olen hyvin onneton koska mun oma mummi sanoo mulle et mun pitää laihuttaa lisää ja lisää... Oon laihtun jo 15 kiloo ja viel pitäs, mä painan nyt 43 kiloo mut en oo vielkää tyytyväinen. antakaa mulle nyt ees vähä lohtuu please!1
Onneton enkeli...
paavo-pesusieni
61171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taitaa olla itse sairas ihminen, kun voi sanoa noin omalle lapsenlapselleen.
Ja hae apua itsellesi ennen kuin on liian myöhäistä. Ajatus mistään enkelimäisestä marttyyrikuolemasta (selkokielellä joku epäsiisti tahdosta riippumattoman lihaksiston pettäminen) ei ihan oikeasti ole sen arvoista.
Voimia sinulle!
vitun pösilö ekkös tajunnu että se oli provo, kyllä teillä anorektikoilla viiraa päästä ja oikeesti pahasti!
olla mummin sanomiset tekosyy anorektikolle. Sano mummille että haluuks se sun kuolevan nälkään ennen kuin se itte kupsahtaa! Ota yhteyttä terkkariin tai johonkin ammattiauttajaan ennenkuin on myöhäistä.LEIKIT ELÄMÄLLÄSI.
Useampi vuosi sitten olin parantumassa anoreksiasta ja saanut painoa lisää, kun yksi "valopää" tätini minut pitkästä aikaa nähdessään sanoi: "Voi kauhea, kun sä oot lihonut". Ja sitten voi vaan arvailla, mitä mulle kävi sen jälkeen..........
Olen syntynyt sodan loppupuolella.
Silloin ei ruokaa tuputettu kun sitä ei ollut, ainakaan meillä.
Ei silloin ollut anoreksiaa, mutta harvemmin oli tosi lihavia ihmisiä.
Nykyään lapset saa kaiken mitä ikinä vaativat, ruokaa on aina pöydässä, ei monikaan tajua miltä tuntuu olla nälissään.Saattaisi olla hyvä että ruokaa ei tuputettaisi, mieluummin pidettäisiin sen verran nälässä että terve ruokahalu säilyy.
Kun ei ole todellisia huolia, tällainen pelleily syömisen kanssa on jonkinlainen narsismin muoto.
Ajatelkaa olen 60-vuotias, nautin elämästäni täysillä kiloista viis.
Olen terve ei ole edes osteoporoosia.
Älkää nyt suuttuko, kai teille saa joskus esittää kritiikkiäkin hyssyttelyn sijaan.
jo monta vuosisataa, tietääkseni. Silloin anoreksia tunnettiin paremmin nimellä näivetystauti, vaikka olikin ruuasta pulaa, puutetta jne. Ei siihen loppujen lopuksi ruuan määrä ja laatu vaikuta, jos kaikki on lähtöisin itsetunto-ongelmista yms epäonnistumisen tunteesta.