Minulla on hirveä kuolemanpelko, pelkään että sairastun syöpään tai muuhun tappavaan tautiin tai että läheiseni sairastuu ja kuolee.
Pelkään myös liikenneonnettomuuksia yms.En halua matkustaa pitkiä matkoja autolla, koska pelkään että ajetaan kolari ja kuollaan.
Ahdistaa se tunne, ettei tiedä milloin kuolee.
Nämä pelot laukeavat useimmiten, jos luen lehdistä tai näen uutisista, että on sattunut jokin onnettomus tai että joku on kuollut syöpään tai jotakin muuta pahaa on tapahtunut ja joskus ne laukeavat myös nukkumaan mentäessä, jolloin on vaikea saada unen päästä kiinni.
Miten voittaisin nämä pelot, jotka todella häiritsee elämääni. En syö ainakaan vielä masennuslääkkeitä, enkä haluaisi edes aloittaa, onko muita tapoja päästä eroon tällaisista peloista, vai tarvitsenko kenties lääkkeitä?
Pelkään myös liikenneonnettomuuksia yms.En halua matkustaa pitkiä matkoja autolla, koska pelkään että ajetaan kolari ja kuollaan.
Ahdistaa se tunne, ettei tiedä milloin kuolee.
Nämä pelot laukeavat useimmiten, jos luen lehdistä tai näen uutisista, että on sattunut jokin onnettomus tai että joku on kuollut syöpään tai jotakin muuta pahaa on tapahtunut ja joskus ne laukeavat myös nukkumaan mentäessä, jolloin on vaikea saada unen päästä kiinni.
Miten voittaisin nämä pelot, jotka todella häiritsee elämääni. En syö ainakaan vielä masennuslääkkeitä, enkä haluaisi edes aloittaa, onko muita tapoja päästä eroon tällaisista peloista, vai tarvitsenko kenties lääkkeitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin mäkin joskus en enää,,,,,mä oon sairastunu sok.tautiin,verenpain....aivoinfanfaktiin...3x ja hepatiitti c...niin olin unohtaa kohdun kasvaimet ja kolestrolin naama vaan aurinkoon
on ystäväni peloista turhin :) Miksikö? Koska et voi tehdä pelon kohteelle mitään. Sinun on vain hyväksyttävä se, mutta jokaisella on omat pelon hetkensä tuota hämmentävää tapahtumaa kohtaan. Parasta on se, että kukaan ei tiedä mitä tapahtuu sen jälkeen :) Tsemppiä.
Vanhemmiten kuoleman pelko poistuu. Tähän tietoon voit luottaa.
MIKSI pelkaat? Mieti, MIKSI?
Loppujen lopuksi kuolema on aikamoinen vapautus ns. "maallisista murheista" fyysiset kivut mukaanlukien.
Siksi monet vanhukset ovatkin jo "valmiita kuolemaan".
Ei kuolemaa itseään tarvitse pelätä. Se on turhaa energian hukkausta. Minä tiedän sen, koska sen on minulle isäni opettanut. Haudankin takaa hän valvoo ja pitää minusta hyvää huolta, neuvojensa avulla. Aikoinaan kun minäkin pelkäsin, hän kysyi minulta, että mikä on se siinä kuolemassa se kaikkein pahin asia. No minä kerroin, että pelkään niitä kipuja, kun se sattuu varmaan kovasti. Hän neuvoi näin. Ei se satu, koska siinä vaiheessa, jos on vaikka pää irti, luoti otsassa tai puukko rinnassa, jos putoaa korkealta tai tulee autokolari tai sydänkohtaus, niin ihminen menee shokkiin. Katsos kuinka hienoa; luonto armahtaa. Shokki on täys puudutus. Siitä ei tiedä itse mitään. Kidutus ennen kuolemaa ehkä sattuisi, mutta ei sekään satu kuulema kuan. Hän selitti sen minulle näin. Shokki tulee ensin ja luonto armahtaa, itse ei tiedä mitään. Aattele kuinka viisas hän oli. Nämä opit ovat opettanut meille ja antaneet perinnöksi, suomalaiset sotilaat. Isäni kävi sodassa kolme vuotta haavottui, ja tappoi vihollisia. Olen siis tappajan kasvattama. Ja meitä on paljon. Kunnioitus sotaveteraaneille. Opetan edelleen omillekin lastenlapsilleni saman. Nykytietämyksen mukaan sen nimi on ahdistus. Ja se ei ehkä ole "pullamössöpsykologien" mielestä toivottavaa. Ahdistus on hyvä ja elämää ylläpitävä voima, hieno asia. Se pitää vain kääntää voitokseen. Sinun kuolemanpelkosi on siis hieno asia. Olet sen nyt oivaltanut ja kun sitä näillä opetuksilla pohdit pääset siitä yli ja tulet vahvaksi. Ota siltä kantilta. Nyt kun luet tämän, tiedät että kuolemanpelkoa ei enää ole. Olet sen jo voittanut kun uskalsit sen kyseenalaistaa. Hienoa. Sydämelliset halit ja rakkaat terveiset. T.Sotilaan kasvattama
Hei,
Minua auttoi rebirthing eli tietoinen hengittäminen. Se on menetelma, jolla hengityksen vapauttamisen avulla pyritään vapauttamaan keho pelosta, kivuista ja jännityksistä.
Minulle saa läh. s-postia
[email protected]
Hei,
Siis minä olisin voinut kirjoittaa tismalleen samankaltaisen tekstin kuin sinä kirjoitit!!! Niin samankaltaisen ongelman parissa minäkin pähkäilen. Olen kerran puhunut psyk.sairaanhoitajalle tästä mutta hän ei oikeastaan osannut neuvoa aiheessa sinne tai tänne. Jokainen kuulema käy läpi näitä ajatuksia. Mutta kun tämä on kohdallani päivittäistä ja jatkuvaa.
Yritin myös kirjan "Kerrasta poikki" ohjeiden mukaan työntämään ko. ajatukset pois mielestä kunnes sitten tiettynä ajankohtana "sain" pohtia (esim. 10 min.) vain ja ainoastaan juuri noita kauheuksia,jotka pyrkivät alati ajatuksiin. Ei auttanut.
Minulla mielestäni on ollut "taipumus" moiseen jonkin aikaa ja kun sitten terveys hieman horjui (Onnekseni ei tutkimukset tuoneet mitään pahemaa), oli ajtukset jatkuvina kuoleman pelkoineen tai pelkoina sairastua vakavasti valmiit valtaamaan mielen.
Ei auta, että todetaan että kuolema on elämän luonnollinen osa ja kaikki me siihen päädymme. Senhän me tiedämme vallan hyvin. Ongelma on nimenomaan tämän tosiasian jatkuva jahkaaminen ja pelkääminen.
Vaikkei parannusta tälläiseen pakkoajatteluun täysin saisikaan, voisi apua tosiaan hakea mietiskelyn tms. avulla. Jostain syystä sen aloittaminen/kokeilu/toteuttaminen on hankalaa?
Kerro oletko sinä kokeillut mitään vastaavaa?
Mäkin pelkään aika voimakkaasti kuolemaa, kukakohan ihminen ei pelkäisi! Minulla on esim. matka tiedossa lähiaikoina ja pelottaa mennä lentokoneella. Mutta koska lähtöhetkeänsä ei todellakaan voi tietää, on mielestäni parempi yrittää olla kokonaan ajattelematta kuolemaa. Totuushan on, että mitä enemmän pelkäämme kuolemaa, sitä vähemmän pystymme nauttimaan tästä ainutlaatuisesta elämästämme.
On kyllä helpottavaa huomata, etten ole ainut joka pelkää kuolemaa ja sairastumista.
En usko pääseväni tästä pelosta koskaan eroon, paitsi sitten, kun ikää tulee reilusti enemmän, jos sitä nyt ehtii tulemaan.
Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa ja keksiä mahdollisimman paljon tekemistä, jotta ei "ehtisi" ajatella pahoja asioita. Illalla nukkumaan mentäessä sitä on kuitenkin vaikea välttää, koska silloin on "aikaa" ajatella asioita. Pelkään, että jos nukun, en enää aamulla herääkään, jos kuolen, pieni poikani jää ilman äitiä ym. Tää on hirveetä, toivon että joskus voisin unohtaa asian, koska en halua pilata koko elämääni pelkojen vuoksi.
Olisi edes joku jonka kanssa voisi asiasta puhua, joku jolla on samanlaisia pelkoja. Oma mieheni kun ei oikein osaa tukea minua tässä asiassa, vaan pitää minua vähän "outona", ei ymmärrä sitä, ettei näistä ajatuksista noin vaan pääse eroon.
Miten syksysi on alkanut, onko pelkofiilikset pysyneet taka-alalla? En tiedä johtuneeko alkavasta syksystä mutta minulla sairauden- ja kuolemanpelko on nostanut taas päätään voimakkaammin kuin pariin kuukauteen. Nyt ole jo pohtinut, että hakisin joltain terapeutilta apua. Näitä viestejä lukiessa, samoin kuin aiheesta kirjoitettuja artikkeleja, tuntuu että heti tarjotaan masennuslääkkeitä. Niitä olen kerran kokeillut muutaman kuukauden tuloksetta.