Pienenä, kun kävimme yksin asuvan äitini mummin luona, muistan kuinka usein näin vanhassa navetassa vanhahkon miehen. Muistan sanoneeni siitä usein äidille, mutta tämä ei uskonut, koska minulla oli liian vilkas mielikuvitus. En muista puhuiko mies minulle koskaan, tai minä hänelle, mutta hän saattoi puuhailla pitkän aikaa jotain vanhojen tavaroiden parissa minun seuratessa vieressä. Vuosia myöhemmin näin ensimmäisen kerran valokuvan äitini vaarista, joka oli kuollut ennen syntymääni. Vaari oli ollut äidilleni hyvin rakas ja tärkeä ihminen, samoin kuin äiti oli hänelle. En ollut lainkaan hämmästynyt, kun tunnistin miehen samaksi, jonka perässä olin isomummini luona kulkenut. Jotenkin oli aina tiennyt, kuka salaperäinen tuttavani oli, ja nyt aikuisena olen iloinen siitä, että sain "viettää aikaa" äitini suuresti rakastaman ihmisen seurassa. Isomummi on ollut kuolleena melkein kymmenen vuotta, ja tila on myyty, joten tuskin enää koskaan pääsen käymään siellä. Harmi, olisin halunnut nähdä, vieläkö isovaarini kulkee siellä askareissaan.
Mahtaako kukaan muu olla tavannut sukulaisiaan, vaikka he ovat olleet kuolleita vuosikausia?
Mahtaako kukaan muu olla tavannut sukulaisiaan, vaikka he ovat olleet kuolleita vuosikausia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vau!
Aika jänskää!
Mulle ei ole koskaan käynny silleen.
Siis mä en oo tavannu kuolleita sukulaisiani.
isäni kuoleman jälkeen ihmetteli(n.2 vuotiaana);"miksi pappa istuu tossa tuolissa?" ja muuta sellaista,aina yhtäkkiä.en tiedä kävikö isäni tai mitä.mutta yhtäkkiä hän aina toteamistyyliin sanoi,"pappa lukee tossa kirjaa".nyt tyttö jo 11 v,eikä enää näistä asioista puhu,mutta näyttää lukevan kummittelukirjoja ahkeraan..
Viitisen vuotta sitten opiskelin yhdessä avovaimoni kanssa ulkomailla. Tyttäremme oli tuolloin hiukan yli kaksivuotias.
Ruokapöydässä istuessamme alkoi syöttötuolissa istuva tyttäremme tuijottaa vastapäätä olevaa tyhjää tuolia kesken puuronsyönnin.
"Äiti, kuka tuo setä on?" kysyi tyttäremme ja osoitti tuolia.
Täytyy myöntää, että kohtuullisen karmaiseva tunnelma iski niskaan.
Monihan uskoo (minä myös), että pienillä lapsilla on vielä kyky nähdä kaikki ne, joita aikuiset eivät näe. Useimmat ihmiset menettävät sen kyvyn kun kaikki tämä "maallinen" vie kaiken ajan.