Heittäytyä helvetin hankalaksi vanhemmaksi, jotta sossulla ei olisi muuta mahdollisuuta kuin laittaa lapsi laitokseen. siellä sentään lasta ei yritettäisi väkisin omia ja tapaamisetkin sujuisivat. Ja onhan vuorokausitaksakin sen verran kova, että sossu haluaa sijoituksen jäävän mahdollisimman lyhyeksi. Perhetyötäkin tehdään yleensä laitoksissa.
ehkä kannattaisi
Luna
181390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Nimittäin sijaisäiti erittäin hankala,omii lasta,tekee tosi kieroja temppuja.Molemmat vihaamme toisiamme.
Sossujen kanssa toimiessa on kaksi mahdollisuutta: olla heidän kanssaan yhtä mieltä asioista, joka johtaa siihen, että lapsi on sijaisperheessä 18-vuotiaaksi tai tehdä sossujen elämä niin hankalaksi, etteivät jaksa tapella. Jälkimmäinen on ainut vaihtoehto, jos aikoo saada lapsen kotiin.
ajatella joskus lastakin eikä aina vain itseään. Laitoksessa lapsi (varsinkaan pieni) ei koskaan kasva luottamaan ihmisiin ja siihen, että ihmissuhteet voivat olla pysyviä ja lämpimiä.Laitoksessa lapsi laitostuu, se on aina äärimmäinen vaihtoehto.
Ennen vanhaan Suomessa oli isoja lastenkoteja, joissa oli pahimmillaan yli sata lasta ja lapset eivät oikein muuta elämää tunteneetkaan. Jo parikymmentä vuotta sitten nämä isot laitokset ajettiin alas, koska ymmärrettiin, että lapsi tarvitsee kodinomaisen ympäristön sekä pysyviä hoitajia rajatun määrän.
Nykyään niin kutsutut "laitokset" ovat pieniä yksiköitä. Minä olen työskennellyt kolmessa perhekodissa ja ollut sijaisena sos-lapsikylässä. Olen myös ollut tekemisissä sijaisperheiden kanssa ja vieraillut sijaisperheissä.
Sosiaalialan työntekijänä ja pienen äidin lapsena minun pitää myöntää tämmöinen asia. Jos minä vaikka sairastuisin niin, että lapseni tarvitsisi suvun ulkopuolista sijaishoitoa, valitsisin ehdottomasti perhekodin, ryhmäkodin tai sos-lapsikylän. Sos-lapsikylät kai ottavat vastaan lähinnä lapsia, jotka tulevat pitkäaikaisiin tai lopullisiin sijoituksiin. Vain siinä tapauksessa, että tietäisin vaikka kuolevani pian tai muuten voitaisiin olla varmoja, etten enää voi hoitaa lastani kotona, voisin sijoittaa lapseni hyvään sijaisperheeseen. Silloinkin haluaisin ehdottomasti olla valitsemassa lapselleni sijaisperhettä ja haluaisin kertoa heille lapsestani, itsestäni, suvustani sekä tehdä toivomuksia lapseni tulevaisuuden varalle.
Lyhytaikaiseen tai määräaikaiseen sijoitukseen valitsisin ehdottomasti kodinomaisen perhe- tai ryhmäkodin tai pienen lastenkodin. Perhekodeissa ja sos-lapsikylissä sijaisvanhemmat asuvat yhdessä lasten kanssa. Ei voida siis sanoa, että lapsilla olisi liikaa ja vaihtuvia hoitajia. Varsinaisten sijaisvanhempien (eli perhekodin vanhemmat tai sos-lapsikylävanhemmat) lisäksi lasten hoitoon osallistuu ammattikasvattajia kuten sosiaalikasvattajia ja ohjaajia. Yleensä paikoissa on myös esimerkiksi emäntä huoltamassa talousasioita.
Näissä "pienlaitoksissa" on erittäin kodinomaiset tilat. Työntekijöillä on soveltuva koulutus ja työkokemusta. Heiltä on tarkastettu rikosrekisterit. Näihin paikkoihin on sijoitettu yleensä 4-8 lasta joten omalla lapsellani olisi turvana myös kohtalotovereita. Mielestäni näissä paikoissa lapsilla ja nuorilla on hyvinkin mahdollisuus kiintyä aikuiseen. Sijaisperheen sijasta lapsella on kuitenkin ns. valinnanvaraa itselleen rakkaan aikuisen löytämisessä. Aikuisia on useampia, jolloin he auttavat ja myös kontrolloivat toisiaan vaikeassa työssä. Heidän ei tarvitse omia sijoitettuja lapsia, sillä heillä on yleensä omakin perhe ja joka tapauksessa lapsia on talossa useampia rakastettavana. Riskinä on tietenkin se, että lapselle rakas työntekijä vaihtaa työpaikkaa tai "laitos" lakkautetaan. Aivan samat riskit ovat kuitenkin sijaisperheissäkin.
Pienen ja kodinomaisen laitoksen valitsisin siis siksi, että minulla on niistä paljon parempia kokemuksia kuin sijaisperheistä. Ihmiset ovat inhimillisiä ja pelkäisin, että lapseni sijaisvanhempien päässä voisi kuitenkin jokin vinksahtaa sijoituksen aikana. "Laitoksessa" aikuisia on aina useampia ja heillä on selvä pomokin, johon voi ottaa yhteyttä ongelmatilanteissa. "Laitoksissa" pidetään yleensä tärkeänä sitä, että lasten yhteydet biologisiin vanhempiin säilyvät.
Miten lapsi muuten voi laitostua esimerkiksi semmoisessa perhekodissa, joka on tavallinen iso talo jossain tavallisten perheiden alueella? Tämmöisessä perheessä on vaikka 8 sijoitettua lasta ja kenties pari perhekotivanhempien biologista lasta. Perhekotivanhemmat asuvat talossa ja siellä käy lisäksi työssä vaikka 2-4 koulutettua työntekijää. Lapset käyvät koulua ja harrastavat normaalisti, siivoavat omat huoneensa ja syövät ihan tavallista kotiruokaa. En oikein ymmärrä, miten tämmöistä paikkaa pidetään laitoksena.
Tällä kirjoituksella en kuitenkaan tarkoita, että kaikki perhekodit ja muut "pienlaitokset" olisivat hyvin toimivia yksiköitä. Mätiä munia mahtuu aina valitettavasti mukaan. Minä haluaisin osallistua lapseni kodin valitsemiseen huolellisesti.
minäkin välita paikan johonka lapseni menee.En kuitenkaan saanut.Annettiin yksi paikka monen sadan kilometrin päästä.Paikka on perhekoti jossa pariskunta,ei ulkopuolisia työntekijöitä.Alusta lähtien sijoitus epäonnistunut.Sijaisäiti yrittänyt alusta lähtien omia lapseni.Tehnyt koko ajan omavaltaisia päätöksi ohi minun ja soskun.Hän yksin listojensa kanssa päättää tapaamisista.Yhteistyötä ei minkäänlaista.Vihaamme toisiamme.Sosku tietää.Lapsella vaikea olla koska huomaa jäätävät välimme.Sijaisäiti tehnyt aiheettoman ins,ilmoituksen ym.En missäänimessä suositelle.On pahempi kuin pahinkaan painajaisuni joka ei koskaan lopu.
Väärin että perheet alkavat omimaan lasta ja leikkimään toista kotia.Kuitenkaan lapsella ei voi olla kuin yhdet vanhemmat.Voisihat sinäkin ajatella miehesi parasta ja antaa miehesi ottaa itselle jalkavaimon.Miehelläsi olisi vaihtelua.Sitten leikkisitte jaettua vaimoutta.
Jos pariskunta perustaa perhekodin, jossa ei ole muita työntekijöitä, niin pelkästään tämä asetelma kuulostaa oudolta. Hehän voisivat olla tavallinen sijaisperhe!?! Olemalla sijaisperheen sijasta perhekoti, he pyörittävät yritystä. Heitä koskee siis ihan erilaiset verotukselliset asiat, lait, yritystuet ja muut. Heidän kotinsa onkin toimitila ja irtaimisto yrityksen välineistöä. Ei tilanne välttämättä ole näin paha, mutta kuulostaa hyvin pelottavalta. Lapsen sijoituksesta maksava kunta ei maksakaan perhehoidon kustannuksia, vaan kalliimpaa maksua, sillä laitoshoito näissä kodinomaisissakin laitoksissa on perhehoitoa kalliimpaa.
Tuntematta tapausta, kertomuksestasi tuli ikävä olo. Nämä ilman ulkopuolisia työntekijöitä toimivat perhekodit ovat harvinaisia, eikä niitä katsota sosiaalialan sisälläkään kovin suopeasti. Voi niiden joukossa tietysti olla joku hyvin toimivakin paikka. Jos olisin itse äiti, suhtautuisin tämmöiseen paikkaan erityisen epäluuloisesti. Jos lapsi on jo siellä, niin ongelma voi olla tosi iso :(
etteivät he luovu yhdestäkään lapsesta,koska menettävät silloin n,250euroa päivä.Jokainen ymmärtää ettei lapset sieltä perhekodista ikinä palaa,ennenkuin täyttävät 18 vuotta.Siinä on lapsen paras kaukana.Irvikuva.
sijaisperheissäkään ole suhteet pysyviä. Heti kun lapsi täyttää 18, potku persiille ja ulos, se siitä. Taikka jos vähän hankala tapaus, ulos vaan ja uusi sisään. Tätä se on. Näitä tapauksia on meillekin tullut, eipä ole sen jälkeen sijaismammasta kuulunut vaikka on yritetty lapsen takia yhteyttä pitää.
että siihen mennessä yleensä lapsen siteet katkaistu jo omiin vanhempiinsa ja sukuunsa,jää kiertokapulaksi.
tästä voisin suuttua ja ankarasti! itse olen laitoksessa ja ei hyvää tee!!! täällä meinaan ei pää kauaa kestä!! kysyhhän lapsen mielipidettä asiasta..pilaat sen tulevaisuuden!!!!!!
3 vuotta laitoksessa.Sijaisperheeseen en halunnut.
No nyt sitä ollaan niin huolissaan lapsesta!!!
Olisitte eläneet siihen malliin että olisitte saaneet lapsenne itse pitää niin ei tarttis valittaa. Olkaa kiitollisia että joku viitsii jälkikasvuanne kasvattaa! Sekö se sitten kelpaisi että toinen tekisi työn ja te itse käskisitte vaan kaukosäätimellä mihin pitää ohjata!!!! Uskomatonta! Säästäkää energianne asioidenne korjaamiseen niin saatte lapsenne takaisin.
Tutkippa vähän juttuja täältä ja sijaisvanhempien puolelta niin voisit ehkä vähän kasvattaa ajatusmaailmaasi. Mutta jos kuitenkin haluat pysyä pieniaivoisena, ehkä on parempi, ettet tutki. Sillä sinunhan elämäsi on, ja eihän sitä sovi järkyttää. Voit vielä joutua samanlaiseen kohteluun kuin mitä otsikon "Kuttulan on täällä" alla on.
Se koira älähtää johon...Kenties tiedänkin jotain-aika läheltä seuranneena.
Totuushan on kuitenkin se,- vaikka sinua kuinka suututtaisi,- että lasta EI oteta huostaan ilman syytä. Varmasti joku on aina taustalla, ja vaikka *syyhän on kaikissa muissa kuin huostaanotetun lapsen vanhemmissa..!!!*
Syy on sosiaalitantan, syy on lapsenhoitohimoisen sijaisvanhemman, yhteiskunnan, päivähoidon, jne. Mutta peillin ei katsota ei..Niin kovasti aiheeton huostaanotto. Uskoo, ken tahtoo.
Rahastuksestakin sitten puhutaan. Ja sijaisvanhempien pitäisi sitten tämä jälkikasvu ilmaiseksi hoitaa...?
Hei
Tässä erään äidin tarina.
Löytyy Länsiväylä / keskustelu / unohdetaanko huono-osaisuus / varpunen.
http://www.lansivayla.fi/keskustelu/0236166686111?portal_status_message=Sort mode has been changed.
Käyppä lukemassa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000010370358
Uskoo ken tahtoo. Tuo tarina on täysin äidin yksinpuolinen kertomus. Jos voisimme kuulla sosiaalityöntekijän /tekijöiden näkemyksen asiasta, voisi saada toisen käsityksen.
Sekin,-että sostt oli mukamas sanonut että on tehnyt *eniten huostaanottoja Espoon alueella* on kuultua tod näk huostaanotetun lapsen äidiltä.