Nyt se sitten kohta alkaa... olen hermostunut, koska olen "erakkotyyppiä", enkä ole laiha, en ole nätti, en ole nuori; enkä uskalla sanoa mitään, koska en ole niin pitkään aikaan ollut "ihmislaumojen" kanssa tekemisissä enkä varsinkaan teinien. En ymmärrä heitä, en ymmärtänyt edes teininä. Miten ihmeessä pystyy opiskelemaan, kun mieluiten haluaa olla näkymätön??
Ei pitäisi jättää opiskelun aloittamista melkein kolmeenkymppiin, sitten se on vaikeaa. Myös senkin takia, että nuo nuoremmat ihmiset vaikuttavat niin kamalan itsevarmoilta ja keskustelevat luontevasti asioista, joista itse ei tiedä mitään. Olen näköjään pudonnut kärryiltä, jos niillä ikinä olinkaan.
Ai että mikäkö oli jutun pointti? En minäkään tiedä.
Ei pitäisi jättää opiskelun aloittamista melkein kolmeenkymppiin, sitten se on vaikeaa. Myös senkin takia, että nuo nuoremmat ihmiset vaikuttavat niin kamalan itsevarmoilta ja keskustelevat luontevasti asioista, joista itse ei tiedä mitään. Olen näköjään pudonnut kärryiltä, jos niillä ikinä olinkaan.
Ai että mikäkö oli jutun pointti? En minäkään tiedä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En minäkään ole hillunut enkä teinaillut. En ole mitenkään erityisen sosiaalinen, mutta olen yleensä jutun alkuun päässyt, ja yhden oikean luottoystävän jokaisesta opinahjosta löytänyt.
Olen jotenkin siinä uskossa, ettei yliopistossa kaverit ole niin tärkeitä opiskelun kannalta kuin muissa kouluissa ja varsinkin amk:ssa*. En sitten tiedä, miten ryhmätöiden ryhmät yms. muut pienryhmät jaetaan. Toivon kyllä totisesti, ettei sellaisiin lapsellisuuksiin kukaan sortuisi, että vain ja ainoastaan oman kaverin/kavereiden kanssa voisi jotain tehdä ja muille nyrpistetään nenää. Itse tahtoisin ryhmätyöt tehdä oman tasoisteni ja perheellisen äidin aikataulut ymmärtävien kanssa.
*Olen opiskellut kahdella eri amk-linjalla ja suurinpiirtein kaikki tehtiin vähintään pareittain. Yksilötyö oli...olikohan sitä ollenkaan. Opiskelin ensin tosi vähän aikaa sh:ksi ja sen jälkeen sosionomilinjalla.
Jännittää se opiskelun alkaminen kuules minuakin, vaikka olen sinua reilut kymmenen vuotta nuorempi. Muuten "kärsin" juuri noista samoista ongelmista kanssasi. Uskon, että siellä yo:lla pärjää vaikkei opiskelijabileissä ravaisikaan ja niiden "teinien" kanssa varmasti tulee sen verran juttuun että opiskelut hoituu. Ja ainakin pääsykokeissa vaikutti siltä, että porukka oli ihan kypsää. Hmm... ehkäpä sitten leimaatkin ihmisiä teineiksi sen perusteella, mitä he ulkonäöllään viestivät. Ihmiset pukeutuvat huippumuodikkaasti, "yksilöllisesti" ja kaikkea mahdollista. Usko pois, näidenkin kuorien alla on vain nuori aikuinen joka ei kuitenkaan halua näyttää tylsältä, ehkä pyrkii sitä itsevarmuutta hakemaan sillä habituksellaan. Ikinä en ole sellaiseen tilanteeseen törmännyt, että vanhemmalle opiskelijalle olisi nenää nyrpistelty edes lukiossa (samassa luokassa oli myös aikuislukion opiskelijoita (vanhimmat yli 70-vuotiaita) joiden kanssa jotkut nuoret joutuivat pariksi). Rumuus, lihavuus, vanhuus tai mikään muukaan ei ole arvostelun kohteena enää yliopistossa, luota minuun. Itse pidän todella mielenkiintoisena ja jotenkin antoisana sitä että voi keskustella ja jakaa mielipiteitään vanhemman ihmisen kanssa (ihan aidosti, tarkoitan sitä). Siinä tavallaan huomaa sen, miten elämän viisaus tai iäkkäämmän ihmisen maailmankuva eroaa tai on kehittynyt omaan verrattuna. Kypsempien ihmisten seurassa ei myöskään tarvitse esittää mitään itsevarmaa roolia (nuorten kesken se yleensä juuri on sitä esittämistä, ei oikeaa itsevarmuutta). Eli ei sinulla ole mitään hätää tulevien opintojesi suhteen :)