AS on vahvuus

Tuo juttu on minulle tuttua ja olen kanssasi samaa mieltä. Tunnistin nämä piirteet itsessäni jo ennen, kuin tiesin assistani ja halusin hyödyntää niitä vahvuuksinani. Tietysti myös muita vahvuuksia on.

Mutta käytännössä ongelma on se, että monissa opiskelupaikoissa ja työpaikoissa näitä as ominaisuuksia ei voi käyttää vahvuutena, vaan hommat täytyy tehdä NT tyyliin. Eli täytyy pärjätä ensin heikoimmilla alueillanikin yhtä hyvin, kuin NT:t näillä alueilla, missä he ovat vahvoja. Ja vasta sitten voin ajatella käyttäväni vahvuuksiani.

Lisäksi heikkoudet näkyvät sosiaalisuudessa. Muita asioita en varsinaisesti pidä heikkouksinani, sillä ne eivät suoraan tuota tappiota minulle. Ne ovat juuri listaamiasi asioita, ja muita samantapaisia.

Mielelläni käyttäisin näitä vahvuuksinani, mutta se ei ole mahdollista monissa tilanteissa.

Kyse on siitä miten sanat määritellään, ei siitä pidetäänkö ominaisuuksia heikkouksina tai/vai/ja vahvuuksina. Vamma ei ole sama kuin heikkous eikä vamma ole vahvuuden vastakohta. Vamma ei ole edes sama kuin häiriö. Joku voi varmaan käyttää vamma sanaa noinkin, mutta kyse vain määritelmästä, As on kuitenkin orgaanisperäinen sosiaalinen ja psykologinen piirteiden vyyhti, joten ei varmaan kukaan halua tehdä jakoa vahvuus-heikkous-vamma. En ainakaan toivo niin.

Koska asbergilaist ovat kiinnostuneempia valineista kuin ihmisista, heistahan tulee varmaan parempia astronauttejakin.:)

Koska as-ihmiset eivat ole myoskaan liian lahimmaisriippuvaisia...

Koska vuonna 2005 täällä ei vielä ollut sitä trollausongelmaa, joka alkoi selvästi pahentua 2011 ja on yhä hallitseva ja keskustelua estävä, niin kaivoin juuri tuolta vuodelta 2005 tämän ketjun.

Keskustelu AS:n vahvuuksista oli aika uutta vuonna 2005 ja tämä ketju olikin aikaansa edellä. Nyttemmin on ymmärretty vuosi vuodelta yhä paremmin, että AS-ihmisen kannattaa keskittyä nimenomaan vahvuuksiinsa eikä yrittää tehdä itsestään "normaalia" eli yrittää kaiken aikaa korjata itsessään niitä ominaisuuksia, joita enemmistö pitää heikkouksina.

Tasapäistämisen vaatimus on tavallaan sokeutta. Esim. sosiaalisesti AS-ihmiset poikkeavat ns. normaalista ja joitakuita (aika moniakin) ns. normaaleja ihmisiä se tuntuu häiritsevän jopa niin paljon, että monin tavoin yrittävät jopa painostaa AS-ihmisiä "sosiaalisesti normaaleiksi". Olen miettinyt, voisiko tämä painostava "normaalistaminen" johtua siitä, että ovat itse niin epävarmoja omasta sosiaalisuudestaan ja omasta identiteetistään ylipäänsä, että erilainen ihminen heidän lähipiirissään alkaa pelottaa heitä. Tietynlainen sokeus näkyy siinä, että he vastoin totuutta uskovat, että jos erilaiset ihmiset muuttuvat heidän kaltaisekseen niin silloin heidän pelkonsa poistuvat.

AS-ihmisten erilaisuus ilmenee normaaliin verrattuna sekä hyvään että huonoon suuntaan. Se, että se ilmenee monessa tapauksessa hyvään suuntaan, on minusta paljon huomionarvoisempaa kuin se, että se ilmenee (ns. normaalin enemmistön mielestä) myös huonompaan suuntaan.

Moni kohta täsmää minuun.