Ihmettelette, että mistä monet "luulot" ovat peräisin. Oletteko koskaan keskenänne jutelleet, miten käyttäydytte ja minkälaisia asioita puhutte teidän mielestänne ei uskovien kanssa.
Itselläni on tuttavapiirissä paljon vl:ä, ja olen törmännyt heihin työssäni. Se mitä eniten ihmettelen on, että ettekö keskenänne juttele vaikeista asioista, kun niitä ei vl:lle puratte? Kuinkahan monta vlnaista on minulle itkenyt synnytysreissullaan sitä, ettei halua lapsia, ja kuinka oma elämä on mennyt pieleen. Kuinka ei ole saanut tehdä työtään ja kehittää itseään.On toki niitäkin, jotka iloitsevat lapsimäärästään ja suhtautuvat uuteen lapseen positiivisesti.
Opiskeluaikana koko koulu tiesi erään nuoren tytön itkut, kun hän meni naimisiin ja lapsia alkoi tulemaan. Pettymys oli suuri, kun häneltä opinnot venyivät ja töihin ei päässyt.
Mitä luulette minun ei vl:än ajattelevan? Inhimillisesti ymmärrän, mutta ihmettelen edelleen sitä, miksi tällaisia kipeitä asioita ei käydä läpi omassa porukassa. Vai onko kynnys purkaa asioita tällaiselle tavalliselle tallaajalle matalampi? Ettekö voi keskenänne myöntää omia pettymyksiänne ja vaikeuksianne, tukea toisianne niissä? Onko julkisivun pitäminen niin tärkeää? siis keskenänne, ei meihin "ei uskoviin" päin? Luulisi, että sen julkisivun pitäminen ei uskoviin päin olisi teille tärkeämpää, jouduttehan niin paljon arvostelun kohteeksi.
Ihmetteln myös sitä, että vieraistani innokkaimmat tv:n katsojat ovat olleet vl:ä. Enkä kyllä voi ymmärtää, että miksi ystäväni laittaa permanentin, mutta hiuksia ei voi värjätä, tai miksi klassista musiikkia voi soittaa ja kuunnella, mutta konserttiin ei voi mennä. Mikä niistä seinistä tekee paikan syntiseksi?...
Ja sitten te ihmettelette, miksi teitä pidetään lakihenkisinä. Minusta on ainakin ihan ok, että on asioita joita ei tehdä ja jotka ovat syntiä, mutta tuntuu hullulta, ettei asioissa olla johdonmukaisia. Ymmärtäisin oikein hyvin, jos sitä permanettiäkään ei otettaisi.
Olettekos koskaan miettineet kuinka paljon maailmassa on ihmisiä. On nyt ja on ollut. Kuinkahan paljon sitten on vl:ä, ja kuinka monella on ollut mahdollisuus kuulla sanomaanne? Kyllä taivas on teidän mukaanne pieni paikka ja kadotus laajaakin laajempi. Tällaisen todellako Jumalan näette, pientä ryhmää suosivana?
Täällä on monet selittäneet, että raamatun mukaan vl:t elävät ja toimivat. Miten voi olla mahdollista, että pohjoisessa toimivan opettajan mukaan vl:ien lapset tuntevat todella huonosti raamattua? Luetteko te oitse raamattua, vai saarnaako teille joku, ja se on sitten sitä raamatusta tulevaa oppia?
Nämä on vain tällaisen tavallisen immeisen ihmettelyjä. En halua, että kukaan provosoituu, niitä juttuja kun on täällä ihan liikaakin. Voitaisko vain keskustella asioista ihan asioina ja ASIALLISESTI. Tarkoitukseni kun on herättää teitä ajattelemaan, miten kohtaatte ei uskovia, ja mistä monet hullut jutut ovat lähtöisin. Ja olisi kiva kuulla asiallisia vastauksia kysymyksiini.
Lisäyksenä vielä, että olen edelleen valmis kuuntelemaan ja lohduttamaan näitä pettyneitä ja etenkin väsyneitä äitejä. Kyllä minä ymmärrän, enkä tuomitse. Tajuan senkin, että väsyneenä asiat nähdään toisin kuin normaalisti. Mutta toivon, että voisitte keskenänne "nostaa kissan pöydälle" ja saada myös toisiltanne tukea. Elämä olisi helpompaa.
Itselläni on tuttavapiirissä paljon vl:ä, ja olen törmännyt heihin työssäni. Se mitä eniten ihmettelen on, että ettekö keskenänne juttele vaikeista asioista, kun niitä ei vl:lle puratte? Kuinkahan monta vlnaista on minulle itkenyt synnytysreissullaan sitä, ettei halua lapsia, ja kuinka oma elämä on mennyt pieleen. Kuinka ei ole saanut tehdä työtään ja kehittää itseään.On toki niitäkin, jotka iloitsevat lapsimäärästään ja suhtautuvat uuteen lapseen positiivisesti.
Opiskeluaikana koko koulu tiesi erään nuoren tytön itkut, kun hän meni naimisiin ja lapsia alkoi tulemaan. Pettymys oli suuri, kun häneltä opinnot venyivät ja töihin ei päässyt.
Mitä luulette minun ei vl:än ajattelevan? Inhimillisesti ymmärrän, mutta ihmettelen edelleen sitä, miksi tällaisia kipeitä asioita ei käydä läpi omassa porukassa. Vai onko kynnys purkaa asioita tällaiselle tavalliselle tallaajalle matalampi? Ettekö voi keskenänne myöntää omia pettymyksiänne ja vaikeuksianne, tukea toisianne niissä? Onko julkisivun pitäminen niin tärkeää? siis keskenänne, ei meihin "ei uskoviin" päin? Luulisi, että sen julkisivun pitäminen ei uskoviin päin olisi teille tärkeämpää, jouduttehan niin paljon arvostelun kohteeksi.
Ihmetteln myös sitä, että vieraistani innokkaimmat tv:n katsojat ovat olleet vl:ä. Enkä kyllä voi ymmärtää, että miksi ystäväni laittaa permanentin, mutta hiuksia ei voi värjätä, tai miksi klassista musiikkia voi soittaa ja kuunnella, mutta konserttiin ei voi mennä. Mikä niistä seinistä tekee paikan syntiseksi?...
Ja sitten te ihmettelette, miksi teitä pidetään lakihenkisinä. Minusta on ainakin ihan ok, että on asioita joita ei tehdä ja jotka ovat syntiä, mutta tuntuu hullulta, ettei asioissa olla johdonmukaisia. Ymmärtäisin oikein hyvin, jos sitä permanettiäkään ei otettaisi.
Olettekos koskaan miettineet kuinka paljon maailmassa on ihmisiä. On nyt ja on ollut. Kuinkahan paljon sitten on vl:ä, ja kuinka monella on ollut mahdollisuus kuulla sanomaanne? Kyllä taivas on teidän mukaanne pieni paikka ja kadotus laajaakin laajempi. Tällaisen todellako Jumalan näette, pientä ryhmää suosivana?
Täällä on monet selittäneet, että raamatun mukaan vl:t elävät ja toimivat. Miten voi olla mahdollista, että pohjoisessa toimivan opettajan mukaan vl:ien lapset tuntevat todella huonosti raamattua? Luetteko te oitse raamattua, vai saarnaako teille joku, ja se on sitten sitä raamatusta tulevaa oppia?
Nämä on vain tällaisen tavallisen immeisen ihmettelyjä. En halua, että kukaan provosoituu, niitä juttuja kun on täällä ihan liikaakin. Voitaisko vain keskustella asioista ihan asioina ja ASIALLISESTI. Tarkoitukseni kun on herättää teitä ajattelemaan, miten kohtaatte ei uskovia, ja mistä monet hullut jutut ovat lähtöisin. Ja olisi kiva kuulla asiallisia vastauksia kysymyksiini.
Lisäyksenä vielä, että olen edelleen valmis kuuntelemaan ja lohduttamaan näitä pettyneitä ja etenkin väsyneitä äitejä. Kyllä minä ymmärrän, enkä tuomitse. Tajuan senkin, että väsyneenä asiat nähdään toisin kuin normaalisti. Mutta toivon, että voisitte keskenänne "nostaa kissan pöydälle" ja saada myös toisiltanne tukea. Elämä olisi helpompaa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
jonkun kanssa
olivat kuulemani mukaan käymässä lenkillä kun tämä tapahtui
En lähde silti väittämään etteikö se olisi pelkkä huhu tai yritys todistella että vl:llä olisi tapa puhua avoimesti asioista
ihan asiallisen kommentin tähänväliin heittää. En itse ole vl mutta tunnen muutamia ja olen huomannut etteivät he muuten keskustele asioista ellei itse ota aiheeksi ja silloinkaan ei niin vuolaasti vaan varoen. Tosiaan jos vl ainoa usko niin kaiken järjen mukaan sitä tulisi jakaa mahdollisimman monelle tässä maailamssa vaikka joutuiskin itse ehkä pilkan kohteeksikin. Mut uskon että monet kuitenkin ymmärtävät lestadiolaisia ja vaikka pelko olisi ettei. Voi tietty olla että jos ei ole sananvapautta niin lestadiolaisten sisäringissäkään niin se on kahta suurempi kynnys puhua ulkopuolisille.
Kun teillä on niin suljetut ympyrät niin siitä lähtee mielikuvitsu laukkaamaan eikä saada oikeata kuvaa välttämättä. Mut muuten kyllä vl:ien sanotaan olevan kunnollista sakkia ja rehellisiä.
Minä ainakin vl-naisena kuulun mainitsemiesi "puhumattomian" joukkoon. Olen lukemottamia kertoja, säännöllisesti, joutunut tilanteisiin, jossa läsnäolijat teitämättöminä joukossa olevasta/olevista vl:stä parjaa ja haukkuu v-lestadiolaisuutta. Käsitys meistä on kieroutunut ja tällaisissa keskusteluissa kuulen vl:ien olevan mitä uskomattomimpia asioita. Olen joskus puuttunut asioihin, mutta useinkaan en, koska tilanne on ollut niin absurdi, loukkaava ja nolo! En yksinkertaisesti ole kehdannut sanoa, että anteeksi vaan, mutta olet todella rasistinen ja ennakkoluuloinen ihminen, että minä vl:nä joukossanne tunnen suurta häpeää teistä ja itsestäni.
Kun on lapsesta saakka tottunut tällaiseen, minun mielestäni selkeään rasismiin ja ennakkoluuloisuuteen, on oppinut pitämään suunsa kiinni. Ei kiinnosta toitottaa omaa vakaumustaan, koska haluaa säilyä normaaleiden, fiksujen ja ajattelevien ihmisten kirjoissa. Ja haluaa säilyttää ihmissuhteet. Nimittäin, monesti käy niinkin, että kun ihmiset ymmärtävät jonkun olevan v-lestadiolainen, he pahimmillaan eivät kohta enää ole tekemisissäkään.
Suomi ei todellakaan ole tasa-arvoinen maa ja vl.t kuuluvat vähemmistöjen joukkoon romaanien kanssa samalle viivalle. Meitä saa julkisesti haukkua ja parjata, avoimesti syrjiä, koska olemme niin uskovaisia ja "omahyväisiä" uskossamme (niin kuin aina kaikki väittävät). Vai mistä kaikki ärsytys meitä kohtaan johtuukaan?
..mutta siksi olisikin hyvä tulla ns. kaapista ulos ja antaa sitä positiivista kuvaa. Kyllä helluntailaisiakin parjataan paljon mutten mä ole ikinä joutunut suuren pilkan kohteeksi vaikkei meillääkään telkkua ollut kun olin lapsi ja kuuluin helluntaiseurakuntaan. Vanehmmilla ei vieläkään.
En nyt väitä että juuri sinun pitäisi se tehdä. Pointti on ettei mitään kannata tehdä väkipakolla mikä liittyy uskoon. Siitä ei silloin hyvää tule omassa voimassa.
Kiitos raikkaasta ja myönteisen kannustavasta viestistäsi, Joose! Kaapista ulos rohkeasti, silloin lisääntyy kaikkinainen erilaisuuden rikkaus ja mahdollistuu avoin keskustelu.
Tämä oli erityisen välkky ajatus:
"Pointti on ettei mitään kannata tehdä väkipakolla mikä liittyy uskoon."
Mikä kristityn vapaus. Hyvää päivänjatkoa sinulle!
" ...ihmettelen edelleen sitä, miksi tällaisia kipeitä asioita ei käydä läpi omassa porukassa. - - Ettekö voi keskenänne myöntää omia pettymyksiänne ja vaikeuksianne, tukea toisianne niissä? "
Niin sitä luulisi että uskovaisten joukko tarjoaa rohkaisua ja tukea elämässä ja sieltä löytää ne sydänystävät joiden kanssa voi jakaa elämän taakat ja vastoinkäymiset. Myös ne tunnot kun ei jaksaisi enää saada lapsia, tai jos on muita uskonelämään ja elämäntapoihin liittyviä epäilyksiä.
Mutta näin ei ole. Normeihin liittyvistä vaikeuksista ei sovi avoimesti puhua. Niistä puhutaan ja niistä muistutetaan virallisissa yhteyksissä, kuten nytkin suviseurojen julkilausumassa. Äitienpäiväjuhlat ovat huippu... Näin lisätään yksittäisen uskovaisen taakkaa. Mutta aitoa ja elämän raadolliset puolet hyväksyvää keskusteluilmapiiriä ei yksinkertaisesti ole. Se on oma henkilökohtainen kokemukseni. Monet ihmiset kokevatkin siksi uskottomalle, riippumattomalle ammattilaiselle puhumisen usein helpommaksi - jos vain voi olla varma ettei joudu kuuntelemaan sieltä leimaavaa tuomiota siitä miten on typerässä uskonlahkossa...
Uskovainen äiti elää monen tulen välissä. Iloa tuovat sentään lapset, joiden kanssa päivät kuluvat eikä ehdi miettimään...
Kyllä se on surullinen tosiasia, että ei vl:n keskuudessa voi julkisesti itkeä kohtaloaan naisena. (Tätä on turha niiden vl:ien kiistää, joille naisen rooli ja asema vl:ssa ei ole koskaan ollutkaan kipeä asia.)
Tuttavapiirissään voi itkeä, jos sattuu sellaisia naisia lähipiiriin, jotka ovat riittävän vahvoja eivätkä vähästä säikähdä. Moni varmasti kuuntelee, mutta mitä vl-nainen voi tällaisessa tilanteessa vastata. Hän voi kuunnella ja yhtyä itkuvirteen, koska itsellä on samanlainen kohtalo. Sitten on niitä, jotka kuuntelevat, mutta torjuvat kuulemansa ja toisen pahan olon vakuuttelemalla, että synnyttäjän osa on hyvä osa ja että ei Jumala anna enempää kuin jaksaa ottaa vastaan (tämän kohdalla väsynyt äiti tietää, että kyllä se Jumala voi antaa enemmän kuin jaksaa, sillä Jumalahan voi vaikka puhutella juuri tämän äiti raukan kautta muita ihmisiä, tai muistuttaa äitiä elämän tärkeysjärjestyksistä ja sallii äidin sairastua tai jopa kuolla). Saattaapa kanssakulkija jopa ihmetellä ääneen, miten toiselle on tällaisia ajatusia ja kokemuksia edes syntynyt, kun hänelle itselleen lasten tulo on aina ollut niin helppoa ja mukavaa. On teitenkin niitä, jotka pystyvät kuuntelemaan ja vastaanottamaan toisen purkaukset. Niitä ihmisiä siionissa tarvitaan.
Julkisesti tällaisista asioista ei voi puhua. Tietenkään! Olisihan se uskomaton tilanne, että joku kävisi vaikkapa seurakuntapäivillä itkemässä mikrofoniin naisen asemaa synnyttäjänä ja sitä, että oma elämä ja ammattihaaveet valuvat kakanpesuveden mukana viemäriin. Mitä siihen taas voidaan seurakuntana vastata? Ei mitään, koska naisen on pakko vaan jaksaa. Naiselle saarnataan epäilykset anteeksi ja kehotetaan pitämään uskon näköalapaikka puhtaana ja raittiina, että jaksaa nämä lapsikysymyksetkin nähdä ukson kautta ja odottaa palkan maksua. Ja sitten tietenkin ollaan huolissaan, kun nämä nykyajan nuoret äidit kapinoivat synnyttäjän asemaa vastaan.
Privaatisti joku voi vinkata, että ei niitä lapsia kannata koko ajan olla tekemässä tai toinen kehottaa selibaattiin, mutta kolmas näkee molemmat syntinä ja itse asian omainen, väsynyt äiti taas miettii avioelämän mielekkyyttä: selibaatit ja panttaamiset eivät ole parhaimpia lääkkeitä puolisoiden välisen suhteen ylläpitämiseen ja hoitamiseen.
Lopulta voi olla helpointa jutella ammattitaitoisen ystävän kanssa, joka voi kiihkottomasti kuunnella ja ymmärtää. Ehkä puhumisen taustalla on myös tarve purkaa pettymystä siitä, miten eri tavoin elämä itse kullakin menee. Te (ap-viestin kirjoittaja ja vl-ystäväsi) olette yhtäaikaa opiskelleet, teillä on olleet saman suuntaisia haaveita elämästä ja siitä työstä, mihin koette kutsumusta. Nyt vl-ystäväsi on kotona, opinnot ovat kesken ja hän tajuaa, ettei ehkä koskaan pääse tekemään haaveilemaansa työtä. Hän seuraa elämääsi, sitä vaihtoehtoelämää, jota hän ehkä eläisi, jos ei olisi vl: olisi vapaus, työ ja itsemääräämisoikeus. Ehkä puhuminen on myös tämän tunteen ja pettymyksen purkamista. Ehkä hän haluaa myös sinulle viestittää, ettei hän ole luuseri, koska ei ole opiskellut ja töissä, vaan että hän toteuttaa elämää, joka ei ole hänen perimmäinen toive (tämänkin ääneen sanominen on tabu. Nainen ei voi sanoa, että minä en halua synnyttää, mutta teen sen vain, koska se mihin uskon ja hakluan uskoa, ei anna minulle vaihtoehtoja. Järjesllisesti tässä on looginen ristiriita ja nainen tajuaa sen itsekin, mutta tästä huolimatta hän sekä haluaa uskoa, että ei haluaisi synnyttää).
Ja kaiken tämän jälkeen nainen elää syyllisyydessä. Hän ajattelee lapsiaan (niitä ihania, häntä rakastavia. "Kenet minä antaisin pois?" "Ketä minä en olisi noista kullannupuista halunnut?") ja itkee omaa huonouttaan ja heikkouttaan. Miksi hän, minä, en jaksa tyytyä Jumalan tahtoon? Miksi hän, minä, en voi olla onnellinen lasten kanssa? Miksi hän, minä, katson kateellisena ei-vanhoillislestadiolaisia tuttuja, jotka elävät toisenlaista elämää: heidän osa on toinen kuoleman jälkeen. Ja nainen halaa lapsiaan, suukottelee heitä. Hän soittaa naapurin naiselle ja pyytää tätä kävelylenkille. Matkalle he keskustelevat, nainen pyytää epäilyksiään ja kapinointiaan anteeksi ja oma elämä tuntuu taas arvokkaalta. Kapinoinnista syntynyt syyllisyys on häipynyt ja nainen jatkaa taas hetken eteenpäin.
näyttelee niin suurta osaa vl:ien elämässä? Kauheaa lasten kannalta, jos jo lapsesta saakka alkaa odottaa kuolemaa ja sitä, että pääsee sitten taivaaseen....
25 Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin,
26 eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"
Elämästä on siis kyse, ei kuolemasta :)
noinkin kauniisti ilmaista, mutta joka tapauksessa vl odottaa sitä kuolemaa, jotta pääsee taivaaseen ja saa alkaa elää?. Eikö niin? Kuolemaa siis odotetaan jotta päästään elämään sitä ikuista ihanaa elämää.
Olen monen kuullut toteavan, että kunpa tämä maallinen vaellus pian päättyisi ja loppuisi tämä tuska. Eli hekin odottavat kuolemaa. Ja kuoleman jälkeen alkavaa ikuista elämää. Minun mielestäni se on kauhean synkkä tapa elää.
Eikä se riitä, että odotetaan sitä kuolemaa, vaan pitää myöskin elää niin, että sen kuoleman jälkeen pääsee sinne taivaaseen ja saa sen ikuisen elämän. Pitää elää siten, että kukaan toinen vl ei pääse sanomaan sinulle, että "sinä et ole enää uskovainen". Ja mistä toinen vl sen sitten tunnistaa onko tuo toinen oikealla tavalla uskomassa. Sen tunnistaa siitä, ettei meikkaa, laita korvakoruja, ei kuuntele musiikkia, ei katso ja osta televisiota, käy säännöllisesti seuroissa ja niin edelleen. Pitää elää siis toista vl:ää miellyttäen, tai muuten joku voi päästä sanomaan, että en pidä sinua enää uskovaisena ja sitten se kuoleman jälkeinen ikuinen elämä muuttuukin yhtäkkiä kamalaksi helvetiksi. Ikuiseksi kadotukseksi.
Enpä näkisi asiaa ihan noinkaan yksioikoisesti.
Itse olen sitä mieltä, että elämän ei tarvitse loppua voidakseen jatkua. Olen myös hyvin tyytyväinen elämääni, vaikka ulkonäkö onkin minulle toisarvoinen asia. Vaikka kuuntelenkin musiikkia jonkun mielestä valikoivasti. Vaikka en omista televisiota, koska suurin osa ohjelmatarjonnasta vaikuttaa ajatuksiini aika negatiivisesti. Vaikka pyrinkin miellyttämään kaikkia.
En todellakaan odota toiveikkaana kuolemaa, vaan toivon, että saan elää rakastamieni ihmisten ja asioiden parissa vielä mahdollisimman pitkään tässäkin elämässä.
Buddhalaisen opin mukaan elämä on kärsimystä ja kärsimyksen aiheuttaa elämän jano, ja kärsimys loppuu, kun elämän jano sammutetaan. Buddhalaiset eivät ole ihan tyhmiä ;)
pitäisi olla miten Raamatusta lainaat,
25 Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin,
26 eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"
Mutta kuinka moni ei kuitenkaan uskalla elää, sillä jos he eläisivät niin he pelkäävät menettävänsä uskonsa.
He joutuvat rajoittamaan elämäänsä ihmisen laatimilla "neuvoilla", ja kilvoitella pysyäkseen kuuliaisena näille "neuvoille", jos he luopuvat näiden neuvojen noudattamisesta niin heidät tuomitaan epäuskoisiksi.
Jos ihminen joutuu rajaamaan elämäänsä "kielloilla" pysyäkseen uskossa, niin se ei ole mielestäni Raamatussa takoitettua elämistä. Usko Jeesukseen antaa ihmiselle vapauden uskaltaa elää.
Mitä on se elämä, jota pitäis uskaltaa elää? :)
elämä ilman ihmisen laatimia "kieltoja".
Mielestäni onnellisen elämän löytää uskomalla Jeesuksen opetuksiin, ja noudattamalla Jumalan meille antamia kieltoja:)
Liikutin, kyyneliin saakka, lukiessani rohkeaa ja avoimen rehellistä viestiäsi, hyvä Surullinen vl-nainen. Tiedän mitä se on... Olen iloinen että sinulla on naapurissa joku jonka kanssa jakaa kipu, jakaa ilotkin. Hyvä niin. Kaikilla ei ole, jotkut uupuvat, uupuvat. Oma rakas äitinikin. - Kiitos viestistäsi. Onkohan yhtään yhtä tärkeää asiaa tällä palstalla käsitelty.
Itse uskon niin, että Jumalan antamien kieltojen noudattaminen on jokseenkin mahdotonta :)
Mutta lainaanpa tähän Jeesuksen käsityksen elämästä:
23 Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
24 Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.
niin ettemme voi omilla teoillamme noudattaa Jumalan meille antamia kieltoja, mutta kello kilisee jos meinaamme polulta eksyä.
Meille varmasti tuleekin ristejä kannettavaksi useinkin, mutta niistä me aina oipimme lisää, emmekä tietoiseti toista samaa virhettä emmehän halua kuitenkaan tehdä vastoin Jumalan tahtoa.
Eivät ole buddhalaiset tyhmiä, vaan eivät pääse kuitenkaan taivaaseen, eikö niin? Ei paljon viisaat ajatukset auta.
Enpä tuota tiedä buddhalaisten asioista, tarpeeksi on työtä omistakin huolehtiessa :)
1. Kor. 5:
12 Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia.
13 Ulkopuoliset tuomitsee Jumala.
Ottamassasi Raamatun kohdassa sanotaan näin?
1. Kor. 5:
12 Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia.
13 Ulkopuoliset tuomitsee Jumala.
Eikö tämä voisi olla niin että, kenenkään ihmisen asia ei ole tuomita ketään. Jos joku tuomitsee omassa piirissään, niin tuomitsija on ihminen ei Jumala, sillä Jumalan tuomiovalta on sen piirin ulkopuolella.
Tällaiset ryhmät eivät ole hyvästä joissa omitaan tuomiovalta itselle, sillä siellä ei ole Jumala tuomitsemassa, sillä Hän tuomitsee sen piirin ulkopuolella. Ja vain Jumalallahan on oikeus tuomita tai olla tuomitsematta.
Tällaisia yksittäisi Raamatun kohtia ei pitäisi laittaa jollei laita selitystä mukaan. Tällaiset jotka eivät tunne Raamattua, niin olisi kiva jos saisi aina perusteluja mukaan voisi sitten niitä enemmän miettiä.
Totta. Ei ehkä pitäisi huolimattomasti lainailla raamatunkohtia selittämättä niitä sen kummemmin. Tuon jätin torsoksi sen vuoksi, että siinä oli tuon kirjoituksen kannalta oleellinen.
Laitan sen tähän kokonaisuudessaan, jolloin se on ehkä selkeämpi.
Eli 1. Kor. 5:
9 Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa.
10 En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta.
11 Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa.
12 Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia.
13 Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
Tässä on ymmärtääkseni kysymys samasta asiasta, josta kirjoittaa myös Pietari ensimmäisen kirjeensä neljännessä luvussa:
17 On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia?
18 -- Jos hurskas pelastuu vaivoin, miten käykään jumalattoman ja syntisen!
19 Sen tähden ne, jotka joutuvat kärsimään, jos niin on Jumalan tahto, antakoot elämänsä uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt edelleen sitä, mikä on hyvää.
mielestäni kompa. Asia ei ole niin yksinkertainen miten sen joku saattaa tulkita:)
Kerropas näkemyksesi, niin keskustellaan lisää. Tämähän menee mielenkiintoiseksi!
myöhemmin:) Koita sinä pohtia ensin, aloita siitä että et kuulu mihinkään ryhmään.
Itse en sitten ole mikään Raamatun tuntija ja enkä väitä tulkitsevani Raamattua oikealla tavalla. Olen hyvin vähän yleensäkään lukenut sitä, joten ajatukseni syntyvät yleensä tässä lukiessa jotain Raamatun kohtaa, ja siksi selitykset saattavat olla puutteellisia, kun ajatuksiani sitä mukaan kirjoitan kun ne päähän tulevat.
Ei hätää. En ole itsekään raamatuntuntija sen enempää, mutta tykkään sitä lukea, kun siinä on kirjoitettuna kaikki se, mihin olen ikäni uskonut :)
Tulkinnasta en taas tiedä.. tuotakin tuomiopaikkaa voidaan tulkita niin, että viedään homma hoitokokouksiin asti tai vaihtoehtoisesti ollaan aivan hiljaa.
Itse pidän kiinni siitä, mitä Jeesus itse on sanonut, eli älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Tai paremminkin: niin kuin te tuomitsette, niin teidät tuomitaan. Ja sen perusteella olen mieluummin ihan hissukseen :)
En nyt tässäkään puolustele yhtä näkemystä toista vastaan, vaan olen pelkästään mielissäni, jos saan hyviä perusteluja. Totuuttahan tässä varmaan itse kukin etsii..?
Mutta koitanpa vielä pohtia tuota eri näkökulmista, niin kuin sanoit.
Eli 1. Kor. 5:
9 Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa.
10 En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta.
11 Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa.
12 Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia.
13 Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
Tässä Jumala ei hyväksy sellaista piiriä joka ottaa tuomiovallan itselleen. Koska se on väärin, sillä Hän on ainoa oikea tuomari. Ja Jumala haluaa ihmisen pois tällaiseta piiristä.
Jos tässä piirissä kutsutaan toista veljeksi joka tekee tämän piirin mielestä näitä pahoja juttuja, niin hän on piirin sisällä tavallaan ulkopuolinen jota ei pitäisi tuomita. Mutta kun tämän katsotaan kuuluvan piiriin niin hänet voi tuomita koska on annettu itselle valtuudet siihen.
Kun tämä piiri sitten tuomitsee tämän heidän mielstään pahaa elämää viettävän veljensä jonka kanssa ei pidä olla tekemisissä, niin he antavat tälle vapauden ja päästävät ulkopuolelle missä tuomitsee Jumala ei ihminen.
Tällainen ajatus tuli tästä Raamatun kohdasta mieleen, jatka sinä.
on tiennyt että sellaisia piirejä syntyy missä tuomitaan lähinmäisiä vasten Hänen tahtoaan. Muistaakseni Raamatussa varoitetaankin ettei niitä pidä lähteä seuraamaan, tulee vääriä opettajia.
Kun ihminen on tällainen tuomitsemisen haluinen, niin hän lukee kyseisen Raamatun kohdan juuri Jumalan toivomalla tavalla, ja näin Hän pelastaa ihmisen tältä väärältä opettajalta.
Tämä tuomitsemisvallan ottanut ihminen syyllistyy tuomitsemisen syntiin omalla teollaan, mutta samalla tietämättään hän täyttää Jumalan Tahdon.
Laita sinä sitten niitä omia mietteitäsi tästä Raamatun kohdasta.
maailmassa on paljon syntejä. onkos se sitten niin että jos ehkäisyä käyttää niin helevettiin vuan? eiköhän viimeisellä tuomiolla katsota enemmän kokonaiskuvaa... Jumala antoi meille elämän että voisimme nauttia siitä ja ylistää häntä iloisesti. Päivittäinen itku ja suru ei liene Hänen toiveensa. Televisionkatselukaan tuskin ketään helvettiin vie. Itse voi päättää mitä television tuputtamista malleista hyväksyy.
Tämä oli hyvä kirjoitus ja vastausten suuri määrä kertoo että ei turha kirjoitus. Mielestäni Vanhoillis Lastsdiolaiset tekisivät hyvää omalle asialleen jos siellä riittäsi rohkeus antautua myös kriitiseen keskusteluun heidän omista hyvin jäykistä "päähänpinttymistään".
Tiedän vain kokemuksesta että se ei onnistu, ei onnistunut minulla aikoinaan edes oman äitini kanssa, vaikka meillä olikin ihan hyvät keskinäiset suhteet. Eihän se ole keskustelua,jos pienikin kritiikki tai oman mielipiteen ilmaus on yhtäkuin menolippu helvettiin,mikä se sitten lieneekin? muuta kun suomalainen (pehmo) kirosana.
Omissa perhe ja sukujuhlissa minkä olen joutunut kuuntelemaan lestaadiolaisisia saarnamiehiä, naisiahan siellä ei hyväksytä, sääli kyllä. Olen ihmeissäni siitä tyylistä. Luvetaan ensin joku raamatun kappale, sitten alkaa saarnaaminen aivankuin kyseisellä saarnaajalla olisi jotkin tuomarin valtuudet, haukutaan ainakin peitellysti kaikki kuvitellut toisinajattelijat, mutta varsinaiseen luvettuun raamatun tekstiin ei osta kajota sanallakaan. Nähtävästi taito ja kyky ei riitä varsinaiseen raamatun selittämiseen.
Mielenkiintoiselta ovat myös joskus tuntuneen ne yllättävät hyvin asiattomat päälekäyvät hyökkäykset,joissa ei aiallista asijaa ole takana pätkääkään. En tiedä mihin kyseinen henkilö tällä pyrkii, mutta ei vie ainakaan minun kohdalla omaa asiaansa eteenpäin.
Mielestäni usko, vakaumus,hengellinen vakaumus on yksi osa ihmisen mielen vapautta ja vapaata ajattelua, se ei saa olla kahle ekä mikään taakka.Sen on kestettävä myös kritiikki ja uusiutuvat näkemykset. Salaseura on aina vaarallinen.
Joka kerta se puhuja on selittänyt sen tekstin jonka on lukenut. ei se puhuja tuomitse vaan sana. sana tuomitsee ja kun sen puhuja sanoo niin se voi tuntua että tuo puhuja tuomitsi minut. Jos koet että voit elää hyvällä omalla tunnolla kuten parhaaksi näet, niin mikäs siinä.
Saattaahan ne kieroon katsoa, mutta elä välitä niistä.