ostin viime syksyllä -95 rakennetun omakotitalon. ha. 119m2 ja ka. 150m2 (5h k khh s autokatos lämmin varasto käyttöullakko) .oma tontti n.1700m2. pihalta löytyy mm. ulkovarasto (20m2), maakellari, pihakaivo, leikkimökki, hiekkalaatikko, omenapuita, marjapensaita... ja hinta oli 138000, kuten täälläpäin yleensä ottaen oli.
ihmettelen miksi kaikkien pitää tunkea sinne yhteen ja samaan paikkaan. tuolla hinnalla kun saa hesasta jonkun kuppasen kerrostalo läävän.
ja lainaa enää 65000 eli n.9v. edellisen talon arvo nousi kolmessa vuodessa 50000:sta 75000:n, joten asunnon osto ei sinänsä tullut noinkaan kalliiksi.
mukava asua vajaan 100000 asukkaan talousalueella, josta on kuitenkin n. 10km kaikkien palvelujen äärelle, eli n. 10min päässä kaikista palveluista. mulle passaa...
ihmettelen miksi kaikkien pitää tunkea sinne yhteen ja samaan paikkaan. tuolla hinnalla kun saa hesasta jonkun kuppasen kerrostalo läävän.
ja lainaa enää 65000 eli n.9v. edellisen talon arvo nousi kolmessa vuodessa 50000:sta 75000:n, joten asunnon osto ei sinänsä tullut noinkaan kalliiksi.
mukava asua vajaan 100000 asukkaan talousalueella, josta on kuitenkin n. 10km kaikkien palvelujen äärelle, eli n. 10min päässä kaikista palveluista. mulle passaa...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Missä asuvat ystävät?
Minäkin ihmettelen PK seudulle tunkua, mutta kun on PK seudulla syntynyt niin ei sieltä täysjärkinen muuta mihinkään hiivatin 100000 asukkaan talousalueelle vaikka pihalla olisi hyvälle elämälle niin tuikitärkeät omenapuut ja marjapensaat, pihakaivoa unohtamatta..
Elämässä on muutakin kuin se talo.
Kesämökin voisin naapuristasi ostaa....:-)
Kehä III:n ulkopuolelta. Sain tuohon hintaan paritalokaksion. Matkaa kehätielle on metsän läpi n. 30 metriä
Stadin keskustasta. Kävelymatkaa Stokkalle 5 min. Auto pannaan myyntiin. Sijaintiinsa nähden pidän asuntoa kohtuuhintaisena.
Minulle riitti käydä mm kisoissa ja oleskella Helsingissa 5 päivää.
Jatkuva hälinä ja kiire,
kaupoissa ja jalkakäytävillä.
Jatkuvaa jonotusta ja odottelua, bussiin ja raitiovaunuun.
Jatkuvaa meteliä ja saastetta.
On ihanaa elää pikkukaupungissa, jossa työmatkat 2,5 km sujuu polkupyörällä ja kauppamatkat kävellen. E- ja S- Market alle 500 metriä, linja-autoasema 700 m näkyy, muttei kuulu.
kymmenen minuutin kävelymatkan sisällä kaksi S-markettia, kaksi Alepaa, kaksi K-markettia ja yksi Seston market, ai niin ja Stockmannin Herkku. Kauppatorille ja Kauppahalliin lienee 12 minuutin kävelymatka. Mitähän tonne linja-autoasemalle olisi ? Vajaa kilsa ? Samoin rautatieasemalle. Ravintoloita ja eri tyyppisiä kuppiloita löytyy joka makuun , kävelymatkaa puolesta minuutista kahteen tuntiin.
Ja hiljaista on. Tänne sisäpihan rauhassa pelästyy joskus postin lattialle kolahtamistakin, kun muutoin tuntuu hiljaisuus välillä luonnottomaltakin keskellä citya kun ollaan.
mä voin olla takapihallani vaikka munasillani eikä kukaan tuu kyselemään...
kuka tykkää mistäkin.
kolmen lapsen kanssa vaikeaa mahduttautua kaksioon
Ja marketeissa on rauhallista elämänmenoa, ei hälinää?
Hiljaisuuden voisit vielä tarkistaa,
seuraavasti.
Avaa aamulla ikkuna kun heräät, mitä kuulet.
Epämääräistä melua vai linnunlaulua?
Olen minäkin asunut lapsuuteni Helsingissä, omakotitalossa.
Mutta ei tee mieli enää sinne.
Jos on rauha on pitkä matka useaan paikkaan,
jos joitain asioita on lähellä, sitä seuraa myös kiirenen ilmapiiri.
lähemmäs 300 kuin 400 k€:a. Mää viihdyn :-)
ei. Mulle tulisi aika tylsäksi jossain kirkonkylässä. Niissä on ihan kiva joskus hyvällä kesäilmalla käväistä, mutta ettäkö oikein asumaan ...
tullu lastuja joen ylävirralta ? Vai tokeniko rauhanhäiritsijät kerralla ?
En ole kotoisin Pk-seudulta, mutta vietin siellä kymmenkunta vuotta. Muutin pois ennen esikoisen syntymää, enkä ole katunut kertaakaan.
Asumme vuokralla vanhassa maalaistalossa ( 110 neliöö, vuokra 350€/kk)Omaa taloa remppaillaan samalla kylällä. Senkin hankintahinta oli enemmänkin kuin kohtuullinen.
Minulle tämä on kuin taivas pääkaupungissa vietettyjen vuosien jälkeen. Vaikka kauppaan on matkaa kilometri ja kaupunkiin 30 km. Koulu on 500 m päässä pientä hiekkatietä.
Meillä ihmisillä on niin eri arvostukset. Minulle elämä täällä sopii hyvin. Rakastan kasvattaa ruokani itse, jutustella vastaantulevien kanssa. Rapsutella naapurin hevosia ohi mennessäni jne. Aamulla kävellessä kasteisen nurmikon poikki ruokkimaan ulkoelukat tulvahtavat kaikki kesän ja maan tuoksut. Talvella kuulee kenkiensä narinan.
Lapset käyvät 27 oppilaan kyläkoulua. yhdistetyillä luokilla n.9 oppilasta, eskarissa 9 lasta. Luokassa on rauhallista ja opettajalla aikaa enemmän jokaiselle oppilaalle. Lisäksi opettajat tuntevat lapset ja perheet.
Meillä on ollut varaa hoitaa lapset kotona, koska eläminen ei maksa niin hirveästi. Samalla kun toinen on ollut kotona tai tehnyt lyhyttä työpäivää on elämä stressittömömpää ja parisuhdekin kukoistaa, kun ei ole koko ajan painettava tukka putkella.
Meille muutto pois oli hyvä päätös. En ole kaivannut oikeastaan muuta kuin joitakin ystäviäni. Onneksi hekin pääsevät kylään ja puhelin on keksitty. Eivät täällä kaikki viihdy. Pitää osata monia asioita, joita kaupungissa ei tarvi miettiä. Joitakin ahdistaa katuvalottomuus talvella. Minua ei. Silmät tottuu ja näkee kulkea ilman valojakin. Joitakin hiljaisuus. Kun on asiat tasapainossa, voi olla ihan hiljaakin. Hiljaisuus on kaunista.
Oma maa mansikka:)
Korvasi ovat taitaneet tottua meluun ja nenäsi pakokaasuihin.
Täältä saariston tuulista, kun muutin Helsinkiin opiskelemaan meinasin kuolla meteliin ja ilman pahaan hajuun. Tuskissani pohdin joudunko elämään tässä kusiaispesässä ja haistelemaan tälläistä katkua. Meni muutama kuukausi, niin en enää huomannut meteliä enkä hajuja. Vain kotikunnuilta palattuani viikonlopun vietosta meteli tuntui hetken korvia huumaavalta.
9 vuotta sitten pakkasin kimpsuni ja muutin takaisin kotikonnuille. Olen käynyt siellä ja meteli ja autojen löyhkä ei ole muuttunut miksikään. Ihmiset miltei juoksevat jalkkiksilla ratikkaan. seuraava tosin menee kahen minuutin päästä, mutta 2 minuuttia on siellä kuoleman ja elämän asia. Ihmiset näyttävät vittuuntuneilta kassajonoissa ja jonottavat joka paikkaan, tallovat toistensa jaloille....Munkasta ratikalla Hakaniemeen kestää kauemmin kuin täällä maalla autolla 30km töihin.
Elämän laatu on täällä pikkukylällä aivan toista luokkaa. Kaupassa on mukava asioida, ei jonoja, eikä kyrpiintyneitä asiakkaita. Kunnassa asioidessa virkailijat ovat auttavaisia ja joustavia, tuntuu että haluavat kuntalaistensa parasta. Lasten hoitopaikata ja koulut ovat pieniä ja ihmisläheisiä.
Mutta cityihminen ei täällä viihdy. Tulee vieroitusoireita. Jos haluaa viekkarit on ohi vajaassa vuodessa ja sopeutuminen uuteen elämän tahtiin voi alkaa. Alkaa nauttimaan siitä mitä ei ennen edes ehtinyt kiireeltään huomata.
Asiahan on niin, että täytyy mennä kauas, että näkee lähelle. Niin minullekin kävi. Opin arvostamaan kyläelämää, kun kävin katsomassa miltä suuressa maailmassa näyttää. Nyt en lähtisi saaristolaiskylästäni mihinkään.
Jos joku innostuu lähtemään tänne, niin keitän kyllä pullakahvit:) Aina on hetki aikaa rupatteluun ja ajatusten vaihtoon.
Tuossa olet oikeassa, että aamu- ja iltapäiväruuhkissa monet tuntuvat stressaantuneilta. Mutta siihen pyörään ei itse tarvitse lähteä mukaan. Syöksähdelkööt muut lähtemässä olevaan metroon, vaikka seuraava lähteekin jo parin minuutin kuluttua. Heidän kiireensä ei ole minun kiirettäni.
Eilen teimme pitkän kävelyretken kantakaupuingissa. Ei ollut melua, oli tilaa ja rauhallista. Uusia bongauksia voi tehdä päivittäin olemalla terveesti utelias ympäristöstään. Mm. eräältä sisäpihalta löysimme vanhoja hevostalleja. Tukiraudoissa oli merkintä Krupp 1880. Minun Stadini on tunnelmallinen ja kaunis.
Kun tulet käymään, tarjoan kahvit kesäparvekkeellani. Tai jos sille päälle satumme, mennään viinilasilliselle kantaterassilleni.
On totta, että itse ratkaisee juokseeko porukan mukana vai ei. Mutta melusta ei siellä pääse eroon. Sinun korviisi se ei kuulu, koska korvasi ovat adaptoituneet tasaiseen taustameluun. Aivot blokkavat tasaisen tausta metelin veks. Kantakaupungissa ei ole koskaan täysin hiljaista. Sen hiljaisuuden kuulee vasta, kun tulee paikkaan, jossa on OIKEASTI hiljaista. Yht´äkkiä havahtuu hiljaisuuteen. Alkaa oikein kunneella, että mitää ei kuulu. Sekin on elämys:)
Olen kuluttanut kekuspuiston polkuja ja tietä. Tiedän miltä siellä näyttää. Tiedän reitit Linnunlaulusta kauas Tuomarinkartanon taakse ja sieltä kehäteiden alta eteenpäin. Keskuspuisto on kulunut metsä ilman oikeaa metsän tuntua. Liikenteen melu kantautuu läpi koko kaistaleen. Ihmisen vaikutus on valtava koko alueella. Ei minusta siis oikea metsä. Kun työkseni olen metsiä ravannut:)
Helsinki on minustakin kaunis. Kivoja vanhoja taloja ja kauniita miljöitä. Tosin kauneus rajoittuu lähinnä vanhan ydin keskustan alueelle. Lähiöt ovat tosi rumia betonibunkkereita.
Kaunis katsella ja silloin tällöin käydä, mutta joka kerta kiitän Jumalaa, etten asu siellä enää.
Meidän kylällä on paljon huvila-asutusta. Isännän kanssa ymmärretään hyvin, että ihmiset kiiruhtavat joka perjantai mökilleen nauttimaan elämästään. Meillä on onni asua koko ajan monen kesäparatiisin kaltaisissa oloissa. Sitä ollaan vaan ihmetelty, miksei useampi ole rohkea ja tee päätöstä, josta kuitenkin haaveilevat....
"a lainaa enää 65000 eli n.9v. edellisen talon arvo nousi kolmessa vuodessa 50000:sta 75000:n, joten asunnon osto ei sinänsä tullut noinkaan kalliiksi. "
Tässä tuulipuvun ajattelu menee pieleen. Mitä se arvonnousu sua hyödyttää, kun et kerran myy taloasi ja muuta vuokralle?
Kyllä arvonnousulla on suuri merkitys,
kaikilla paikkakunnilla ja kaikilla asuinseuduilla ei tapahdu arvonnousua.
Ja jos hyvällä tontilla olevan arvonnousu pysähtyy,
huonolla sijainnilla olevan arvo romahtaa.
Yksi totuus on että hyvä/arvokas tontti on arvon tae,
asunnon voi aina korjata, sijaintia ei voi muuttaa.
olisin asunut vuokralla tuon neljä vuotta ja ostanut 138000e:n asunnon ensiasunnoksi, niin lainaa olisi kymmeniä tuhansia enemmän. ajattelepa sitä.
olisin asunut vuokralla tuon neljä vuotta ja ostanut 138000e:n asunnon ensiasunnoksi, niin lainaa olisi kymmeniä tuhansia enemmän. ajattelepa sitä.