Olen kohta 6-vuotiaan autistipojan äiti ja nämä taantumat kehityksessä vaivaavat mieltäni kun niistä ei oikein tahdo tietoa löytyä eikä mitään viitettä siitä kuinka yleistä tämä on.poika oppi puhumaan 3-4 vuoden välillä,piirtää hän osaa sekä vähän aakkosia ja numeroita,visuaalinen muisti on mieletön,kerran nähtyään tuntuu muistavan kaiken,häntä pystyy myöskin jonkin verran opettamaan ja ohjaamaan puheella,eli kuvat eivät kaikessa ole välttämättömiä.Raivarit ja kirkuminen ovat osa meidänkin elämäämme.Taantuma,esim puhekyvyn menetys olisi kauheaa,vakavan autistisuuden vielä kestän ja sen kanssa koitetaan elää,vaikka välillä mieli synkkänä mietitään tulevia vuosia,pojalla on kuitenkin 2 tervettä sisarusta jotka voivat tehdä eri asioita kuin hän,ja hän tajuaa kyllä hyvin esim sen että siskolla käy ja sisko käy kavereiden luona,mutta hän ei.Onko muilla oikeita kokemuksia taantumista,vai ovatko ne harvinaisempia ilmiöitä?Jaksamista kaikille jotka näitä erikoisia lapsia jaksavat ja pystyvät hoitamaan.
autismi ja taantumat?
Nimetön
213277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
meidän lapsi oppi paljon sanoja vuoden ikäisenä. yhtäkkiä kuitenkin sanat katosivat.
taantumia on aina silloin tällöin, esimerkiksi on opittu joku toiminto, esimerkiksi kengännauhojen solmiminen. se saattaa sujua pitkän aikaa, yhtäkkiä loppuu. saattaa mennä vuosia ja sitten tämä taito tulee takaisin. toisinaan tuntuu, että lapsi ei mene eteenpäin yhtään ja toisinaan tuntuu, että eteenpäin mennään hirveää kyytiä.
lapsemme on motorisesti erittäin ketterä ja aiheuttaa aina hoitajilleen sydämentykytyksiä mennesään korkeille kiipeilytelineille ja roikkuessan sieltä pää alaspäin tms.
myös visuaalinen muisti on ällistyttävä. sanotaanhan autisteista monesti, että heillä on valokuvamuisti. kaiken minkä näkee, muistaa. eksytettyä esimerkiksi ei meidän lasta saa vaikka kuinka yrittäisi. jos vien lapsen metsään vaikka kuinka mutkien kautta ja sanon lapselle, että lähdetään kotiin, niin lapsi vie minut kotiin tasan samaa kautta kuin sinne menimme. se on ällistyttävää.
Vaikka olen vaan assi, enkä autisti, niin mullakin on koko ikäni ollut taantuma vaiheita. Juuri siten, että opin joskus vaikka sitomaan kengännauhat ja luistelemaan ja sitten taidot jostain syystä unohtuivat. Ja taas opin ne uudestaan. Jos ei jatkuvasti pidä jotain taitoa yllä, niin saatan täysin unohtaa sen. Yleensä joku asia, minkä osaan hyvin on saattanut heikentyä merkittävästi kerrasta. Nykyään olen aika periodinen asian suhteen ja minulla on hyviä ja huonoja kausia, jotka saattavat kestää parista viikosta pariin kuukauteen. Koulussa se on tuottanut jonkin verran hankaluuksia.
Luulen, että taantuma vaiheessa uppoan itseeni poikkeuksellisen voimakkaasti ja samalla myös tulee masennusta.
Puhuitte visuaalisesta muistista. Valokuvamuistia minulla ei ole, jos se tarkoittaa sitä, että muistaa esim. kirjan sivut yksityiskohtaisesti ulkoa kuvattomasta ja tylsästä kirjasta. (Tämä ei tarkoittanut, että lukisin kuvakirjoja)
Mutta muistan vauva-ajalta paljon tapahtumia visuaalisen muistin erinomaisuuden ansiosta. En oikein edes pysty unohtamaan visuaalisen muistin keräämiä asioita.
Lisäksi metsässä suuntavaisto toimii, koska muistan aina, mitä kautta olen tullut sen hetkiseen paikkaan. Minusta se on luonnollisen oloista. Miten ei voisi muistaa?
Lapseamme ei ollut diagnosoitu autistiseksi tai assiksi, mutta mennessään 9 vuotiaana kolmannelle luokalle hän koki "taantumisen" - tai sanottaisiinko sisäänpäin kääntymisen, jolloin ei halunnut kommunikoida oma-aloitteisesti, mutta kumminkin vastaili kysyttäessä, vaikka oli paljon omissa ajatuksissaan ja mielikuvitusleikeissään.
Koulussa huolestuttiin ja lapsi pantiin tutkimuksiin. Taiteellisesti, matemaattisesti ja kielellisesti lahjaks lapsi tuomittiin psyykelääkityksessä tehdyissä testeissä idiootiksi ja psykoottiseksi. Vuoden sairaalatutkimuksissa ja psykodynaamisen hoidon ja muun pyörittelyn ja hyödyttömiksi todettujen psyykeläikkeiden jälkeen on selviämässä, että lapsella on asperger, mikä on nykyään jo ulospäin kääntynyttä.
Silti psykiatria ei halua myöntää erehtyneensä lapsemme suhteen... ja haluaa jatkaa hyödytöntä ja jopa haitallista hoitoa, jossa aktiivista lasta halutaan makuuttaa hoitomuotona kiinnipito sessiot, joissa hoitajat makaavat ahdistuneen kosketushäiriöisen lapsen päällä...
Apuvaa! Milloin tämä kidutus saadaan lopumaan ?- on lapsen hätähuuto.
kuullostaa jo todella kamalalta.Itse olen ollut tyytyväinen kaikkeen hoitoon mitä olemme saaneet,autistisiin unihäiriöpiirteisiin tarjottiin jotain lääkettä mutta en toistaiseksi halua sitäkään.Onhan sinulla kuitenkin oikeus kieltäytyä tarjotusta hoidosta.
sinullakin siis on epätavallisia visuaalisia vahvuuksia,harvat "tavalliset"omaavat useita muistoja lapsuudesta tai löytävät miettimättä metsästä kotiin.Itsekkin joudun usein miettimään vaikka käyn aina koiran kanssa samassa metsässä.Visuaalisella muistilla tarkoitin esimerkiksi sitä,että jos poika näkee elisan mainoksen ja sen logon,niin vaikka kirjoittaisin sen tikku-kirjaimin paperille niin hän tietää että se on elisan logo,vaikkei osaa lukea ja kaikki mainos-sloganit hän oppii myöskin kerrasta.
Minäkin aikoinaan sain diagnoosin "vaikea psykoosi", vaikka oikeasti minulla on vain as. Väärät diagnoosit ja väärät hoitomuodot ovat todella ikäviä. Minuakin lapsena pidettiin väkisin kiinni raivarin saatuani. Jos vain ne tyhmät hoitajat olisivat tajunneet päästää irti, olisin toki rauhoittunut heti, mutta en tietenkään "osannut" sanoa sitä, koska minulla oli tuolloin puhumattomuuskausi = taantuma. Leukani oli ihan ruvella, kun jouduin makaamaan mahallani patjaa vasten ja rimpuilin siinä. Lopetin rimpuilun kun ajattelin heidän päästävän minut irti rauhoituttuani. Se oli todellista kidutusta. Minulla oli tuolloin tapana huutaa täysillä ja potkia ovia ym.
Sellainen kyseenalainen lääketieteellinen kiinnostus lasta kohtaan on mielestäni laitonta. Suomalaista rodunjalostusta parhaimmillaan.
Assihan löydettiinkin Hitlerille työskentelevän Hans Aspergerin toimesta. Mikä mahtoi olla niillä äijillä tarkoitus meidän suhteen.
"terveiseni Auschwitzistä" on erään toisen henkilön käyttämä lause toisella palstalla, joten anteeksi pyyntöni kopioinnista.
Olen kuullut että autistit yleensä oppivat ensin lukemaan ja sitten vasta puhumaan.
oppi kyllä puhumaan aika hyvinkin,mutta sellaiseen kun lukemisen oppiminen en näe paljonkaan mahdollisuuksia,sillä asia ei häntä kiinnosta,ja kun autistia ei kiinnosta on keinot vähissä.Lukutaito ei taida muutenkaan olla niitä yleisimpiä,näin olen käsittänyt,voin kyllä olla väärässäkin.
mutta vaatii todella paljon kärsivällisyyttä. Itsenikin oli todella vaikea oppia lukemaan, mutta vanhempi sisareni opetti. Olenkin huomannut, että toiset lapset pystyvät paremmin opettamaan kuin aikuinen. Autistisen on vaikea ymmärtää vanhempien kieltä ja kommunikaatiota!
kyllä oppii. Aspergerithan ovat älyllisesti sieltä kirjon toisesta päästä. Itse opin neljävuotiaana lukemaan.
Oli pakko heittää tähän väliin, että en tiedä tunnetko kuinka minimi ÄO lasketaan oppimiskyvystä lapsena. Mutta tuon perusteella voin sanoa, että sun ÄO on vähintään 125 eli oot tosi lahjakas.
Oonkin kuullut, että jotkut assit on oppineet todella aikaisin lukemaan. Joillain taas on ollut vaikeuksia siinä. Itse en kuulu kumpaankaan ryhmään.
silloin kun vielä mut leimattiin jollain tavalla sairaaksi, tutkittiin ÄÖ:kin: 142.
ÄO:ta ei kyllä lasketa sen mukaan milloin oppii lukemaan! Haloo! ÄO lasketaan kuule monien, sekä kielellisten että visuaalisten, tehtävien perusteella. Niin ja 125:kin, jos sen tuosta vois päätellä = lahjakkaan tasoa, ei erittäin lahjakkaan tasoa (oli ihan pakko viilata pilkkua). Älä anna mitään tollasia "lupauksia" mistään, vaikka se oliskin ihan vaan mielen piristykseksi.
että diagnoosi tuolloin ollut psykoosi. As meinaan diagnosoidaan suoraan, jos oireet ovat alkaneet jo ennen kouluikää. Jos ne alkavat, vaikkakin kyseessä siis olisi taantuma, noin myöhään, eli ei ole kiinnitetty huomiota (lue: saatu diagnoosia) aiemmin tällaiseen käyttäytymiseen, As:ia huomattavasti yleisempi käyttäytymisen muuttumisen syy tuolaiseen sulkeutuneisuuteen on juuri psykoosi. Olisiko ollut parempi, jos asiaan ei olisi puututtu? Pakkohan siitä on lähteä liikkeelle, mikä on se todennäköisin syy, ei siitä mikä on vanhempien kannalta edullisin syy. Hoitamaton psykoosi johtaa huomattavasti pahempaan lopputulokseen kuin korjattu diagnoosi. Niin ja idiootti ei ole psykoottinen, joten missään ei varmasti lue, että lapseso on diagnosoitu idiootiksi, se on oma tulkintasi. Ja se, että lapsi on lahjakas ei poissulje sen enempää psykoosia kuin muutakaan diagnoosia. Kohdallanne on käynyt siinä mielessä ikävästi, että se todennäköisin ei oel toteutunut ja diagnoosia on jouduttu vaihtamaan, mutta miten muuten sen olisi voinut tehdä kuin juuri noin? Hypoteesit on testattava ja tulos kertoo siten sen oikeellisuuden, olisit vaan tyytyväinen kun asiaan on puututtu.
osaaminen voi olla todella epätasaista. Joissain asioissa ollaan ikätasoa reippaasti edellä ja joissain taas jäljessä. Näin meilläkin.
Poika on tunnistanut kokonaisia sanoja todella pienestä. Esim. sanoi isälleen, että tuollaista suklaatakin on ja osoitti isänsä t-paidassa olevaa tekstiä ROYAL. Uskomatonta on hänen tietokoneen käyttönsä koska ei osaa lukea, mutta muistin varassa osaa valita valikoista ne oikeat painikkeet ja se sujuu muuten todella nopeasti!
Laskeminen kuuluu lempiasioihin ja hän on todella taitava rakentelemaan. Näkömuisti on vahvuus. Diagnoosi on ADHD. (Minun mielestäni Asperger -piirtein).
Aika hyvä kommentti. Enhän sanonut oikeata termiä käyttäen, että hän erittäin lahjakas, vaan ihan omalla termillä "tosi lahjakas". Mitä se sitten tarkoittaakin. Sun mielestä siis erittäin lahjakasta. OK.
Sen kehityksestä ÄO laskutavan oon kekannut Sigman sivuilta. Tosin taisi olla espanjaksi, joten turha yrittää lukea. No kai se englanniksikin on.
Homma tapahtuu niin, että jos lasku tehdään lukemaan oppimisen perusteella, niin on tiedettävä, vain että keskimääräisen älykkyyden omaava voi oppia lukemaan aikaisintaan 5 vuotiaana. Laskutoimitus on niin yksinkertainen, että jaetaan 5 neljällä, jolloin saadaan mini ÄO. Se voi kyllä olla korkeampikin tietty, kuten näit.
142 menee erittäin lahjakkaan puolelle. Onko neron raja jotain 150 Cattelilla? No aika naurettavia on kyllä noi kuvailevat sanat. Idiootti on muuten sellainen, jolla on ÄO alle 30, vai 20. Joo ei se lapsi kyllä idiootti ollut, mitä tuolla kuvattiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000009986955
useita kognitiivisen kykytason testauksia ja on ihme, jos jossakin vielä oikeesti puhutaan Äo:sta noin! Lukemisen oppiminen ei siis ole ollut minun työssäolo aikanani Äo:ssa mukana, ainoastaan laadullisessa tulkinanssa. Myös termit ovat tod. vanhoja, siis joskus muinoin on käytetty termejä kuten syvästi kehitysvammainen, ei onneksi enää. Uudemmat löydät kaikista kognitiivista kykyä käsittelevistä julkaisista, kts. esim haulla WISC. Toivottavasti löytyy tietoa, kun nähtävästi mielenkiintoa riittää.
...sinä suhtautua rauhallisesti noinkin aggressiiviseen vastaukseen. Itse olisin kyllä vetänyt palkokasvin nenään, että "taitaa olla sulla huono päivä", "haloo itselles vaan" tjtn.. Mielestäni aika törkeä vastaus hänellä. Uskon että tarkoitit varmaankin sitä että kun kerran on oppinut 4-vuotiaana lukemaan, niin silloin äo:kin on varmaan AINAKIN 125. Eihän kenenkään tarvi hermostua tuollaisesta. ;D
Kiitti, kun ilmaisit mun tunteita. On totta, että en aina tiedä, että tarkoittaako viesti pahaa, vai ei.
Purin pahimmat kiukkuni viime touko-kesäkuussa, kun jotkut haukkui meitä täällä vammasiks. En ole sen jälkeen enää jaksanut kauheesti suuttua. Jätän mieluummin kirjoittamatta, kun haukkuisin.
Ja kiitti, kun just tota yritin sanoa, mitä sinä sanoit. :)
pahaa, jos kommentoidaan. Voi olla, että viestini voi niinkin ottaa, mutta jos kuitenkin asiasta sanotaan, eikä haukuta tyhmäksi, en näe kommentoimisessa mitään pahaa. Anteeksi jos viestini loukkasi, sellaiseksi se ei ollut tarkoitettu. En itsekään ymmärrä haukkuviestejä, saattaa olla että tartun kuitenkin liian kärkkäästi asiavirheisiin. En kuitenkaan hermostunut, jos olisin hermostunut, en viestiä olisi kirjoittanut.