Tiedän olevani ihan hullu kyllä. Mutta kerron silti ja haluaisin vinkkejä ja hyviä ajattelutapoja miten minun pitäisi toimia kun seuraava "ahdistus" iskee. Olen seurustellut siis mieheni kanssa 3 vuotta. Asumme yhdessä. Seurustelullamme ei ollut paras mahdollinen alku, sanotaan näin ettei hän ansainnut luottamustani silloin kun olisi pitänyt.
Minusta on kuitenkin tullut äärimmäisen mustasukkainen miehen ex-naisista. Olen tiedustellut läpi kaikki hänen ex-tyttöystävänsä (2, toinen juuri ja juuri seurustelua, toinen ns. tapailua), yhden illan seksi-juttunsa (4-5kpl) ja baarissa suutelointinsa (n. 5kpl). Ja nämä tytöt ahdistavat minua vaikkein heitä edes tunne, eikä mieheni anna minulle mitään syytä uskoa, että hänellä olisi mitään fiiliksiä ketää näistä kohtaan.
Tiedän tämän olevan älytöntä, mutta riittävän "pohdinnan" jälkeen en enää osaa ajatella järkevästi. Mieheni sanoo, että minä olen OIKEASTI kaunein hänen naisistaan, joka on kuulemma yksi syy miksi hän halusi aikoinaan minuun niin kovasti tutustua. Itse olen taas sitä mieltä, että hänen entiset naisensa menevät minun yli, ja että mieheni haluaa mielistellä minua kehumalla minua kauneimmaksi.
Tiedän. Sairasta... Auttakaa? Haukkuakin saa, jos ihan pakko suu vain sen takia avata, mutta tuskinpa sellaista vastausta jaksan lukea. Onko muilla samanlaisia tilanteita? Minä siis haluaisin olla miehelleni se "täydellinen nainen".
Minusta on kuitenkin tullut äärimmäisen mustasukkainen miehen ex-naisista. Olen tiedustellut läpi kaikki hänen ex-tyttöystävänsä (2, toinen juuri ja juuri seurustelua, toinen ns. tapailua), yhden illan seksi-juttunsa (4-5kpl) ja baarissa suutelointinsa (n. 5kpl). Ja nämä tytöt ahdistavat minua vaikkein heitä edes tunne, eikä mieheni anna minulle mitään syytä uskoa, että hänellä olisi mitään fiiliksiä ketää näistä kohtaan.
Tiedän tämän olevan älytöntä, mutta riittävän "pohdinnan" jälkeen en enää osaa ajatella järkevästi. Mieheni sanoo, että minä olen OIKEASTI kaunein hänen naisistaan, joka on kuulemma yksi syy miksi hän halusi aikoinaan minuun niin kovasti tutustua. Itse olen taas sitä mieltä, että hänen entiset naisensa menevät minun yli, ja että mieheni haluaa mielistellä minua kehumalla minua kauneimmaksi.
Tiedän. Sairasta... Auttakaa? Haukkuakin saa, jos ihan pakko suu vain sen takia avata, mutta tuskinpa sellaista vastausta jaksan lukea. Onko muilla samanlaisia tilanteita? Minä siis haluaisin olla miehelleni se "täydellinen nainen".
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sama täällä.. Aiemmin tällä palstalla Mullas kirjoitteli Miehen entisistä panoista.. Kurkkaa sivu takaperin ja lueskelepa niitä tekstejä!
Ongelma on nimittäin mullakin sama..
Tässä voisi tietysti neuvoa löysäämään sitä kravattia että veri pääsee kiertämään, mutta se ei olisi kovinkaan avuliasta vai mitä ;)
Kerron sinulle jännän jutun miehistä. Naiset varmaan vertailevat usein itseään malleihin ja misseihin (esim. minun tyttöystäväni kritisoi usein missien vartaloa) ja tekevät näistä itselleen alitajuisesti jotain "roolimalleja" ulkonäön osalta.
Ironista sikäli, että itse ja kaikki ystäväni olemme naisissamme yleensä ihastuneet naiseen itseensä ja monesti johonkin tiettyyn fyysiseen piirteeseen. Minä ihastuin tyttöystäväni poreilevaan luonteeseen ja hänen valloittavaan hymyynsä, mutta yhtä hyvin voisin palvoa hänen syötävän söpöä nenäänsä.
Pointtini siis on että missit voivat joskus olla kauniitakin, mutta se ei ole semmoista kauneutta joka saa aikaan kipinöitä tuolla masun pohjassa.
Kunhan höpötin. Toivottavasti ymmärsit viestini...
Hassua että otit missit ja mallit puheeksi. Rehellinen totuus nimittäin on, että olenpa sattunut käymään ihan yhden missikarsinnankin läpi (telkkariin asti en kyllä päässyt syitä enempää erittelemättä). Mallinhommia en ole jaksanut lähteä tekemään, koska huomasin sen vain heikentävän itsetuntoa, vaikka muut tietysti olettivat tapahtuvan päinvastoin. Minä siis olen todella sellaisen "missin näköinen" mutta kropassa painoa ehkä 5kg enemmän (läski en ole mutta missimittelössä pärjätäkseni tuo 5kg vähemmän olisi tarpeen).
Eli jännä kun satuit puhumaan asiasta.
Ja minä siis nimenomaan uskon, että mieheni näkee nämä exänsä ulkoisesti kauniimpia. Ja vaikka hänellä ei mitään suuria lukuja takanaan ole, niin silti olen katkera kuin kettu.
Vaikuttaisi siltä että ulkonäkö merkitsee sinulle aivan kamalasti (?)... Ymmärsinkö siis oikein että jätit mallintyöt siksi että koit muiden olevan kauniimpia kuin sinä?
En aio ladella mitään kliseisiä latteuksia, kuten että ulkonäköä tärkeämpää on sisin tms. Mutta yritän herätellä sinun analyyttisempää puolta kysymällä miksi koet niin suuria paineita jostain sellaisesta johon sinulla ei suoranaisesti ole ollut valtaa vaikuttaa?
Oletko ikinä miettinyt miksi koet niin suurta tarvetta saada myötätuntoa/ihailua ulkonäkösi puolesta? Entä miksi sinun on vaikea "uskoa" että miehesi oikeasti pitäisi sinua "maailman kauneimpana naisena"?
Ilmeisesti ulkonäköö merkitsee kamalasti. Ei koskaan vaan muiden ihmisten suhteen vaan oman itseni suhteen. Muiden ei tarvitse olla mitään valtakunnan kaunottaria (vaikka toki ystäväni nättejä tyttöjä ovatkin). Itselleni vaan ole asettanut todella korkean riman.
En osaa vastata kysymykseen, mikäs koen suuria paineita asiasta johon en osaa vaikuttaa. Tyhmä tietääkseni en ole noin älyllisesti, mutta tämän kysymyksen edessä pääni lyö tyhjää /sanoo että voihan ulkonäköön vaikuttaa, ja aika paljonkin.
Tämä on sinällään jännä juttu, etten tarvitsisi myötätuntoa/ihailua muilta kuin mieheltäni. Sitä häneltä kaiken lisäksi saan. Mutta jostain pimeästä syystä en usko häntä tai alan ajatella että no muut naiset hänen maailmassaan ovat vieläkin ihanempia kuin minä. Voiskohan minun olla vaikea uskoa häntä, koska hän on joskus kauan sitten pettänyt luottamukseni häneen. Siinä saattaa olla syy, mutta tehty mikä tehty. Hän katuu (pettämistä ei liity) tekoaan, mutta minä vain vatvon ajatusteni kanssa.
Kysytään näin päin... Miten miehesi voisi saada sinut vakuuttumaan kauneudestasi? Miten muuten hän voisi tehdä sen kuin sanomalla sen vilpittömästi? Entä saanko udella mitä hän on tehnyt sinulle, ettet luota häneen? Tai toisin sanoen, onko tilanne todellakin vain sinun "korvien välissä" kuten vihjaat?
En kuvauksesi perusteella (nämä ovat sellaisia aiheita joita pitäisi pohtia ajan kanssa jossain rauhallisessa ympäristössä) osaa tarkalleen sanoa mitä pelättävää siinä on että ainutlaatuisuudestaan huolimatta olisi epätäydellinen, mutta pelkään että tuo sinun jatkuva murehtiminen tukehduttaa suhteenne, jolloin tuosta asetelmasta muodostuu itsensä toteuttava syöksykierre...
Oletko muuten koska viimeksi lomaillut? Onko elämässäsi tapahtunut viimeisen vuoden aikana jotain suuria muutoksia tai muuta merkittävää?
Luottamus vaan meni. Mies valehteli kovastikin suhteen alussa. Nyt on ollut niin kovissa tilanteissa eikä halua menettää minua, että varmasti kertoo totta joka tilanteessa. Alussa häntä vaivasikin sitoutumispelko. Ehkä taustalla on se, että pelkään että sitoutumispelko iskisi uudestaan ja siksi olen luulosairas kauniista naisista ja epäilen eksiäkin siksi niin mahtaviksi.
Lomaa oli talvella viimeksi kanarialla ja ylihuomenna alkaa 2vko:n loma Rodoksella. Muuten suhde on täydellinen, tämä on vain pieni murheeni, jonka tahtoisin pois.
Juuri tuollaisesta minunkin skitsoilu sai alkunsa. Aiemmin vain ymmörsin, että miehellä on varmasti ollut historiansa ja kunhan hän suojelee minua siltä (ei sylje suhteitaan vasten kasvojani vaan elää elämää eteenpäin kanssani), minun ei tarvitse sitä ajatella.
Sitten luottamus petettiin. Tuli pettymys, epävarmuus, viha, vertailu, miksi-kysymykset. Enkä puhu pettämisestä vaan pienestä(?) asiasta, mikä on saanut valtavat mittasuhteet. Ja näin astui esiin koko miehen historia. "Kiinnostus" hänen ex-naistensa laatuun ja himottaviin kohtiin.
Mullakin on samat asiat päässeet irti.Elämä muuttui helvetiksi, en jaksa.Miksi on näin? Ei koskaan ole ollut.Olen ymmällä.Pakko jäädä sinkuksi? Ei taida muu auttaa?
Musta sä oot ihan tietosesti ajanut itses tähän tilaan. Oot kyselemällä kysellyt kaikki miehes tekemiset (aika olemattomat vieläpä) ja nyt mietit niitä hulluuteen asti.
Järkeistäppä asia itselles: nuo miehes entiset on todella mitättömiä suhteita, lyhyitä, jotain pussailua jne.
Mutta kenen kanssa hän on viihtynyt jo 3-vuotta?
Ja miksi sä kysyt mieheltäs asioita, joita et ole valmis edes uskomaan? Jos mun mies sanoo, että oon kaunein ja ihanin nainen, olen kyllä onnellinen. Sinä kysyit ja hän vastasi.
Jos sun on ihan pakko jotain vertailla (miksi?), vertaile niitä aikoja kenen kanssa hän on ollut kauemmin. Siis järkeistä asia.
Ja tää ei ollut haukkumista vaan neuvo jota ehkä kannattais miettiä jos haluat todella päästä tuosta tunnetilastasi.
Tiedän että olen varmasti itse kasvattanut ajatukseni potenssiin kymmenen. Mutta siitä tuntuu nyt vain olevan vaikea palata normaalitilanteeseen. En ole nähnyt kuin kaksi naista; yhden pusutoverin (mielestäni ruma) ja yhden exän. Minun mielestäni nämä naiset eivät ole olleet kovin kauniita mutta silti yritän vakuutella itselleni mieheni ajatelleen toisin; pitäneen heitä ihanina jumalattarina. Järkeni ei keksi mitään muuta syytä miksi hän olisi halunnut pussailla/seurustella sellaisten kanssa elleivät he olisi olleet todella loistavia.'
Anteeksi. Oon ihan pulassa. Pelkään että jopa kaadan tän suhteen tähän, vaikka meillä menee muuten niin loistavasti.
minun mieheni exät ovat oikeasti aivan hurjan kauniita. En ole itsekän ruma, vaan kaunis, mutta joskus se tunne tulee että jospa hän rakasti heitä enemmän. Hänellä on ollut 2 vakavaa suhdetta ja kumpikin oli katastrofi, mutta on kyllä itsellänikin ongelmia tämän suhteen joskus.Mutta ei olisi mitään ongelmaa, jos nämä entiset olisivat olleet rumia, mutta he ovat kaunottaria.EI voi mitään, kaikki mieheni exät ovat olleet kauhean hoikkia ja kauniita.Itse olen ruumiiltani normaali, ja joskus tunnenkin paineita tämän asian suhteen.Mutta jospa se, että mieheni on seurustellut vain kaunokaiseten kanssa tarkoittaa sitä, että olen hänenkin mielestään se kaunotar, ja kaunein kaikista, koska minut hän on valinnut puolisokseen, niin hyvässä kuin pahassa.
Minusta taas mies on ääliö jos se palvoo naisen kauneutta! Minua loukkaa minun ulkonäköni hehkuttaminen kavereille. Olen löytänyt hyvännäköisen naisen- ja upea pylly -tarinaa.
Törkeää!
Haluan saada olla rauhassa ruma ja rakastettu.
Käskin alkaa säästämään rahaa, että pysyn sitten koko elämämme ajan kauniina, kun se on niin merkittävä ominaisuus naisessa.
Itse olen läpikäynyt noita samoja tunteita. Minuakin on kehuttu usein kauniiksi, mutta kun katson peiliin, en nyt näe mitään niin erityistä. Mieheni kaikki exät olivat tosi nättejä, onhan hänkin näyttävä mies. Jos ulkonäkö ei ollut paras mahdollinen niin oli vaikutusvaltaa ja seksikkyyttä (esim. yksi poliisi!).
Mieheni rakastaa minua yli kaiken, asumme yhdessä ja mentiinpä kihloihinkin. Koskaan ei mies ole kihloissa ollut eikä sitä edes muiden kanssa harkinnut. Se on tietty todiste minulle jo jostakin:)
Ei tuollaisia asioita kannata murehtia. Kun olet itsestäsi huolta pitävä, seksikäs, mukava ja hänen luottoystävänsä...naisellinen AIKUINEN nainen, ei hän haluakaan pois sinun luotasi. Jos hän kuitenkin haluaa, ei hän sitten sinulle ollutkaan se oikea. Älä pilaa kuitenkaan suhdetta omilla epävarmuuksillasi. Maailma on kauniita naisia täynnä, eikä sitä voi muuttaa. Voit muuttaa vain omaa ajattelutapaasi! Pitäkää ihana romanttinen loma, älkää riidelkö. Osoita hänelle olevasi hänen rakkautensa arvoinen.
Moni nainen on varmaan kateudesta vihreä sinulle, mikäli olet missityyppiä! Joten älä huolehdi suotta;) Olet yksi kaunis muiden joukossa, miesystävällesi se tärkein!
Parisuhteen pitää kasassa niin monet muutkin seikat, kuin se viehtymys toisen ulkonäköön!;)
Luin viestisi pari kertaakin läpi ja jäin miettimään.Mielestäni aliarvioit itseäsi, kun uskot miehesi rakkauden sinuun johtuvan vain niinkin pinnallisesta asiasta kuin kauneus. Sinussa on kuitenkin paljon muutakin. Pystyt ajattelemaan, tuntemaan rakkautta ja vihaa, olemaan myötätuntoinen tai välinpitämätön. Koko tähänastinen elämäsi on tehnyt sinusta juuri sen ainutlaatuisen ihmisen, joka olet. Kauneus on vain oikullisen luonnon sinulle antama ylimääräinen lahja eikä merkitse paljoakaan siihen minkälainen ihminen olet. Miehesi varmaan iloitsee kauneudestasi, kuten kuuluukin, mutta sitä ihmistä, joka sen kauniin pinnan alla on, hän todennäköisesti rakastaa kovasti.Unohda siis exät ja ole iloinen itsestäsi.
ja mukavaa lomaa teille kahdelle!
Eksät voit heittää nurkkaan kun kone nousee kentältä. Te olette siellä kahdestaan ja hän halusi lähteä sinun kanssa sinne. Älä vaivaa päätäsi menneillä vaan elä tätä päivää.
Miehesi rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Pysy sellaisena! Kauneus on vain ulkokuorta, mutta ihmisen sisin ratkaisee. Ole se rento tyyppi johon miehesi rakastui, ei pakkelin määrällä ole väliä. Muista se MIHIN miehesi sinussa rakastui, se ei välttämättä ole vaan se ulkokuori vaan muuten olet parempi tyyppi kun ne eksät.
P.S. Minullakin on paljon komeita eksiä, mutta en ottaisi niitä enää takaisin, vaikka komeita ovatkin. Aika on ajanut jo niistä ohi.
Jos sinun olosi helpottuu sillä, että olet kaunein kaikista, niin tulee olemaan helvetin kovat paikat edessä, kun sinulla on ikää lisää kymmenen, saati useampi kymmenen vuotta!
ohjeah...
meikäläisen mies ja anoppi on kyläilee kundin exän ja sen vanhempien luona...
mitähän tässä pitäis oikein ajatella...
tyttökaverini on ollut ennen melko hurjapää. vaikka onkin normaalisti kuin enkeli niin kännissä todella erilainen. sanoi olleensa jakorasia (vähän muka vitsinä). ollut 15 eri miehen kanssa (ei ikinä seukannu virallisesti). tiedän että asian murehtiminen ei auta ja hän on kyllä todella ihana ja kultainen mutta asia vaivaa ihan helevetisti. hän on 19v
Mulla on ihan just saman laisia ajatuksia, mietin sitäkin että miksi mieheni ei ikinä puhu mitään pahaa entisistään, ei hauku tai moiti vaikka ne on tehny ihan käsittämättömiä juttuja jälkeenkin päin ne sen naiset.
Olen kuitenki päättäny selvitä, aattelen asiaa niin että rakkaus voittaa kaiken muun. Mieheni vannoo rakastavansa minua ja ollaan oikeastaan rakastuttu kun nähtiin ekan kerran.. nyt me ollaan ostettu oma asunto johon tehdään remonttia ja meille syntyy lokakuussa vauva, kihloissa ei olla mutta kylläpä se päivä vielä koittaa.
Minusta vaan tuntuu että hänet on kuin minulle luotu ja jos kerta on minut valinnut kaikkien entisten naistensa jälkeen niin ei auta kuin olla onnellinen.
se kyllä vähän ärsyttää kun se jää juttelemaan exiensä kanssa jos törmätään niihin kaupassa tms.ja kun ei kerta ole itse esitellyt minua heille olen ottanut ohjat omiin käsiini ja esitellyt itse itseni, minkä seurauksena mieheni on hieman vaivautunut..
Silloin tällöin mieleeni kyllä hiipii epäilys hänen suhteistaan exiin, onko heidän välit liian lämpimät vieläkin.. Mutta miksi hän tuhlaisi aikaa minun kanssani, asuntoamme remontoiden ja lasta kanssani odotellen, jos hänellä olisi joku toinen tai jos hän ei olisi päässyt entisistään yli?
Olen myös tosi mustis poikakaverini existä. Ollaan seurusteltu nyt 2 v. Mutta tuntuu vaan pahentuvan...haluan udella kaikki mitä hän on tehnyt ja kenenkin kanssa, vaikka en loppujenlopuksi edes olisi halunnut tietää, kun asia rupee vaivaamaan pääkoppaa..ja mikä pahinta tässä on, niin se, että suurinosa sen existä on samassa koulussa meidän kanssa ja ne on sen kavereita ja vähän niinku munki kavereita...ni kyllä vähän on kumma olo ku tietää että toi tossa on pannu mun poikakaveria..jokseenkin ärsyttää...on niitä sellasiaki ketä en tunne, onneksi! Ole onnellinen että et todellakaan tiedä hänen existään mitään sen enempää...mieti jos joutuisit katselemaan niitä joka päivä kuten mä! Voimia sulle=)