Miksi ihmisestä tulee yksinäinen aikuinen? Onko se jotain mitä lapsuudessa tapahtui, kasvatuksen tulos, henkilökohtainen luonteenpiirre vai mikä?
Lapsena voi olla kaveripiirin keskipiste, sitten alat jollain tapaa eriytyä, tuntea itsesi ulkopuoliseksi, kaverit vähenee.. et mene valtavirran mukaan, et perusta perhettä samaan aikaan kuin muut, sinulla ei ole enää yhteistä niiden muutaman ystäväsi kanssa joten yhteys hiipuu ja katkeaa..
Istut sitten yksin tietokoneen ääressä aikaa kuluttamassa. Olet jo tottunut yksinäisyyteesi.. Kaipuu availee siipiään silloin tällöin, mietit että puuttuuko elämästäsi jotain olennaista?
Keität kupin kahvia yhdelle, katselet hämärän laskeutumista..
Lapsena voi olla kaveripiirin keskipiste, sitten alat jollain tapaa eriytyä, tuntea itsesi ulkopuoliseksi, kaverit vähenee.. et mene valtavirran mukaan, et perusta perhettä samaan aikaan kuin muut, sinulla ei ole enää yhteistä niiden muutaman ystäväsi kanssa joten yhteys hiipuu ja katkeaa..
Istut sitten yksin tietokoneen ääressä aikaa kuluttamassa. Olet jo tottunut yksinäisyyteesi.. Kaipuu availee siipiään silloin tällöin, mietit että puuttuuko elämästäsi jotain olennaista?
Keität kupin kahvia yhdelle, katselet hämärän laskeutumista..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sattumallakin lienee usein sormensa pelissä. Parisuhteen syntyminen on oikeastaan tarkkaa ajoitusta vaativa onnenkantamoinen. Ja sitä saa katua, että on jättänyt ystävyyssuhteen hoitamatta hiipumaan. Kaikki ihmissuhteet vaativat säilyäkseen vaivannäköä. Aikuisena ei valitettavasti ole enää niin helppo ystävystyä...
jos kaipaat ystävää täällä ollaan.Oon 17v,asun Helsingissä.Missä sinä?
nii no mie oon 17 v ja periatees mul ei oo ollut koskaan elämää eli oon aika ysinäinen :(
uskon yksinääsyden alkavan kun muutin suomeen toisesta maasta. olin 6 v silloin
Usein yksinäisestä lapsesta (ehkä koulukiusatusta, joka menettää luottamuksensa toisiin ihmisiin) tulee yksinäinen aikuinen.
Minä uskon että yksinäisyys on kohtaloni. Joskus tulee tippa silmään kun ajattelee että elämä on niin vitun yksinäistä. Tänään oli sellainen päivä. Haluais jutella jonkun kanssa mutta ei oo ketään joka haluais edes kuunnella. Olen ollut yksinäinen monta vuotta. Ainoo vaihtoehto tälle yksinäisyydelle olis sitten parisuhde. Toisaalta pelkään sitoutumista kun ajattelen joitakin sukulaisia joiden miehet on kauheen omistushalusia ja vaimon pitäs vaan olla neljän seinän sisällä. Monesti luen sitten jotain "Tosi elämää" lehtiä joissa kerrotaan surkeista avioliitoista jossa mies hakkaa muijaansa. Ajattelen sitten että noin mullekkin käy jos meen naimisiiin joten on varmasti parempi olla vaan yksikseen.
Täsmälleen samat ajatukset ja kysymykset minullakin.
Lapsena ja nuoruudessa aina parikymppiseksi asti oli paljon kavereita....ja sitten ne jäi kun seurusteli ja alkoi perustaa perhettä. sitten oli perhetuttuja....mutta tuli ero ja nekin jäi, ja sitten ei ollut enää ketään, ja ikääkin oli vasta kolmen ja neljänkympin puolessa välissä.
Vuosia kulunut ja alkaa jo tottua yksinäisyyteen, eihä sitä osaa enää kennenkään kanssa ollakkaan. kavereita on jonkin verran siunaantuntut töistä...mistäs muualta, kun siellä päivät pitkät luuhaa.
Sä olet niin oikeassa.. juuri tuollaista mulla on, ihan kuin itse olisin kirjoittanut tuon... kirjoita mulle.
Muistan muksuna kun ei tarvinnut muuta kuin kysyä "ollaanko kavereita" tai "haluuks olla mun kamu" ja se oli oikeastaan siinä. Nykyään aikuisena porukka katsoo kuin idioottia, jos vaikka sattuu kysymään puhelinnumeroa jossain kun on jutustellut jonkun ihmisen kanssa ensimmäistä kertaa ja haluaisi tutustua paremmin. Aikuisena täytyy se vaikutus tehdä monella tapaa kai sitten ennen kuin kukaan edes haluaa tutustua paremmin. Vähän hiljaisempia ei kelpuuteta. Erilaisia ihmisiä ei hyväksytä niin helpolla. Riippuu niin paljon tietysti keneen on tutustumassa. Mutta se siitä...Yksinäinen aikuinen musta tuli varmaan sen takia, koska mua kiusattiin lähes koko ylä ja ala-aste ajan. Sitten kun vielä muutettiin tutusta ympäristöstä pois. Se pisti miehen ujoksi ja araksi. Naisetkaan eivät tunnu juurikaan olevan minusta kiinnostuneita. Olen kai liian kiltti ja ymmärtäväinen.