Kysymys teille, jotka olette aloittamassa yliopisto-opintoja vanhemmalla iällä joko ekaa kertaa tai sitten jo toista tutkintoa. Miten paljon meinaatte osallistua ainejärjestön toimintaan, bileisiin tai esim. kastajaisiin? Mulla olis vähän sellainen fiilis, että olen vähän turhan vanha moisiin, varsinkin kun ne on jo kerran tullut käytyä. Olenko tylsä ja ankean vanha jos jään pois näistä touhuista? Ikää on 27 vuotta ja elämä jo hyvin vakiintunutta ja onnellista. En oikein jaksaisi enää viettää opiskelijaelämää, vaikka opiskelijaksi ryhdynkin. Ymmärtävätkö opiskelukaverit tämän vai pidetäänkö mua kummajaisena? Luonteeltani olen sosiaalinen ja tutustun helposti muihin ilman bileitäkin.
yli 25-vuotiaat tai toista tutkintoa aloittavat
vanhus
153087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minä olen 28-vuotias eikä minulla ole minkäänlaista aikomusta osallistua mihinkään mainitsemiisi kissanristiäisiin! En osallistunut ensimmäiselläkään kerralla (minulla jäi nyt tutkinto kesken toisessa yliopistossa). Olen aina inhonnut "bilettämistä".
Tapaan kyllä mielelläni uusia ihmisiä, mutta mikään mikä pitää sisällään dokaamista ei ole mun juttu. Sitäpaitsi tässä iässä teinien seura ei valitettavasti paljoa innosta.
Sinun täytyy tehdä niinkuin sinusta itsestäsi parhaalta tuntuu; eihän siitä tule mitään, jos pakotat itsesi tekemään sellaista mitä et halua. Em. toiminnanhan pitäisi olla hauskaa...
Täytän vielä tänä vuonna 26 vuotta. Aloitan toista tutkintoa, mutta eka kertaa yliopistossa. En vielä tiedä osallistunko joihinkin kastajaisiin, mutta biletyksen jätän väliin. En ole oikein sitä tyyppiä. Jos jotkut pitää mua osallistumattomuuteni perusteella tylsänä tyyppinä, niin en minä sellaisten ihmisten seurassa varmaan muutenkaan viihtyisi.
Mulla on perhe ja vakiintunut elämä täällä, joten senkään takia ei oikein ylimääräisyydet kiinnosta. Olen päättänyt osallistua orientaation lisäksi vain sellaisiin juttuihin, joista opintopisteitä irtoaa.
Olen 26-vuotias ja aloitan nyt lääkiksessä. AMK-tutkinto on suoritettuna. Vaikka en ole perheellinen, en kyllä aio enää riekkua missään haalareissa teinien kanssa kaupungilla. Se on jo nähty ja koettu, ei tod. riitä kiinnostusta enää.. Toivon kyllä että löytyis vähän samanikäisiä kavereita, joiden kanssa olis jutun juurta ja vois viettää vapaa-aikaa. Muuten on aika tylsät 6 vuotta tiedossa..
Sinulle, kun pääsit lääkikseen. Mielestäni on vaan hyvä, että siellä on myös "vanhuksia". Itse kirjoitin vasta ylioppilaaksi, ja pyrin lääkikseen, mutten päässyt... Onneksi muualta sain opiskelupaikan. Ehkä minäkin aloitan lääkiksessä joskus ´"vanhana". Mikä AMK tutkinto sinulla on pohjalla?
Ei iske! Kantakapakka peittoaa tollaset bileet mennen tullen.
ja kyllä jonkun verran osallistuin lähinnä ensimmäisenä vuonna järjestettyihin bileisiin. Tällä tavoin tutustuin muihin opiskelijoihin, kun en tietenkään tuntenut ketään ennalta, mukavampi käydä luennoilla ja kursseilla, kun tuntee porukkaa edes vähän. Mutta eipä minusta mitään ainejärjestöaktiivia tullut, eikä mitään muutakaan aktiivia, biletyskin jäi vähemmälle seurravina vuosina. Muutama ihan hyvä kaveri on yliopistolta jäännyt, ja sattumalta juuri sitä omaa ikäluokkaani.
Ei tässä varmaankaan ole oikeaa tai väärää tapaa toimia, jos tunnet tarvetta osallistumiseen niin osallistut, ei se sen kummempaa ole. Yliopisto ei kuitenkaan ole mikään lukio, jossa muodostuu jotain suosittujen ryhmiä.
Heippa.. Olen sitä mieltä, että kyllä sosiaalinen "aikuinen" ihminen tutustuu joukkoon ilman bileitäkin, mikäli ne eivät kiinnosta. Lähdin itse kastajaisista kesken pois (eikä se musta ollut tylsästi tehty, vaan tuntui hyvältä..), sen verran törkykamaa ja lapsellista örvellystä (vaikka kyllä itsekin tykkään juhlia, hyvällä samanhenkisellä porukalla!) alkoi olla ohjelmistossa.... Tuntuu, että ainakin luokanopepuolella bileet menee aina jossain vaiheessa kauheen seksistiselle "parituslinjalle", ja vaikken olekaan mikään tosikko, mua ei kiinnosta sellanen meininki sitten yhtäåän (etenkin kun oma avopuoliso on pysyvä osa loppuelämää... ). Olen huomannut, että yllättävän monin opiskelun meillä aloittanut on eronnut tai jopa pettänyt opiskelujen alussa, tosin moni just näistä nuorista ihmisistä.
En voi kyllä muuta sanoa, kuin että hauskaa kannattaa pitää, mutta just omien kriteerien tai halujen mukaan. Ei "aikuisena" tarvii mennä porukan mukana (ja silti ei tarvii olla tylsä!), ainakaan yliopistossa.
Tsemppiä opintoihisi! :O)
Aloitin vuosi sitten taas fuksina yliopistossa 26 vuotiaana ja olen mukana kaikessa ja wanhuksena yritän myös saada nuorempia mukaan tiettyihin valtakunnallisiin opiskelijarientoihin. Se toimii minulle, mutta so not!
Samaan aikaan kanssani aloitti myös minua vuotta vanhempi kahden lapsen äiti ja hänelle riitti huomattavasti vähempi määrä sosiaalista ylioppilasyhteistoimintaa. Tulemme kuitenkin toimeen luennoilla jopa paremmin kuin tulen toimeen 20-vuotiaiden kanssa -olemmehan kuitenkin samaa ikäluokkaa.
Tarinan opetus on siis se että ei pidä tuomita ihmisiä iän eikä biletysinnon mukaan; kukin tekee oman tyylinsä mukaan.
Aloitin vuosi sitten taas fuksina yliopistossa 26 vuotiaana ja olen mukana kaikessa ja wanhuksena yritän myös saada nuorempia mukaan tiettyihin valtakunnallisiin opiskelijarientoihin. Se toimii minulle, mutta so not!
Samaan aikaan kanssani aloitti myös minua vuotta vanhempi kahden lapsen äiti ja hänelle riitti huomattavasti vähempi määrä sosiaalista ylioppilasyhteistoimintaa. Tulemme kuitenkin toimeen luennoilla jopa paremmin kuin tulen toimeen 20-vuotiaiden kanssa -olemmehan kuitenkin samaa ikäluokkaa.
Tarinan opetus on siis se että ei pidä tuomita ihmisiä iän eikä biletysinnon mukaan; kukin tekee oman tyylinsä mukaan.
Luonnollisesti pitää mennä mukaan. Täytyy tutustua ihmisiin.
Yökausia en varmaan enää jaksa heilua kylillä, mutta sen verran pitää mennä mukaan, että oppii ihmisten nimet ja naamat.
Yliopistolla on monia erilaisia järjestöjä, joilla on muutakin toimintaa kuin bileitä. Samoin ainejärjestöillä ja ylioppilaskunnalla on. Lähde ihmeessä sellaiseen toimintaan mukaan, niin siellä saa tuttuja, joita voit hyödyntää opiskelujenkin parissa.
-v
Jos yhä mietit, mitä muut ajattelevat, olet ihan samalla tasolla kuin ne teinit. Tulet siis hyvin juttuun niiden kanssa =)
Minä aion olla ehdottomasti mukana opiskelijajärjestöjen toiminnassa ja biletyksessä! Innolla odotan, kun opiskelut alkavat 2 vkon kuluttua. Ensimmäistä amk-tutkintoa opiskellessani olin todella vähän missään biletyksessä mukana, koska en tuntenut kuuluvani joukkoon. Nyt, kun aloitan yliopisto-opiskelun, asenne on ihan toinen.
...eikä enää jaksa bilettää ja alle 30-vuotiaat tuntuvat melkoisen kakaroilta.
24-vuotiaana sopeutuu yo-opintoihin varmasti vallan mainiosti. Ikäeroahan on tuolloin maksimissaan 5-6 vuotta. Todennäköisesti et ole edes vanhin opiskelijoista, vaan he ovat suunnilleen ikäisiäsi.
Mielestäni jo 24-vuotiaalla ja 27-vuotiaalla on melkoinen ero. 24-vuotias on hädin tuskin parikymppinen, kun taas 27-vuotias on jo lähes kolmekymppinen. Ja tietysti riippuu paljon elämäntilasteestakin, että kuinka innostunut on opiskelijaelämästä bileineen. Jotenkin on sellainen kuva (voin olla väärässäkin), että sinkut innostuvat sellaisesta enemmän vanhempanakin, kuin jo useamman vuoden naimisissa olleet, erittäin vakiintuneet ja perhettä perustamassa olevat, vaikkakin alle kolmekymppiset.
Itse olen täyttämässä 26 vuotta vielä tänä vuonna. Aloitan opiskelun perheellisenä. Illat kuuluvat kyllä perheelle, sillä enhän muuten kerkeiäisi nähdä lastani juuri ollenkaan. Lapsen nukkumaanmenoajan jälkeen en kyllä viitsi enää minnekään lähteä, jos kyseessä ei olisi aivan huippuluokan bileet.