niin mitä teen? Olen 16-vuotias muija ja mun poika(mies)ystävä on 21. Mun vanhemmat ei ole koskaan edes tavanneet sitä, mutta ne on silti jo ilmasseet kantansa meidän suhdetta kohtaan tosi selvästi! Ne ei hyväksy sitä. Okei, ehkä toi viiden vuoden ikäero voi joidenkin mielestä olla liian iso, mutta ihmiset kun on niin erilaisia! En mä nyt itseäni mitenkään kauheen aikuistuneeksi sanois, eikä sekään mikään pentu henkisesti ole, mutta me vaan tullaan tosi hyvin juttuun ja rakastetaan toisiamme. Tää on tosi vaikeeta meille molemmille kun mun vanhemmat ei hyväksy. Me ei voida edes tulla meille sillon kun porukat on kotona, kun ne ei halua tavata sitä.
Kun vanhemmat ei hyväksy....
Una
6329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun elämä ei niille kuulu vaikka sun parasta ne ajatteleekin.
Aika kauheaa. Jos miulla ois tuollainen tilanne, se varmasti vaikeuttaisi miun elämää todella paljon ja veis henkisiä voimia. Omat vanhemmat ei hyväksy rakastettuaan! Mutta, anna anteeksi, mie en osaa sanoo mitään muuta, kuin että kyllä se ajan kanssa rauhottuu. Kun siun vanhemmat huomaa, että työ ootte tosissanne, niin ne tajuaa tein rakkauden. Kyllä se siitä, kunhan olette kärsivällisiä. Onnea ja paljon rakkautta teille molemmille! Koittakaa jaksaa, rakkaudella te tästäkin selviätte! =D
Kiitos, tosta oli apua. Niin eiköhän tää tilanne tästä jossain vaiheessa rauhotu.
No joo, olkoot hyväksymättä. Mitä se teijän rakkaus sun vanhemmille kuuluu. Menkää sinne teille just silloin kun sun porukat on himassa ja sanot, että hups, mä en tiennytkään että täällä on muita. Ja kylmäs viileesti suuntaatte sun huoneeseen. Ja jotenkin yrität sit tuoda ilmi sun vanhemmilles siinä ku ootte teillä, että eihän se kaveri nyt niin kauhee voi olla vaikka onkin 21.
Jotenkin itekkään en tajunnut tota että on niinku joku 5vee vanhempi jätkä...Mutta ei se niin kauheeta ookkaan, tai siis ku tutustuin yhteen itteeni viis vuotta vanhempaan kaveriin. Ihan vaan ihminen sekin on, ei mikään hirviö.
Mulla oli aluksi samanlainen ongelma... Mutta kun nyt olen näyttänyt että me ollaan yhdessä sanoi ne mitä sanoi, niin he ovat vähän hellittäneet otettaan, en tiedä kuinka kauan olette olleet yhdessä, mutta minun vanhemmat lämpenivät jo ihan 2-3 kuukaudessa. Olette vain yhdessä pidätte hauskaa niin kyllä ne siitä leppyy... Onnea!
Itse olen 17-vuotias ja avomieheni, kihlattuni, sulhaseni on 22-vuotias. 5:n vuoden ikäero. Me alettiin olemaan yhdessä kun olin just täyttänyt 16-vuotta. Jos sun vanhemmat on noin ahdasmielisiä, niin ei sun sitä tarvitse hyväksyä. Jos itse en olisi saanut seurustella mieheni kanssa jota rakastan yli kaiken, olisin lähttenyt. Lähdin kyllä pois kotoa 16-vuotiaana muutenkin. Joten, jos sulla on 21-vuotias mies (joka aikuisena asuu itsenäisesti), niin muuta hänen luo. On todella sääli, että on olemassa tuollaisia vanhempia...