten yhdistysten tarvitse suostua kaikkeen! Jos joku on tarpeeksi kaheli, ei sellaista tarvitse uskonnollistenkaan yhdistysten otta toimintaansa, vai?
En ole juristi enkä tunne lakia, mutta näin maalaisjärjellä tuntuisi aivan selkeältä, että jos kyseessä on häirikkö, jonka vouhotuksiin on ennenkin puututtu, ei ole mitään syytä olettaa, että asiasta seuraisi mitään.
Jos häirikkö haastaa fellow70:n oikeutteen, juttu menee kuitenkin käsitääkseni ensin sovitteluun.
Mutta kuten sanoin, en ole asiantuntija.
Älä anna periksi, fellow 70! Kyllä se hyypiö aisoihin saadaan!
Tämä vuosia kestänyt prosessi on ollut minulle sen verran henkisesti raskas, etten enää jaksanut jatkaa keskustelua täällä.
Mutta halusin silti palata kiittämään, kun sinä jaksoit katsoa asiaa myös minun näkökulmastani. Hyvää jatkoa sinulle Mute!