hei,tännehän on kirjoiteltu paljon sitten viime kertaisen käyntini jälkeen...en näytä olevan yksin,kohtalotovereita löytyy.Olo ei ole järin hyvä tällähetkellä,huono itsetunto seuraa mukana ala-asteesta lähtien,eikä nykyinen ympäristö läheisteni kanssa ainakaan saa minua voimaan paremmin,päinvastoin.Olen päättänyt keskittyä itsetuntoni parantamiseen tulevan vuoden aikana,helppoa siitä kuitenkaan ei tule,en kuitenkaan ole luovuttaja tyyppiä.Olen päättänyt olla murehtimatta poikaystävistä,tapaan ehkä tulevaisuudessa jonkun,jos niin on tarkoitettu,tällä hetkellä en kuitenkaan ole valmis antamaan sydäntäni kenellekään...silti toivoisin,että minullakin olisi joku,joka rakastaa.Niin kaikilla ystävilläni on poikaystävät,isosiskoni meni vastikään naimisiin ja nyt 5 vuotta nuorempi,15v siskoni on löytänyt itselleen poikaystävän,rakkautta hehkutellaan.Kuinka voin parantaa itsetuntoani tälläisessa ympäristössä?En voi sille mitään,ikävät muistot koulusta tulevat mieleen,ulkopuolisuuden tunne.Kukaan poika ei edes koskaan vilkaissutkaan minuun,toisin kuin siskoillani.Tuntuu,että minä jään aina viimeiseksi,oli asia sitten mikä tahansa.Uskon kuitenkin rakkauteen,pakko uskoa!Jaksakaa tekin uskoa,joku ihminen tulee kohdalle kun sitä vähiten odottaa...!!!:) aurinkoista syksyä
kyyneleitä
paljon
3532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
no sä puhuit jotain että pitää uskoa. ehkä olet okieasse ehkä et... minä taas kenties uskonkin johonkin ihmeseen syvällä sisälläni mut arki elmäsää minä kyllä uskon että elämstäni tulee vaikeampaa kun muiden
Olen huomannut, ettei koskaan voi olla täysin tyytyväinen jos vertaa itseään muihin. Ole vain oma itsesi ja yritä rakastaa itseääsi. Etsi itsestäsi piirteitä, jotka ovat hyviä ja kauniita. Kun pidät itsestäsi, muutkin huomaavat sen ja viihtyvät paremmin seurassasi. En tarkoita kuitenkaan liioiteltua itserakkautta ;)
Tänään saattaa tuntua yksinäiseltä, mutta huomenna saatat törmätä ihmiseen, jonka kanssa löydät sen kuuluisan "yhteisen sävelen". Tänään ei saa luovuttaa.
Jos tunnet jääväsi viimeiseksi, niin muista että jonon perältä on usein paras mahdollisuus tarkastella muita ihmisiä. Kun löytyy kiinnostava ihminen, voit jokin tekosyyn varjolla kiilata hänen lähelleen. Tai ehkä olet väärässä jonossa. Ja jos tätä jono-vertausta vielä jatketaan, niin muista, että jono, jossa olet, ei ole ainoa jono. Jokin toinen voi olla parempi :)
Kuivaa kyyneleet sitten kun olet itkenyt tarpeeksi. Ja onnea itsetunnon kohotukseen. Se on vaikeaa, mutta palkitsevaa. Usein siihen tarvii apua muilta, joten muista, ettet ole yksin. Täältä saat ainakin apua jos joskus tuntuu liian vaikealta.
kiitos kauniista sanoistasi,tiedän etten ole ihan yksin,tänään tuntuu jo paremmalta,joskus vain kaikki ikävyydet vuosien varrelta kaatuvat päälle...noh,aurinkoisin mielin vaan uuteen päivään,onni on olla olemassa,ja aion rakastaa itseäni,sen olen ansainnut:)