hei!
minulla on ollut n.3vuotta verikammo. olen käynyt psykiatrilla ja keskustellut nuorisotyöntekijän kanssa. menen muutaman päivän päästä yläasteelle ja pelkään terveystietoa jota meille kuulemma tulee paljon. ajattelin mennä taas psykiatrille kun koulut alkaa ja kysyin äidiltä että pääsisinkö terapiaan, koska verikammoni on minusta pahentunut. koko elämäni kärsii tästä kammosta. olen monet kerrat harkinnut vaikka mitä kamalaa. minulle on sanottu että minun pitäisi hyväksyä sellaisena millaisena olen, mutta en pysty. en kertakaikkisesti vain pysty hyväksymään itseäni. onko muita jolla on verikammo? auttakaa minua! pitäisikö terapiaan mennä? mitä se mahtaa maksaa?
kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka yrittävät auttaa minua
minulla on ollut n.3vuotta verikammo. olen käynyt psykiatrilla ja keskustellut nuorisotyöntekijän kanssa. menen muutaman päivän päästä yläasteelle ja pelkään terveystietoa jota meille kuulemma tulee paljon. ajattelin mennä taas psykiatrille kun koulut alkaa ja kysyin äidiltä että pääsisinkö terapiaan, koska verikammoni on minusta pahentunut. koko elämäni kärsii tästä kammosta. olen monet kerrat harkinnut vaikka mitä kamalaa. minulle on sanottu että minun pitäisi hyväksyä sellaisena millaisena olen, mutta en pysty. en kertakaikkisesti vain pysty hyväksymään itseäni. onko muita jolla on verikammo? auttakaa minua! pitäisikö terapiaan mennä? mitä se mahtaa maksaa?
kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka yrittävät auttaa minua
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuollainen yksittäinen fobia voidaan yleensä
varsin hyvin hoitaa kognitiivis-behavioraalisella altistusterapialla. Siinä käydään läpi mielikuviasi pelottavasta tilanteesta ja tehdään
VÄHITELLEN asteittainen altistus veren näkemistä kohtaan. Voit hakea itsellesi psykoterapeuttista
apua, lähinnä psykoterapeutilta. Psykiatrit eivät
välttämättä osaa hoitaa ongelmaa. Yksinkertainen
hoitomenetelmä on myös seuraavan linkin takana. Sitä voi kokeilla aivan itsekin, ohjeet löytyvät linkistä.
http://www.pelokkaat.net/phpbb2/viewtopic.php?t=683&sid=b4d23152b2cba2cbe2f5286bd89e4d97
Mullakin oli lapsena/nuorena aivan jarjetön kammo veren näkemiseen. Pyörryin jo siitä kun täytyi mitata itseltä pulssi. Eli pelkoni ei rajoittunut pelkkään veren näkemiseen vaan myös ajattelu teki pahaa.
olen nyt 25-vuotias ja tämä pelko on iän myötä helpottunut todella paljon. Saan vieläkin kylmiä väreitä verestä, mutta pystyn hallitsemaan pelkoani niin ettei se enää hallitse elämääni. En kuitenkaan usko että se parantuisi kokonaan, mutta kyllä sen kanssa oppii elämään.