Mua kiusattiin melkein koko peruskoulun ajan. Pilkkauksen aiheita oli mun sukunimi ja kerran oksensin pulpetille, kun wc:hen en kerennyt. Ylä- asteella sain kuulla olemattomista rinnoista ja kaiken pahin, mua huudeltiin lesboksi ilman mitään syytä. Aikaa on jo kulunut yli 15 vuotta , mutta edelleen tunnen suurta vihaa näitä kiusaajia kohtaan. Olin naimisissa alkoholistin kanssa ja erosin 2 vuotta sitten. Lapsia ei ole. Nyt seurustelen tosi mukavan miehen kanssa, mutta en uskalla kertoa hänelle menneisyydestä mitään. Häpeän asioita joita en ole tehnyt! Kerran olen yrittänyt tehdä itsemurhan, mutta pelastuin ihmeen kaupalla. Sukunimen muutos ja silikoni rinnat paransi hieman itsetuntoa, mutta haluisin tämän piinan päättyvän...
KOULUKIUSATTU
Elina 71
4577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei !
Olen jo 45-vuotias nainen. Minua kiusattiin myös kouluaikana sukunimestäni, lihavuudesta, köyhyydestä, vaatteista jne. Kaikkista kurjinta oli se kun opettaja syyllistyi kiusaamiseen nimestä. Se on jäänyt muistoihini lähtemättömästä. Olen naimisissa ja minulla on kaksi poikaa, miestäni on myös lapsena kiusattu sukunimestä ja edelleen jotkut typerykset "aikuiset" ihmiset vääntelevät hänen sukunimestään vaikka mitä. Myös molemmat poikani ovat joutuneet koulukiusaamisen uhreiksi erityisesti yläasteeella. Myöskin sukunimestä. Vanhempi poikani joutuin myös neljän opettajan kiusaamaksi. Vaikka minua ja miestäni on lapsena (ja nyt aikuisenakin) kiusattu paljon, niin mikään ei ole niin kauheaa kuin omaan lapseen kohdistuva kiusaaminen ja se taistelu jonka jouduimme käymään koulun opettajien kanssa, ennenkuin he myönsivät kiusaamisen "heidän" koulussaan. Poikani piti opettajien kiusaamisen erityisen kamalana. Myöhemmin kun kaikki tuli ilmi ja opettajat myönsivät kiusaamisensa, niin yksikään opettajista ei ole koskaan pyytänyt anteeksi, mutta kiusaava lapsi/lapset ovat pyytäneet.
Minua kiusattiin peruskoulussa, joka ainoa päivä kuuden vuoden ajan. Vaihdoin kouluakin kolme kertaa, joka paikassa sama juttu joten vian on siis pakko olla minussa. Syyksi kelpasi mikä tahansa, vaatteista musiikkimakuun, ulkonäöstä sukunimeen. Ala-asteella lintsasin viikoittain, yläasteella lakkasin viittaamasta tunneilla ja vastaamasta kokeissa, sulkeuduin omaan kuplaani. Kiusaamisen näki monikin opettaja mutta eipä se heitä kiinnostanut. Ala-asteella vanhempani saivat kiusaamisen loppumaan mutta sitä iloa kesti vain kuudennen luokan kevään ajan, sitten alkoi yläaste ja jouduin taas vaihtamaan koulua jossa sama meno alkoi alusta entistä rankempana.
Koulun loppumisesta on nyt 13 vuotta mutta edelleenkään en luota ihmisiin, etenkään miehiin (kiusaajat olivat poikia), pidän itseäni epäonnistuneena, tyhmänä ja rumana kusipäänä jota kuuluukin kiusata. En ole seurustellut kertaakaan, en kykene mihinkään lämpimiin tunteisiin, ja koen etten edes ansaitse onnea kun kerran niin monesta suusta kuulin olevani vain maisemaa rumentamassa. 10 vuotta sitten sairastuin masennukseen enkä ole koulun jälkeen opiskellut enkä ollut töissä. En kykene. Että suurkiitos teille, kiusaajat, ja ennen kaikkea opettajat, kun suljitte silmänne.
Hei,
Suosittelen rebirthing kurssia.
Rebirthing eli tietoinen hengittäminen on psykofyysinen menetelmä, jolla pyritään purkamaan syntymästä saakka kehoon ja mieleen tallentuneita jännittymiä ja patoutumia. Hengityksen vapauttamisen avulla pyritään vapauttamaan keho pelosta, kivuista ja jännityksistä.
Lisatietoa saa minulta: [email protected]
Minua kiusattiin myös koko peruskoulun ajan päivästä toiseen. Pelkäsin kouluun menoa, mutta minun oli pakko mennä. Vanhempani painostivat minua hommaamaan kavereita ja kun en saanut, minua haukuttiin myös kotona ja sain kärsiä myös fyysisestä väkivallasta. En onnistunut hankkimaan kavereita, vaikka yritin mennä mukaan, minua pompoteltiin vain ryhmästä toiseen. Kukaan ei huolinut minua. En tiedä mistä johtui, olin ujo ja hiljainen, joten ehkä siitä. Masentaa vieläkin, kuten monet muutkin kokemani asiat. Minua haukuttiin huoraksi ym., vaikka ensimmäinen mieskokemukseni oli vasta 18-vuotiaana, eikä silloinkaan edes seksiä. Sekin vasta nykyisen mieheni kanssa. Minulle sanottiin sellaista, minkä kaikki tietää minua loukanneen. En voinut ymmärtää, miksi minua kiusattiin. Kotonakin syyllistettiin minua siitä, että jouduin kiusatuksi. Opettajatkaan eivät välittäneet.
Pahin tapaus oli kun pojat särkivät yön aikana polkupyöräni. Silloin isä soitti opettajalleni ja tekijät saatiin kiinni ja joutuivat korvaamaan. Nykyisin olen vaan ajatellut, että kiusaajat koettavat paikkailla omaa huonoa itsetuntoa heikompia kiusaamalla. Olin helppo uhri, koska en ujouttani uskaltanut sanoa vastaan. Jo ensimmäisellä luokalla kotiin kävellessäni lauma poikia ajeli pyörällä ympärilläni ja sylkivät päälleni. Perille päästyäni takkini oli ihan märkä. Minä olin kuin jokin yleinen sylkykuppi. Ei minkäänlaista ihmisarvoa. Tunnen joskus vieläkin olevani vain kynnysmatto, johon voi jalkansa pyyhkiä. Mutta jospa nämä tunteet väistyisivät ja voisin olla onnellinen. Tsemppiä teille muillekin kiusatuille!