Joo, olen vuoden päästä menossa armeijaan tai oikeastaan en ole asiasta aivan vielä varma. Jotenkin koko paikka etoo mua ja mietin jatkuvasti, että onko siitä edes sellaista hyötyä, että sinne kannattaisi mennä. Viehän se elämästä kuitenkin melkoisen osan ja vielä melko tärkeästä kohtaa elämänvaiheista. Niin, mitä hyötyä siitä muka nyt sitten on? Sotatilanteen tullen joudun sotatantereelle, että onko se nyt mikään hyöty? Onko se hyöty, että joudun jättään työni kesken ja mennen jollain paskalla päiväkorvauksella sinne rämpiin, kun nyt tienaan noin 2000 euroo kuussa. Joo eikä tuo mun tyttöystäväkään ole kovin mielissään, että lähden kuukausiksi jonekin.
Niin eli mitäs vitun hyötyy siitä nyt sitten on, muuta kuin Suomen valtiolle kun se nyt voi pönkittää omaa itseluottamustaan vakuuttavalla puolustusjärjestelmällä ja "kone" ihmisillä, jotka sotatilanteessa "koneen" omaisesti tekevät kaikki paskahommat ja tapattavat itsensä. Tarvitsisi tuo ongelma saada vain pois päiväjärjestyksestä, ettei se kalvaisi mieltä. Valitettavsti tota ajankuluakaan ei voi pysäyttä, eikä tähäh hetkeen voi jäädä. Päivä päivältä se paska sieltä lähestyy.
Niin eli mitäs vitun hyötyy siitä nyt sitten on, muuta kuin Suomen valtiolle kun se nyt voi pönkittää omaa itseluottamustaan vakuuttavalla puolustusjärjestelmällä ja "kone" ihmisillä, jotka sotatilanteessa "koneen" omaisesti tekevät kaikki paskahommat ja tapattavat itsensä. Tarvitsisi tuo ongelma saada vain pois päiväjärjestyksestä, ettei se kalvaisi mieltä. Valitettavsti tota ajankuluakaan ei voi pysäyttä, eikä tähäh hetkeen voi jäädä. Päivä päivältä se paska sieltä lähestyy.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei Rakennusmestari, itse kävin armeijan 4 vuotta sitten ja olen, kyllä, nainen. Kestin kuitenkin koulutuksen kuin mies; itse asiassa lähes parhaimmilla arvosanoilla mitä meidän saapumiserässämme oli. Vedin täydet ja se palkitsi. Tuo aika armeijassa saattaa tuntua pitkältä etukäteen mietittynä, mutta loppupeleissä nyt myöhemmin ajateltuna se oli kovin lyhyt. Ei muuta kuin tsemppiä!!
Ratkaisu on omasi, eikä sitä voi kukaan tehdä puolestasi. Joku kolmikosta armeija, sivari ja totaali sinun on joka tapauksessa valittava, sille et voi mitään. Mikäli ratkaisusi on armeija, niin suosittelisin pioneerijoukkoja. Palveluspaikkaa voi mahdollisesti vielä vaihtaa kutsuntojen jälkeenkin soittamalla sotilasläänin esikuntaan. Armeijassa on paljon mukavampaa, kun on oman alan hommissa.
oletko polvihousupoika ponnareissa vai mies.
Työnantajana en voisi kuvitellakaan ottavani töihin
miestä,joka ei ole suorittanut asevelvollisuuttaan.
Aseetonkin palvelus käy mutta silloin pitää olla muuten osoitettu huippuosaaminen jollakin alalla mutta kaikesta laistaville paskahousuille ei anneta mitään arvoa.
Omalla kohdallani suurinpiirtein kaikki hyvät urakat ja arvokkaimmat tuttavuuteni ovat tulleet siksi että kävin armeija -ja erittäin hyvin :)
Mutta mä menetän armeijan aikana semmoset satatuhatta Suomen entistä markkaa (menetän kai sit muutenkin, mutta...). Tyttöystävä kenties jättää ja kaikki tämä suurinpiirtein aivan turhan takia. Eikä ole tuo kuntokaan aivan parhaimmassa iskussa. Toisekseen, epäilen, että en oikein sopeudu sinne. Olen tottunut tekemään kaiken omalla tavallani, enkä ole muutenkaan tottunut ottamaan käskyjä vastaan.
Niin ja muuten, en ole mikään ponnari / verkkari ressuka tai hinttari. Olen täysin rehti työmies, hetero ja tavallisesti pukeutuva nuorimies. En ainakaan porukasta päälisin puolin erotu. Käsittämätöntä, että ihmiset, jotka eivät armeijaan mitenkään sovellu, saavat automaattisesti jonkinlaisen hintti / lökäpöksy / anarkisti leiman otsaansa. En ole mikään samanlainen änkyttäjä, kuin siinä taannoin telkkarissa tulleessa dokumentissa, joka kertoi niistä totaalikieltäytyjistä tms.
Sen sijaan, palvelisin yhteiskuntaa paljon paremmin ammatissani, jonka osaan ja mitä teen mielelläni. Veromarkat, nykmyiset eurot kalisisivat valtion kirstuun, kun armejaan mentäessä sinne ei tule sentin senttiä, päin vastoin. Niin ja muuten, olen itsekin työnantaja, joten en ensimmäiseksi työtä tule sinulta kerjäämään, minä järjestän itse itselleni työtä, jos niitä ei muuten löydy - sosiaaliluukulle en mene.
"Viehän se elämästä kuitenkin melkoisen osan"
Ei voi kuin nauraa.Kuules jolppi,muutaman
kuukauden se palvelu kestää.
Tuosta sinun nimimerkistä.Jos todella olet
Rak.mestari suosittelen pioneeri joukkoihin.
En lähde paasaamaan, vaikka totaalia suosittelenkin. Työnantajalla ei ole mitään laillista perustetta jättää palkkaamatta sinua, jos olet käynyt sivarin. Tosin työnantajahan saa itse valita, kenet palkkaa. Mutta ei se tyttöystävä sua intin takia jätä, tai jos jättää tyttö ei paljon kelaa asioita. Jos jonkun mielestä armeija on moraalisesti väärin, asia on tosin eri. Mutta vaikka itsekin olen sitä mieltä, on poikaystäväni silti armeijassa. Mutta päätös on todellakin sinun, mutta kävisit ilmeisesti sivarin omalla työpaikallasi, mutta onko valtio hyväksynyt sen kelvolliseksi sivarinsuorituslaitokseksi? eli johonkin joudut määräajaksi menemään kuitenkin.
Itse opiskelin ensin varsin pitkälle ja menin vasta sitten armeijaan. Lisäksi takaan, että rahalliset menetykseni armeija-ajalta olivat varmasti paljon sinun menetyksiäsi suuremmat. Vaimokin minulla oli jo silloin ja sama vaimo on edelleenkin, eikä ole vieläkään karannut mihinkään, ei edes viime kertausharjoitusten aikana.
Vielä selvennykseksi se, etten palvellut missään erikoisyksikössä, vaan aivan normaalissa jalkaväessä ja vielä pisimmän kaavan mukaisesti.
Pohdin itsekin aikoinani, mitä teen armeijan suhteen. Päädyin kuitenkin siihen, että haluan oppia taidot, joilla ääritilanteessa kykenen päättämään, kuka kuolee, minä vai joku muu.
Tosin vieläkin muistan, ettei kaikki palvelusaika aina ollut niin kovin hauskaakaan, mutta en silti siitä ole saanut mitään vammoja sieluuni. Tuskin saat sinäkään.