Muuttaessani katselin vanhoja valokuvia ja hämmästyin kuinka kaunis olin. Olen aina kärsinyt huonosta itsetunnosta ja ajatellut, että olen ihan hirveän lihava ja kuvottava. Todellisuudessa olin niissä kuvissa kuin malli. Kaunis.
Sairaus toi minulle 15 kiloa lisää painoa. Serkku lähetti rannalla otetun kuvan, jossa istuin kaikkine selluliitteineni ja makkaroineni. Ei voinut hyvällä tahdollakaan puhua kauneudesta.
Järkeä tosin taitaa päässä olla enemmän :)
Oikeasti minusta tuntuu, että minulla on laihan tytön sielu vangittuna paksun tytön ruumiiseen. Nyt vihdoin ja viimein fysiikka alkaa olla siinä kunnossa, että laihtuminen takaisin "omaksi itsekseni" onnistuisi. Olen viimeisen kolmen viikon aikana laihtunut varmaan kilon, kaksi. Ei kovin hääppöinen vauhti...
Sairaus toi minulle 15 kiloa lisää painoa. Serkku lähetti rannalla otetun kuvan, jossa istuin kaikkine selluliitteineni ja makkaroineni. Ei voinut hyvällä tahdollakaan puhua kauneudesta.
Järkeä tosin taitaa päässä olla enemmän :)
Oikeasti minusta tuntuu, että minulla on laihan tytön sielu vangittuna paksun tytön ruumiiseen. Nyt vihdoin ja viimein fysiikka alkaa olla siinä kunnossa, että laihtuminen takaisin "omaksi itsekseni" onnistuisi. Olen viimeisen kolmen viikon aikana laihtunut varmaan kilon, kaksi. Ei kovin hääppöinen vauhti...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niinhän se monesti on, että asiat ymmärtää vasta jälkeenpäin. Olen itse aina ollut hieman isompi, ja itsetunto sen mukainen. Olen kuitenkin saanut tietää useiden jätkien olleen kiinnostunut ja ihastunut. Harmittaa. Tieto olisi ollut mukava saada jo aikoinaan eikä vasta vuosia myöhemmin, mutta kai se niin on, että itse kukin on jollain lailla epävarma itsestään.
Nykyään olen varmempi itsestäni. Ja olen saanut luonteestani ja ulkonäöstäni paljon positiivista palautetta. Ehkä yksi parhaista on kuitenkin ollut, kun eräs nuoruuden tuttu sanoi baaritiskillä minun olevan paremman näköinen kuin koskaan. Tuli ihan sellanen lämmin olo :)
Ja jos tästä saa sen kuvan, että elän positiivisilla kommenteilla, niin eikös kaikki osittain. Olen kyllä nykyään muutenkin sinut itseni kanssa. Pudottelen hiljalleen painoa alemmas ja nautin elämästä.
Ihan varmasti jokainen peilaa itseään ympäristöönsä ja saamansa palautteen kautta. Tarpeeksi kauan kun kokee olevansa turn off- niin kyllä sitä turn offiksi muuttuu omassa mielessään.
Itsetunto on vaan kummajainen siinä mielessä, ettei se rakennu niin yksinkertaisesti. Huomaan.
Mukavaa, että kohdallesi on sattunut hienoja kommentteja ja positiivista palautetta :)
Kaikilla varmaan niitä on. Siis hyviä ja huonoja päiviä. Tänään on vähän huonompi päivä. Omat ajatukset sotkee pään ja mikään ei tunnu piristävän. Eilen ehkä oli se hyvä päivä.. Tänään olisin varmaan kommentoinut kirjoitustasi vain sanomalla että "tiedän tunteen". Nyt ei jaksa olla optimisti.. tai ehkä kuitenkin hiukan. Huomenna nimittäin saattaa olla taas hyvä päivä.