Olen huomannut että täälä palstalla taitaa olla juuri niitä ihmisiä jotka oikeasti osaa sanoa hyviä mielipiteitä asioista ja toivoisin että jokunen minullekkin tähän kirjeeseen vastaisi. :)
Joten:
Alon seurustella miehen kansssa noin puolivuotta sitten. Kaikki on mennyt erittäin hyvin yhtä ainutta asiaa lukuunottmatta. mieheni EX tyttöystävä. Kuulin mieheni KAVEREILTA että mieheni on seurustellut ennen minua n 2v erään naisen kanssa.
Päivien kuluessa minulle selveni että tämä nainen on erittäin urheilullinen, hyvin menestynyt ja tuntuu kuin hänessä ei olisi mitään vikaa. En enää pysty ajattelemaan muuta kun että poikaystäväni vertaisi minua tähän exään. Tietenkin yritän parhaani mukaan kunnioittaa häntä koska onhan hän minua huomattavasti vanhempikin ,niinkuin myös suomenmestari tasolla oleva urheilija. Mutta on kamalaa huomata miten inhoaa ihmistä ketä ei edes tunne.
Olen yrittänyt sanoa poikaystävälleni että tämä asia vaivaa minua, mutta aina kun otan edes hänen nimensä esille hän suuttuu. Mistähän se johtunee?
Tiedän että rakastamme toisiamme ja että suhteemme on erittäin tasapainoista, en silti pysty ymmärtämään miksi hän on jättänyt sellaisen jumalattaren taakseen.
Syyksi eroon hän sanoi että tämä nainen löysi uuden miehen ,mutta nyt on jo eronnut hänsetä.Mistä voin tietää ettei poikystäväni haikaile vielä hänen peräänsä?
Miksi en pysty luottamaan häneen, vaikka hän on ollut luottamuksen arvoinen koko sen ajan kun olemme seurustelleet.
Pisteeksi i:n päälle tässä jutussa on se että mieheni lähtee samoihin häihin (jonne minä en pääse mukaan) missä tämä jumalatar exä on.Häät pidetään suomen toisessa päässä missä me asumme.
Miten minun pitäis menetellä tässä tilanteessa?
Kiitos jo etukäteen :)
Joten:
Alon seurustella miehen kansssa noin puolivuotta sitten. Kaikki on mennyt erittäin hyvin yhtä ainutta asiaa lukuunottmatta. mieheni EX tyttöystävä. Kuulin mieheni KAVEREILTA että mieheni on seurustellut ennen minua n 2v erään naisen kanssa.
Päivien kuluessa minulle selveni että tämä nainen on erittäin urheilullinen, hyvin menestynyt ja tuntuu kuin hänessä ei olisi mitään vikaa. En enää pysty ajattelemaan muuta kun että poikaystäväni vertaisi minua tähän exään. Tietenkin yritän parhaani mukaan kunnioittaa häntä koska onhan hän minua huomattavasti vanhempikin ,niinkuin myös suomenmestari tasolla oleva urheilija. Mutta on kamalaa huomata miten inhoaa ihmistä ketä ei edes tunne.
Olen yrittänyt sanoa poikaystävälleni että tämä asia vaivaa minua, mutta aina kun otan edes hänen nimensä esille hän suuttuu. Mistähän se johtunee?
Tiedän että rakastamme toisiamme ja että suhteemme on erittäin tasapainoista, en silti pysty ymmärtämään miksi hän on jättänyt sellaisen jumalattaren taakseen.
Syyksi eroon hän sanoi että tämä nainen löysi uuden miehen ,mutta nyt on jo eronnut hänsetä.Mistä voin tietää ettei poikystäväni haikaile vielä hänen peräänsä?
Miksi en pysty luottamaan häneen, vaikka hän on ollut luottamuksen arvoinen koko sen ajan kun olemme seurustelleet.
Pisteeksi i:n päälle tässä jutussa on se että mieheni lähtee samoihin häihin (jonne minä en pääse mukaan) missä tämä jumalatar exä on.Häät pidetään suomen toisessa päässä missä me asumme.
Miten minun pitäis menetellä tässä tilanteessa?
Kiitos jo etukäteen :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ja unohdin mainita että mieheni on säilyttänyt kaikki vanhat valokuvat missä he rakastavaisesti suutelevat/halailevat.
Luulen, että olet kehitellyt mielessäsi miehesi exästä kuvan, jolla ei ole paljoakaan tekemistä todellisuuden kanssa. Kun et tunne häntä, niin hänen kuvitellut ylivoimaiset ominaisuutensa saavat päässäsi valtavat mittasuhteet. Kun mietit tätä, huomaat, ettei siinä ole paljoakaan järkeä. Tämä suhde on taaksejäänyttä elämää ja jos kuvitellaan että se tulisi taas voimaan, niin siihen tarvitaan sekä miehesi että tämän exän tahto. En uskoisi, että heistä kumpikaan tuntee mitään tarvetta palata entiseen. Heillä oli varmaan aikoinaan painavat syyt erota. Nyt miehesi on sinun kanssasi ja sinä olet hänelle tärkeä. Heitä mielestäsi ajatukset, että hän on sinun kanssasi vain siksi, ettei voi olla sen toisen kanssa. Ei kovinkaan järkevää. Valokuvat miehesi on varmaan säilyttänyt siksi, että tämä nainen aikoinaan merkitsi hänelle paljon, mutta ne ovat vain muistoja. Jos teille joskus tulisi ero, miehesi säilyttäisi sinunkin kuvasi rakkaina muistoina. Ei ihmiset niinvain voi leikata menneisyyttään olemattomiin. Luulen, että miehesi suuttuu sinulle, kun kyselet exästä, siksi, että hän kokee, että epäilet häntä.
ei kannata olla suotta mustasukkainen. Siellä on aika moni lesbo tuolla nais-huippu-urheiljapiireissä. Nähty on.
niinpä varmaan! Ja sinähän puhut tietysti kokemuksen syvällä rintaäänellä?? :) tainnut saada hra pakkeja naisurheilijoilta liiankin kanssa =D *asenne paljastaa*
Mukavia kannanottoja tullu ja nyt viimeisen viikon aikan olen oikeasti saanut mielenrauhan asiasta. En nyt ihan kokonaan, mutta suurimmaksi osaksi. Mukavaa että täälä on ihmisiä ketkä pystyy kannustamaan toisia,heitä tuntemattaan ( ja minun tapauksessani pamauttamaan liialliset epäluulot pois). Kiittää hän.
kyllä sunkin kannatais ihan järkeistää tää juttu. Siis unohda tuntees hetkeks ja mieti tosiasioita: Sä itsekin kirjotit isoilla kirjaimilla, että nainen on EX. Siis toisinsanoen entinen!
Mies on ollut uskollinen koko teidän suhteen ajan!
Kuka on sanonut, että se EX on jumalatar? Mistä ihmeestä sä ton keksit?
Mullakin on EXien kuvia, ne on suoraansanoen unohtunu jonnekin, siitä huolimatta ne on EXiä!
On kai sullakin entinen elämä...ei se kuvien hävittämisellä mihinkään katoo, mutta tää päivä on nyt!
Ainoo, mikä herätti mulla pienen kysymyksen, miks sä et voi mennä niihin häihin?
Minua ihmetyttää tuo, että äijä suuttuu, jos mainitset edes nimeltä hänen entisen tyttöystävän. Siinä on kyllä jotain epäilyttävää. Ihan kuin TUOTTAISI TUSKAA kuulla edes hänen nimeään, ja pystyt varmaan kuvittelemaan itsekin,mitä se sitten tarkoittaa...?
Jos ukkosi olisi kypsä aikuinen ja päässyt erosta yli, hän kyllä keskustelisi (tai edes yrittäisi) kanssasi asiasta, joka sinua selkeästi noin paljon vaivaa.
Itse en kyllä tykkäisi ollenkaan tuollaisesta, että "suututaan kun kuullaan exän nimikin". Se oli 14-vuotiaana se.
Jos toinen ottaa exän nimen esiin vatvoakseen ja vatvoakseen sitä, onko se exä ihanampi tai muuten vaan riitää haastaakseen niin eiköhän siinä hyväntahtoisinkin mies suutu. Ja SYYSTÄ!
Voih, tuli ihan oma elämä mieleen... :D Mun mielestä mieheni eksä on niin paljon parempi kuin mä, sillä on suuri kaveripiiri, se on kaunis kuin mikä, menestyvä harrastuksissaan, normaalia älykkäämpi, hauska ja ja ja.. Ite en ole missään keskivertoa parempi, eikä itsetuntokaan ole mahtava. Se on se suurin riidanaihe meillä, kun aina vertaan itseäni siihen enkä ymmärrä miks ne ei enää ole yhdessä. Sehän on niin kamalan täydellinen.
Aina kun näen sen naikkosen jossain, niin päivä menee pilalle. Tekis mieli kuristaa koko akka. :D Sairasta, kun olemme kuiteskin seurustellu jo pari vuotta.
Sitten kun ukkoni on viihteellä eikä vastaa puhelimeen, niin olen aina ihan varma että nyt se on mennyt eksänsä luo.
Kun osais vaan ajatella siltä kantilta, että vaikka se eksä on niin ihana ja kaikkea, ja mä niin kamala, niin silti se mies on MINUN kanssani. Että mussa on sisällä jotain niin erityistä, mitä ei korvaa edes kaikki ne missin ulkomuodot, mahtavat harrastukset ja seurapiiritaidot.
Ja olen kyllä ajatellut, että jos se ihme sattuisi käymään, että ne palaavat yhteen, niin mikäs siinä sitten. Siinä tapauksessa mun mies on aivan eri ihminen kuin se, josta välitän. Eli parempi tipahtaa maan pinnalle ku liidellä haavemaailmassa.
Voi kiitos...ihana viesti :)
Juuri tuollain minäkin ajattelen. Paitsi että mieheni exällä ja miehellä on yhteinen lapsi. Tämänpä takia he näkevät melkein päivittäin jne.
Exä on ihan valtavan kaunis ja mukava (minuakin kohtaan), tuntuu ettei hänessä ole mitään vikaa. Vaikka tämä exä on jo naimisissa uuden miehensä kanssa, silti olen välillä mustis jos tiedän mieheni olleen siellä...
Mutta jos ajattelemme, kun mieheni oli exän kanssa, hän ei vielä tiennyt minun olemassaolosta. Nyt kun hän on minun kanssani, hän on kanssani vaikka tietää tämän exänki olevan olemassa. Ja minut on valinnut... :)
Mulla on just tollanen tyttöystävä. Todella mustasukkanen mun yhdestä vanhasta ystävättärestä. Ihan turhaa. Menny mikä menny. Mullakin pari valokuvaa tästä ystävättärestä. Ihan vaan sen takia, kun ei siltä ajalta ei just muita kuvia ole. En todellakaan haikaile perään.
Minäkin suutun, kun ystävätär kyselee.Ei siksi, että mulla olis jotain salattavaa vaan siksi, että mua alkaa tollanen typeryys nyppiä, kun ei ole mitään syytä ja tuntuu niin pahalta ajanhaaskaukselta. Ole huoleti. Tee mieluumin jotain kivaa ja typerää...;-)
-Pena