Valtamerelle

Sir BB kaiken kattavan vastauksen mykistämänä olen sanaton.

Mutta kumminkin, koska kysymys on ehkä muitakin kiinnostava, niin koitan lyhyesti kertoa jotain.

Helpoimpia tapoja aloittaa valtameripurjehdus on: http://www.staf.fi/
Alukset ovat merikelpoisia ja päällystönä kokeneita ammattilaisia.
Organisaatiolla on Suomen mittakaavassa ylivoimainen kokemus huvipurjehduksesta Atlantilla.
Jos tavallinen pulliainen haluaa nelikymmenmetrisellä syvien vesien kuunarilla ajella pitkin kuunsiltaa planktonin ilotulittaessa vanavettä, niin suomalaisessa aluskannassa ei ole juuri vaihtoehtoja.
Ylitykset myydään loppuun hyvissä ajoin, joten kevään purjehdusten varaamisella alkaa olla kiire. Syksy on jo myyty ja kahden peruutuspaikan saaminen on vaikeaa, ei tosin mahdotonta.

D.O.M.in kotipaikka on Kotka: http://www.employ.fi/index2.htm
Vielä ei ensi talven aikeita ole netissä asti, mutta alus on ollut useamman vuoden talvet Karibialla, varmaan nytkin. Asia selvinnee tiedustelemalla sivun sähköpostiosoitteesta.

Noilla yllämainituilla on aika selvät sävelet toiminnassaan, sekä kokemusta. Ilmaiseksi mukaan ei tietenkään pääse, lennot ja satamahurvittelut on kustannettava itse ja aluksella olosta veloitetaan n. 50 euroa/vrk.

Olosuhteista sen verran, että Kanarialta Karibialle seilaaminen joulukuussa on aivan eri peli, kuin tulla Bermudalta Eurooppaan helmi-maaliskuussa. Suuruusluokat ovat ajelehtiminen vs. purjehtiminen.
Marraskuinen Biskaja tarjoaa sitten yleensä oikeaa rockenrollia, vaikka olempa kerran mennyt siitä yli marraskuussa kotimaista heinäkuuta vastaavissa olosuhteissa. Suomenlahden ja Atlantin kovien paikkojen kovuuden suuruusluokan näkee kartasta pinta-aloja vertaamalla. Valtamerellä ihminen huomaa, että sitä yrittää parhaansa mukaan pärjätä, mikä on kaukana siitä, että ilmoittaa pärjäävänsä. En usko, että vaikka on 32v, jolla on kolmenkymmenenkahden kesän purjehdus-k-o-k-e-m-u-s, poikkeaa muista. Itse en laske mukana olemista kokemukseksi, kokemus on toimimista ja päättämistä, ei kokemista.

Yksityiset veneet ovat sitten seuraavana. Yleensä Suomesta lähdettäessä kysymys on kullekin pitkään valmistellusta purjehduksesta, jolloin gastitkin ovat selvinneet valmistautumisen aikana. Avomeripurjehtijoiden gastipörssissä voi koittaa onneaan, josko joku olisi miehistöä vailla: http://www.avomeripurjehtijat.fi/bord/index.php?action=vtopic&forum=3
Moni lähtijä pitää nettisivuja, mutta niitä on vielä vaikea löytää, sillä veneet ovat joko juuri lähteneet tai ovat vasta lähtemässä, eli nettiä ei vielä ole päivitetty.

Kansainvälisiä gastipörssejä löytyy helposti, tuossa muutama::
http://www.crewfile.com/cgi-local/crewfile?dbtype=yachts&ignore_start_range=0
https://www.findacrew.net/secure-server/Home.asp
http://www.cruiserlog.com/forums/forum.asp?FORUM_ID=5

Kanarialta Karibialle ARC:n mukana pyrkii paljon porukkaa. Muiden purjehduskokemukseen ja muihin avuihin voit tutustua noiden yllämainittujen sivujen kautta.
Täysin tuntemattomaan veneeseen lähteminen vaatii jo sitten oman huumorinsa. Jos veneessä on kuusi, ja pelastuslautta vain viidelle, niin täytyy vankasti uskoa kipparin uppoavan aluksensa mukana. Kansainvälisen miehistön kommunikointi etenkin pimeässä vie aina aikansa, jota taas vaikkapa lepattavalla purjeella ei ole. Täytyy oikeasti osata toimia oikein vieraassa aluksessa, tai alistua matkustajaksi, kokemus sekin, josta syntyy kokemusta… matkustamisesta...

Tätä palstaa, jolla sööörit jakavat suunnatonta kokemustaan universumin monimutkaisiin kysymyksiin, parempana konstina näkisin oman aktiivisuuden. SPL:n sivuilta soitat pursiseurojen sihteereitä läpi niin kauan, että löytyy lähtemässä oleva vene, jolla on gasteista pula. Pikkuisen täytyy tietysti vaivaa nähdä, mutta jos ei tuosta selviä, niin turha on lähteä, tulee vaan koti-ikävä.

Mikäli tuo Atlantin ylitys ei ole aivan must: niin mites Prusakit: http://kotisivu.dnainternet.net/jprusak/
Ovat kiertäneet maapallon, kokemusta on, vene on vahva ja mielenkiintoisilla vesillä. Ovat tämän talven Venezuelan ja Kuuban kieppeillä. He ottavat maksimissaan neljä vierasta kerrallaan. Ovat purjehtineet pitkiä aikoja kaksin, ja viimeksi kun kuulin, niin ei mitään ruuhkaa ole vielä tiedossa ensi talveksi. Serenada on leppoisa menijä, kippari on tietysti persoona, kuten kipparin kuuluu ollakin, mutta Kuubassa käynti ’omalla’ veneellä ei ole pöllömpi ajatus.
Kulukorvaus tietenkin riippuu kulloisenkin sataman hintatasosta, mutta alle viidenkympin pärjää kalleimpia turistisaaria lukuunottamatta.

Jos pikku heiluminen, eikä sade haittaa, niin sitten tuonne: http://www.victory-cruises.com/cape_horn.html tai tuonne: http://www.pelagic.co.uk/masterframe_charter.htm
Hintavaa ja kosteaa, mutta ei siellä kumminkaan tuule lähellekkään sitä, mitä saaristomeren saunoissa.

Elokuuta kun eletään, niin ensimmäiseksi hoitaisin matkavakuutuksen kuntoon. Sekään ei ole ihan palakakkua, sillä useimmat yhtiöt rajaavat avomeripurjehduksen vakuutuksen ulkopuolelle. Lopuilla on rajoituksia matkan yhtämittaisen keston suhteen. Seuraavaksi rokotukset kuntoon. Kun maailmalta lähtee tosissaan etsimään seiluupaikkaa, niin saattaa löytää itsensä omituisista satamista. Hepatiitit, kolerat ja keltakuumeet vaativat viikkoja kestävän rokotusohjelman. Passissa pitää olla virtaa vähintään puoli vuotta oletetun reissun päättymisen jälkeenkin, vaaditaan monessa maassa.
Nykyisin lentää tarjoushinnalla lähes minne tahansa edestakaisin tonnilla. Kanarialle 200 ja Karibialta takasin sen 700-800, eli samalla rahalla lentää sitten pidemmällekin. Suomalaisia veneitä on ympäri maailmaa jo aika paljon, aina johonkin pääsee, jos on tosimielellä lähdössä ja jos se lähtö on -nyt-, niin sitten täytyy olla valmis lähtemään, sillä "Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa"...