psykiatrilla diagnoosin ja kerrotaanko siitä minulle itselleni? Olen keski-ikäinen.
Saako ensimmäisellä
käynnillä
311407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Sen, onko masentunut vai ei, voi kertoa aika nopeasti, mutta muiden mielisairauksien diagnosointi on hidasta syystä, että lääkäri ei tunne potilasta. Pitää tietää taustoista, oireista jne. enenkuin voi tai uskaltaa "lyödä leimaa" sairaudesta. Ja lääkärin kuuluu kertoa potilaalle diagnoosista suullisesti ja kirjallisesti, jos potilas näin tahtoo.
jotain testejä diagnosoimiseen? Jos vaikka epäilee että on joku persoonallisuushäiriö
Et välttämättä tule koskaan saamaan muuta kuin jonkin f-koodi diegnoosin taikka nimityksen diegnoosillesi. Kukaan ei varmaankaan koskaan tule selväkielisesti selventämään diegnoosin tarkoitusta, miten diegnoosi ollaan todettu taikka minkälaisia hoitokoeinoja sinuun tullaan käyttämään ja miten hoidon odotetaan vaikuttavan ja mihin hoidolla pyritään.
Miksi ei, vastaisiko joku tuntija
Useasti lääkärit tekevät diegnoosejaan ns. "hoitajien huutoäänestyksellä" ja diegnooseihin sisällytetään mielisairauteen kuluumattomia sosiaalisia tekijöitä (ihmis-suhde asioita). Asian näin ollessa hoidon perusteet ovat pitkälti vääriä, mutta hoitoa ei varmastikkaan voi jatkaa ilman jonkilaista virallista diegnoosia. Monesti asiakkaan elämämntilanne on lääkäreille ja hoitajille täysin vieras ja kuulopuheeseen perustuvat luulot voivat nämäkin olla vääriä ja luoda asiakkaan tilanteesta täysin väärän kuvan.
Jossakin tapauksissa vanhempi ja eläköityvä henkilökunta ei kykene arvoimaan asiakkaan tilannetta oikein muuttuneessa maailmassa ja arvioitsijan oman realiteetin pettäessä. On siis lääkärille eduksi pitä suu kiinni asiasta, josta ei käytännössä kuitenkaan mitään tiedä.
Normaalisti hoidoilla ja diegnooseilla ollaan varmaankin pyritty siihen, että jos ja kun potilaan tilanne alkaa huonontumaan ja jonkilaisia vaaratekijöitä ilmaantuu, niin ihminen on nopeammin helpommin saatettavissa hoitoon ja tietyssä tilanteessa jopa rikosoikedellinen vastuu vaihtuu hoitovelvoitteeseen. Tuolloin olisi siis huomattavasti tärkeämpää, että oikeilla ihmisillä olisi nämä diegnoosit ja ettei vähemmän ongelmallisten tarvitsisi selitellä lepsuin perustein annettuja koodejaan.
Joissakin tapauksissa ollaan perusteltu potilaan pimennossa pito tämän oman terveyden tilan vuoksi. Toisaalta en ole koskaan kuullut järkiperäistä selitystä sille, että mikä vaikutus pimennossapidolla voisi mukamas olla. Mielestäni jokaisen pitäisi saada tuntea terveydentilansa, kyseenalaistaa annetut diegnoosit, oikeus toiseen mielipiteeseen täysin ulkopuolisen lääkärin toimesta ja mahdollisuuteen tutkia sairautta käsittelevään aineistoon lähdeaineistoa rajoittamatta.
Mielestäni on myös vaikeata samaistua mielipiteeseen, jonka mukaan sairauden tunnottomuus olisi jokin sairaus itsessään, koska potilaalle itselleen ei anneta riittäviä resursseja käsitellä sairautta koskevaa tietoutta.
Homma ei mene ollenkaan noin. Mikäli yhtä selvärajaista diagnoosia ei voida asettaa, "kirjataan" piirteitä useammasta häiriöstä tai annetaan sekamuotoisen häiriön diagnoosi juuri tuollaisten ajatusten välttämiseksi, että niitä huvikseen viljellään huutoäänestyksellä. Koko toi dfg5:n juttu siis kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
psykiatrian polilla käydään psykologilla, kun ensimmäien psykiatrikäynti on takana? Vaivaa sos.tilanteiden pelko tai pan.häiriö ja traumaattinen menneisyys. Saako heti psykiatrikäynnin jälkeen tietää tulevan ohjelman, miten usein tulee käyntejä?
Vaihtoehtona voisi olla myös, ettei diegnboosia anneta. Kukaan kun ei ole niin täydellinen kuin lanttumaakari.
ei saa korvauksia eikä kuntoutusta, koska KELA ei ilman sitä mitään korvaa. Surullista, mutta totta. Ja jos tässä viitattiin nyt siihen, että diagnoosi leimaa, niin tällöin yleensä puhutaan esim. skitsofrenia diagnoosista ja tällöin varsinkaan ei hatusta diagnoosia vedetä. Joskus jopa liian kauan diagnoosia saa odottaa, että vältettäisiin leimaantuminen. Asioilla on aina kaksi puolta. Kumpi sinusta tässä tapauksessa parempi vaihtoehto?
muutaman kerran, jotta mahdollisimman selväksi tulisi tämän hetkinen tilanne ja terapian tarve. Tämän jälkeen suunnitelma tehdään yhdessä tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.
Tyypillistä virkamies puuhastelua, että pyritään ajattelemaan asiakkaan puolesta ja vedättämään hoitoihin, kuntoutuksiin ja toimenpiteisiin joista asiakkaalla ei ole entuudestaan käsitystä ja useimiten jäävät luulotaudin parantamisen tasolle. Asiakas näin ollen vain pelinappula joka toimii välikätenä paperinpyörityksessä, jossa yllätys yllätys lanttumaakari jää aina voitolle.
Huoleni mielenterveyden hoidossa liittyykin entuudestaan vahvempaan ja dominoivempaan asenteeseen yksilöä ja ympäristöä kohtaan samalla kun mielenterveydenhoidossa ei ole konkreettista käsitystä ympäristön nyky tavoista ja tilasta. Vaikka siis puhumme henkisestä hyvinvoinnista jne.., niin hoidoilla useimiten tänäpäivänä hankaloitetaan asiakkaan asemaa sen sijasta, että edesautettaisiin hyvinvointia. Asiakas ei välttämättä kotiolosuhteista tiedä, että mikä lanttumaakareilla on epäselvää ja mkikä asia heille jälleen pitäisi vääntää rautalangasta.
je ennen kaikkea siitä kuka niistä hyötyy, keskustellaan sitten lisää. Loppuviesti olikin sitten sen verran lennokasta, että ei vaatine kovin ihmeellisiä kommentteja. Sinä ilmeisesti tiedät mitä me ajattelemme, edustamme ja ennen kaikkea mihin pyrimme paremmin kuin me? Ja meillä tämän ammatin harjoittajilla on kaikilla sama ajattelutapa? Huomaa, että emme voi ottaa syytä myös KELA:n toimista ja emme todellakaan nauti ihmisen hädästä. No onhan tässä jotain hyvääkin, saat purkaa sydäntäsi, joten ole hyvä!
Kyse ei todellakaan ole minun sydämmen äänistä. Lähtökohtaisesti ja pääpiirteissään on mielestäni väärin puhua sairauksista ilman tieteellistä näyttöä sairauden olemassaolosta. Vähäpätöisten henkisten ongelmien lähde voi olla jopa elämäntapaan liittyvä ja fyysinen asia, jolloin kaikille niille kuntoutuksille jotka ei ole mittatilaus työnä suuniteltu asiakkaalle, ovatkin todellisuudessa humpuukia. Terapiolle ja keskusteluilla ei kyetä muutamaan, eikä välttämättä edes todenneta passiivista ja elämäntapaan liittyviä seikkoja siinä jossa esim. aivan tavallinen yleislääkäri jakaa neuvojaan terveyskeskuksissa. Normaalisti henkistäkin hyvinvointia lähdetään parantamaan fyysisiä ongelmia korjaamalla. Mielenterveydenhoidossa mitään tämän kaltaista ei tapahdu.
räätälöidysti, ainoastaan tutkimustulosten parusteella, mielenterveystyössä tapahtuu kuule aika paljon sekä fyysisen että henkisen terapointia/kuntoutusta ja tuloksia on. Itse peräät tieteellistä näyttöä ja ryttäät diagnoosit. Mikäs se pointti sitten lopulta olikaan? Sekö, että kaikki pitäisi hoitaa perusterveydenhoidon puolella ilman diagnooseja ja aina sen näkökulman pohjalta, joka potilaalla itsellään tilanteestaan on?
Asiakkaan näkemystä ei kuunella riittävästi ja vaikka räätälöintiä tapahtuu, niin mielenterveysalan ihmisillä ei ole riittävää tietoa esim. fyysisistä sairauksista saati niiden vaikutuksista henkiseen hyvinvointiin. Näiltä osin henkisen hyvinvoinnin hoidolla ei ole vaikutusta jos ja kun ihminen on fyysisesti sairas.
Räikein esimerkkini sijoittuu psykiatriseen sairaalaan johon tuotiin päälisin puolin hieman erikoinen nainen, mutta henkisesti kyllä melko hyvässäkin kunnossa oleva. Naiselta oli silmin nähden jalka sinertävä ja turvonnut. Melko varmasti siis murtunut, mutta vastaavan näköiseksi jalka voi myös mennä veritulpan aiheuttamana. Kuulin potilaan ja hoitajan keskustelun ja hoitaja ei ottanut heti uskoakseen, ettei hoitosuunitelmia kannata tehdä seuraavalle päivällä, koska potilaalle oli varattu aika 50 Km päässä olevasta terveyskeskuksesta röntgeniin. Sitä en tiedä, että mistä kunnasta potilas oli, mutta sen kuulin, että sairaalan ulkoa tämä oli sairaalaan tuotu. Uskoisin siis, että potilas oli samalta kunta alueelta johon röntgen aika oli varattu, olisihan muutoin röntegeneitä ja sairaaloita ollut lähempänäkin psykiatrista sairaalaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että potilas olisi pitänyt kuljettaa n. 50 Km psykiatriseen sairaalaan tarkkailuun ja heti seuraavana päivänä takaisin röntgeniin. Toisaalta kyseessä voisi olla myös veritulppa, joka voi syntyä esim. ehkäsypillereiden ja muiden lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksesta. Tuoilloin tutkimukset ja hoito olisi pitänyt aloittaa viipymättä. Käytännössä joku oli siis katsonut, että potilas pitää lukita sairaalaan siksi aikaa, että suunitellut muut tutkimukset aijottaisiin toteuttaa. Potilaan puhe oli hyvinkin selväjärkistä, joten edes tarkkailulla sairaalassa käyntiä ei voitu perustella. Toisaalta potilas ei koskaan palannut sairaalaan.
Menetelmä, jossa ensisijaisesti tuijotetaan ainoastaan ja vain henkistä puolta ja tuetaan omat menetelmät f-koodi diegnoosiin saattaa syrjäyttää fyysisen sairauden hoidon. Tuolloin henkinen hyvinvointi ei parane ennen kuin potilas saa hoitoa fyysiseen sairauteen. Toisaalta on täysin turhaa juoksuttaa ilmiselviä fyysisiä ongelmia psykiatrin kautta, koska loppujenlopuksi sairauden hoito tapahtuu "aivan oikealla lääkärillä". Tällä menettelyllä saatetaan vaarantaa tarpeettomasti myös potilaan henkeä fyysisen hoidon venyessä pidempään. Toisaalta joillakin lääkäreillä on itsellään myös todellisuudentaju katkolla siinä, jossa kuvitellaan potilaan kärsivän jostakin, mutta mielenterveydenhoidosta ei ole potilaalle mitään hyötyä ja fyysisiä tutkimuksiakin tehdään turhaan.
Toisaalta lääkäri haluaisi määritellä normaalin ja epänormaalin, sen ajankohdan ja tavan jolla asiakas katsotaan tervehtyneen vaikkakaan todellisuudessa mitään vaikutusta potilaan tilassa ei ole tapahtunut.
lääkäri ja toisin päin tapahtuu kylläkin enemmän kuvaamiasi tapauksia, eli: fysiikkaa kyllä kuntoutetaan, mutta mielenterveys unohtuu. Onneksi näitäkin on vähän, mutta joka tapauksessa. Varmasti tapahtuu molemmin päin niin, että yksi hoidetaan, toinen jää huomaamatta, mutta lopulta siinä, että suljettaisiin laitokseen ja jätettäisiin sinne ei ihan oikeasti ole mitään perää. Ja ainakin minusta on parempi sitten vaikka juoksuttaa molemmilla puolilla tutkimuksissa kuin että syy jää löytymättä. JA ei syrjäytyvää ihmistä lukita, päin vastoin, joskus saa tapella, että pääsee laitokseen. Tekstisi on todella niin ankstin verhoamaa, että siinä ei enää ole kuin puolitotuuksia. Yleensä homma menee niin, että fysiikka voidaan hoitaa ensin, jotta nähdään mahdolinen henkinen sairaus, kyllä juttu on näin.
Tiedän tapauksia jossa fysikkaa ollaan tutkittu ja jopa kirjoitettu lyhyitä sairaslomia fyysisen sairauden vuoksi vaikka todellisuudessa oireet ovat olleet pikemminkin henkisiä, mutta samalla täysin turhia henkisiä hoitoja on toteutettu. Asian näin ollessa joudumme jälleen huonoon hoitojen priorisointiin. Olisi siis järkevämpää täyttää hoitopaikat ja tutkimukset niillä jotka hoitoja tarvitsee.
nyt onneksi suuntaus on, eli yhteistyötä. Meille tulee päivittäin lähetteitä toisaalta. Nykyään tutkitaan molemmat, fyysinen ja psyykkinen. Tästä on tulossa trendi, joka vie vielä pitkälle.
Vaikkin oireet olisi henkisiä, niin ei ole olemassa hoitoa joka yleisesti ottaen toimisi. Ne jotka sairaalaan asti menevät ja "hoidon" osittain hyväksyvät, niin menevät sairaalaan myös toistamiseen. Toisaalta avopuolelle ei tarvitse mennä ja todellisuudessa pakkokeinot kuulunisivat pikemminkin vankeinhoitoon ja siten tuomioistuimen päätettäväksi, ei lääkärin.
taas niin hämärän rajoille ja ulos keskustelusta, että ei muuta kuin hyvät jatkot. Toivottavasti et saa kovin paljon pahaa viljeltyä esim. lähimmäisiisi. He kun saattavat olla avun tarpeessa jossakin vaiheessa elämäänsä. TOivottavasti sinäkin löydät avun, en sano että mistä, mutta toivottavasti jostakin.
Eipä se sinullakaan oikein järki tunnu raksuttavan.
kaltaisekseen. Kiitos diagnoosistasi, ymmärsin kyllä kaiken tarpeellisen, joten lähdenpä tästä kohentamaan järjenjuoksuani.
Olkoon tämä osoitus teidän mielenterveyden"hoidosta". Myöhäistä puperteettiä potevat aikuiset lapset, joilla lapsena ei ollut kuin yksi puupalikka leluna ja tämäkin patterin välissä samalla kun naapurin setä on hiplannut pimppiä ja tämän jälkeen kaikissa muissa on vikaa paitsi kolleegassa.
kätevästi sen mitä olen yrittänyt sano. Kiitos, että teit sen itse, että minun ei tarvinnut. Kaikki tietävät nyt millainen ajatuksen juoksu sinulla on. Nimimerkin vaihto voisi olla hyvä idea...
Tällä ajatuksen juoksulla on äo pisteitä melkoisen paljon ;)
asian!? Äo ei estä psykoosiakaan, miksi se estäisi ajatuksen juoksusi?
Olenko mielestäsi psykoosissa ja jos olen niin miten olet asian todentanut?
En sanonut sinun olevan psykoosissa, sanoin, että: ei korkea Äo ole millään tapaa sidoksissa psykkosiinkaan (joka siis äärimmäinen muoto, siksi käytin sitä vertaavana sanana) miksi se siis estäisi ajatuksen juoksusi? Eipäs tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä sielläkään päässä.
Minä en myöskään ole väittänyt, ettei korkealla äo:llä voisi ajautua psykoosiin. Olen vain todennut, että korkea älykkyyteni vuoksi ajatukseni on taatusti tehokkaampaa kuin monilla muilla.
Se, että joku älähtää ajatuksesta jonka mukaan aina ei tarvita diegnoosia antaa jo kuvan siitä, ettei lanttumaakarista pääse eroon ilman jonkin moista diegnoosia. Se, että tapaa lanttumaakarin ei itsessään ole psykoosin taikka diengnoosin merkki. Mikäli jokin diegnoosi annetaan, niin diegnoosilla pitäisi olla riittävä pohja, mutta todellisuudesahan diegnooseja jaetaan ajankuluksi.
ensimmäiseen viestiin, joten lue vastaus siihen vastatuista. Kehä on sulkeutunut.
Se kirjoitetaan A:lla, on sitten äo ja diAgnoosi mikä tahansa! A:lla!