Pieni koulutarina

Milk 100 ml kirjoitti:

Kävelin biologiantunnin päätyttyä oppilasmassan mukana kouluni eteiskäytävään, missä ilma haisi hikisiltä ulkovaatteilta ja kengiltä. Pujottelin takkejaan, pipojaan ja kaulahuivejaan ylleen tunkevien oppilaiden lomasta omalle naulakkopaikalleni. Ottaisin siitä tottuneesti ulkovaatteeni ja suunnistaisin ulos, kavereideni seuraan.
Koin kuitenkin vähemmän iloisen yllätyksen kun käänsin koukussa roikkuvaa takkiani.
Mustan untuvatakkini sisältö pursuili kankaaseen tehtyjen viiltojen kautta ulos kuin veri haavoista. Kaikista suurimmaksi röyhkeydeksi huomasin tekijän jättäneen välineensä, käsityöluokasta varastetut sakset, rikkinäisen takkini taskuun kuin provosoivaksi merkiksi.
Jos kiusaajani halusi saada minut ärsyyntymään, niin siinä hän onnistui kyllä hemmetin hyvin. Ärsyynnyin niin paljon, että upotin saksen toisen terän takkini jäännökseen ja nakkasin sen likaiselle linoleumilattialle untuvasateen saattelemana. Sakset pidin itselläni, sujautin takataskuun.

Seuraavat viisi minuuttia kuluivat aggressiiviseen etsintään. Koska koulussamme oli pakko viettää välitunnit pihalla, jouduin siirtymään sisätiloista ulos ilman takkiani. Oli myöhäinen syksy ja lumentulo ei ollut kaukana, joten tunsin vilunväreitä. En kuitenkaan huomioinut kylmyyttä kiukultani ja kiihkeältä halultani löytää sabotaasin tekijä. Pulssi iski kuin metronomi ja hengitykseni höyrysi kiivaasti. Kenkieni alta kuuluva kuivien lehtien ritinä raapi pingottuneita hermojani. Kävelin kuumeisesti kohti paikkaa, missä olin useasti nähnyt itserakkaudessa marinoidun kiusaajani; koulumme ruokalan puoleisen sisäänkäynnin luona.
Siellä hän oli taas, kahden kaverinsa kanssa. Uskon että he odottivat minua, koska jo hyvällä etäisyydellä he osoittelivat minua ja huusivat jotain mistä en saanut selvää. Lopulta saavuin paikalle, noin puolentoista metrin päähän kohdehenkilöstäni ja hänen lipevistä alamaisistaan.
"No mitäs helvettiä sinä tänne tulet?" tuo raivostuttava poika kysyi ja naurahti itsevarmasti perään.
"Rikoit takkini", vastasin kireästi.
"Et ole tosissasi", poika nauroi. "Miten kukaan voi suuttua yhdestä rumasta takista?"
"Siksi koska mikään ei oikeuta sinua koskemaan tavaroihini."
"Saatanan tiukkis", kiusaajani hörähti. "Tiesin että olet tuollainen kusipää heti kun tulit tähän kouluun."
Käteni hapuili kohti takataskussani olevia saksia poikajoukon naureskellessa ivallisesti. Päättelin että voisin nopealla liikkeellä kaataa tuon typeryksen maahan ja tehdä hänet puolustuskyvyttömäksi. Kerkeäisin myös tehdä asiani selväksi ennen kuin kukaan kerkeäisi tuoda välituntivalvojaa paikalle, koska ruokalan puoleisen oven edusta oli aika syrjäinen paikka koulun pihalla.
"Muistatkos muuten silloin..." poika meinasi taas sanoa jotain jonka tarkoituksena olisi pilkata minua. Hänen lauseensa jäi kesken, koska tyrkkäsin hänet käsilläni maahan niin äkkiarvaamatta etteivät hän tai hänen kaverinsa kyenneet reagoimaan ajoissa. Rojahdin hänen vatsansa päälle hajareisin ja asetin sakset levitettyinä hänen kasvojaan vasten. Hänen kaverinsa katselivat vain epävarmoina sivusta, ilmeisesti peläten että satuttaisin heitä aseellani.
"Kuulepas", sanoin hilpeän ja vihaisen välimaastossa huojuvalla äänellä kiusaajalleni, pitäen tiiviin katsekontaktin häneen. "Jos vielä kertaakaan kosket tavaroihini tai sanot jotain ärsyttävää, tungen nämä sakset silmääsi ja teen siitä vauvanposkellesi valuvaa, hyytelöistä sohjoa."
Hengitykseni höyrysi kuin kattila. Olin jumalaisen euforisen vallan tunteen täyttämä. Olin ylemmässä asemassa kuin tuo henkilö, jota hetki sitten vihasin enemmän kuin ketään muuta maailmassa. Pienellä tönäisyllä ja saksilla sain tehtyä tuosta inhottavasta ihmisestä välineen, josta voisin imeä lisää tyydytystä vihalleni.
"Mutta kun nyt tässä olemme, voisin tehdä jotain kivaa", kähisin kylmän ilman kangistamalla äänelläni ja hymyilin.
Laskin etusormeni ja peukaloni avulla hänen limaista alahuultaan. Poika pyristeli vastaan ja käänteli päätään niin, että otteeni lipesi.
"Eiei, anna minun korvata takkisi!" hän aneli levottomasti. "Paljonko tahdot rahaa?"
"En tahdo rahaa. Pysy nyt saatana paikoillasi tai silmäsi on mennyttä."
Otin saman otteen uudelleen, tällä kertaa napakammin, ja työnsin hänen alahuulensa saksien väliin.
Puristin sakset kiinni niin lujaa kuin pystyin.
Seuraavaksi huomasin vain paljon verta ja kuulin huudon. Eteerinen huumani hajosi sillä hetkellä välittömästi, pirstoutui kuin hehkulampun ohut lasi. Siirryin kömpelösti pois rääkyvän pojan päältä ja kuulin kuinka hänen järkyttyneet kaverinsa mutisivat ympärillä "vitun hullu". Nousin ylös ja katsoin pojan kasvoja samoissa tunnelmissa kuin hekin.
Olin saanut hänen huuleensa aikaan noin viiden sentin pituisen, verta lorisevan loven. Poika volisi ja antoi suustaan valua kuolaa, joka sekoittui haavan kohdalta punaiseksi limaksi ja valui hänen takilleen.
Pian hän oli suurin piirtein koulun kaikkien oppilaiden ympäröimä. Välituntivalvoja kiirehti ringin läpi hänen luokseen ja yritti kysellä jotain lähimmiltä oppilailta ja pojalta itseltään. Laahustin kuin paksussa hypnoosissa kauemmas, pää täynnä ajatuksia siitä mikä kohtaloni olisi tämän jälkeen. Tunsin katseiden nuolevan niskaani, kuulin kaukaisesti pojan kavereiden selitystä siitä mitä tein. Avasin kämmeneni ja katselin siinä lepääviä verisiä saksia katuvana.
"Olisi pitänyt ottaa sittenkin rahaa", mutisin pääni rintakehään painaen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä