Akuutti tilanne.
Oon törmännyt yhteen mieheen.
Tosi hyvä tyyppi.
Henkisellä sekä fyysisellä tasolla natsaa. Paremmin kun pitkään aikaan kenenkään kanssa.
Se veetikallio-lookalike lääkäri sai viimeks kenkää.
Samoin se puku-juristi vuos sitten.
Samoin se dippainssi ja ATK-hörhö aikoinaan...
Multapa vie jalat retkumainen, jumalattoman rock, filosofoiva, vähän alkoholisoitunut mielenterveyspotilas...jee...
Mietin tässä. Elättäjää en hae, oon itsenäinen. Päteekö mun tapauksessa siis mitkään nykynormit? Onko miesystävän pakko olla työssäkäyvä, kunnollinen ja yhteiskunnan peruspylväs? Ei ole tarvetta leikkiä perhettä, tämä olis vain mun ystävä, ei lasten. Onko mun ees pakko ajatella tällaisia (oon vähän pettynyt itteeni siinä suhteessa). Mähän kiljun täyttä kurkkua materialismia ja ulkoisen mammonan palvontaa vastaan. Kun löydän ihmisen joka on todella sellainen - enemmän kun mä - nousee epäilys syvältä sisältä...
Asuuko jokaisen ihmisen sisällä pikku materialisti?
Haluaisinko minäkin oikeasti minkkiturkin ja porrasperäisen kulkuneuvon?
No. Kysynkin neuvoa teiltä armaat ikätoverit. Mutta en osaa muotoilla sitä kysymystä ;)))
Oon törmännyt yhteen mieheen.
Tosi hyvä tyyppi.
Henkisellä sekä fyysisellä tasolla natsaa. Paremmin kun pitkään aikaan kenenkään kanssa.
Se veetikallio-lookalike lääkäri sai viimeks kenkää.
Samoin se puku-juristi vuos sitten.
Samoin se dippainssi ja ATK-hörhö aikoinaan...
Multapa vie jalat retkumainen, jumalattoman rock, filosofoiva, vähän alkoholisoitunut mielenterveyspotilas...jee...
Mietin tässä. Elättäjää en hae, oon itsenäinen. Päteekö mun tapauksessa siis mitkään nykynormit? Onko miesystävän pakko olla työssäkäyvä, kunnollinen ja yhteiskunnan peruspylväs? Ei ole tarvetta leikkiä perhettä, tämä olis vain mun ystävä, ei lasten. Onko mun ees pakko ajatella tällaisia (oon vähän pettynyt itteeni siinä suhteessa). Mähän kiljun täyttä kurkkua materialismia ja ulkoisen mammonan palvontaa vastaan. Kun löydän ihmisen joka on todella sellainen - enemmän kun mä - nousee epäilys syvältä sisältä...
Asuuko jokaisen ihmisen sisällä pikku materialisti?
Haluaisinko minäkin oikeasti minkkiturkin ja porrasperäisen kulkuneuvon?
No. Kysynkin neuvoa teiltä armaat ikätoverit. Mutta en osaa muotoilla sitä kysymystä ;)))
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuskin mitään menetät jos menet mukaan seikkailuun, saat vain...;)
Anna hänelle mahdollisuus!
Nykyäänhän naiset rakastuvat vähän renttuihin, ei se ole uutta.
Juoruakkoja on ollut aina...siis lyhyesti, mene mukaan..:)
mutta muista rentuista on muutkin naiset kiinnostuneita eli muista turvaseksi :)
eli älä mitään tyhjätaskua ota!
Minulla on varakas, mutta alkoholisoitunut, pitkälle opiskellut ja sanonpa, että köyhää, alkoholisoitunutta mielenterveyspotilasta en huolisi, en ottaisi edes harkintaan.
Tosin sinä olet eri maata ja näköjään tottunut antamaan kenkää:)
Kokeile nyt kuitenkin ja lemput sitten taas jos ei toimi!
...oli korkeasti koulutettu, alkoholisoitunut ja varakas, enkä oo koskaan ketään hävenny yhtä paljon, ei alkeellisempiakaan käytöstapoja!!!
Mielenterveys on arvokkaampi niille joilla se on jo heilahdellut: kyky kyseenalaistaa, taito osata iloita pienistäkin asioista - ei välttämättä huono juttu ollenkaan!
En mä oo mikään lemppuautomaatti muuten ;))
lemppuautomaatiksi sanoakaan, jos nelikymppisenä olet antanut vasta muutamat lemput.
Tunnen tyyppejä, jotka lemppaa kundin kuukaudessa.
Itselläni on koko elämäni aikana toinen suhde ja tämä on niin iiiiihana, mutta ratkeaa joskus ryyppäämään ja siitä en pidä kun olen itse raitis.
Tuosta mielenterveydestä sanoisin, että jos on vaikka taipuvainen psykoosiin, siis altistuu helposti, eli paineiden alla jne,. niin sehän on aika riskaapelia , yhdessä olo ihmisen kanssa, joka ei kontrolloi käyttäytymistään.
Minä en halveksi psyykkisesti sairaita,ja rajan veto täysin psyykeltään terveen ja "normaalin" välillä onkin vaikeaa.
Ratkaisu on sinun ja anna vain tunteille tilaa!
Jotenkin vain tuli kirjoituksestasi sellainen käsitys, että punnitset, puntaroit, etkä ole suin päin rakastunut ja laskelmallisuuttakin olin aistivinani.
Mies ei saisi häiritä normaalia perhe-elämäänne.
Mä oon seurustellu vakavasti 41v aikana vain yhden miehen kanssa, eikä sekään kestänyt kuin 5v. Eli pystynkö edes....?
Joo, psykoosipotilaat on ihan eri asia kun tavalliset masennuslääkkeitä syövät.
En olekaan vielä suinpäin rakastunut! Enkä tiedä tulenko olemaankaan, aika näyttää. Mutta tämä mies perhe on jo toinen juttu. Avioeron jälkeen oksetti pelkkä ajatuskin siitä, että "meille muuttaisi joku kalsarisankari" ja nyt se tuntuu omituiselta. Meillä ei oo sedät juossu. Oon pitänyt miehet ja lapset jokseenkin erillään. Jo siitäkin syystä että ex käyttäytyi täysin päinvastaisesti heti eron jälkeen.
En pidä itteeni laskelmoivana. Olen jalat maassa eikä vaaleanpunaiset lasit enää tehoa...
Kiitos hedelmällisestä mielipiteiden vaihdosta!
En tiedä onko yleistystä sanoa, että meissä naisissa asuu kuitenkin joku ihmeellinen perheenperustusvietti. Jonkin aikaa seurusteltuaan sitä tulee tarve alkaa vääntää jotain onnellista perhekuviota sellaisenkin miehen kanssa, jonka kanssa edellytykset moiseen ovat olemattomat.
Sitä rupeaa myös pikkuhiljaa muovaamaan toisesta sisäsiistiä, salonkikelpoista, kunnollista, työssäkäyvää, raitista, uskollista jne. Vain todetakseen, että turhaa taistelua, renttu mikä renttu.
Mutta jos itse olet oikeasti ns. boheemi luonne, ja et tunnista itseäsi edellä mainituista, niin mikäs siinä sitten...
Vaikea sua on lähteä neuvomaan, kun olet jo näköjään aloittanut kokeilun.
Luettelemasi lähtökohdat ovat kuitenkin niin huonot, että minä en edes harkitsisi kokeiluakaan. Mutta jos toivoisin sulle ikävyyksiä, niin silloin yllyttäisin jatkamaan. Tämä ei tarkoita, että muut vastaajat sitä tarkoittavat, puhunkin vain itsestäni mielipiteineni.
Minusta ehdottomasti tärkein kriteeri parinvalinnassa on tuo jalat-alta-ilman-ehtoja-syndrooma. Tai voi se tietty olla niinkin, että meitsi on jäävi sanomaan, kun olen itsekin filosofointiin taipuvainen. Ja hullu.
Olen kokeillut juuri kuvatunlaista ihmistä ja suhdetta, ja olisin tosiaankin halunnut hänet, mutta en vain pystynyt sopeutumaan..kun itsellä kuitenkin velvollisuudet kutsuivat ja lapsestakin piti huolehtia, aikataulut aivan erilaiset.
Toinen vapaa tulemaan ja menemään ja tekemään mitä huvittaa ja itsellä elämäntilanne aivan toinen.
Ettei vain olisi sama rock-renttu kyseessä. Vaikka kyllähän niitä maailmasta löytyy. Kun vain itse voisi heittää elämästään vastuut pois niin voisi sitä rentunkin kanssa elellä...
...kuitenkaan pakko arvomaailmojen olla täysin samanlaiset? Mun elämäni yh-äippänä on hyvin pitkälle organisoitua, voin antaa miesystävälle vain jokatoinenvkl, en yhtään enempää. Ainakaan aluksi ja varsinkaan kun en halua sitä tähän perheeseen ollenkaan.
..toi sun lista..siis lääkäri,juristi ja joukon jatkona vielä diplomi-insinöörikin..oletkohan sä lukenut vastikään arvostetuimmat ammatit listaa ja napannu noi "poikaystävät" sieltä :D
noo...leikkiähän mä vaan laskin ;)
...ole ottanut nuita miltään listalta. Sattuu vaan olemaan avioeron jälkeisiä tyyppejä joita tavannu enemmän kun yhden kerran. Tietty mukaan mahtuu myös rekkakuski, autonasentaja ja työttömiäkin pari, mutta korostaakseni nykyisen ja entisten eroja otin mukaan vain korkeimmin koulutetut ;))
me kaikki olla enemmän tai vähemmän mielenterveyspotilaita... Toiset sen vaan myöntää toiset ei ;)
Hauskasti olit hoksannut tuon kaksijakoisuutesi omista periaatteistasi. Jos ihan täysin pitäisi elää oman ideologian/uskonnon mukaisesti, jäis varmaan elämä eläämättä. Eipä ainakaan olis enää niin hauskaa :P
Saman minä vastaan sun kysymykseen mitä et kysynyt, kun nuo muutkin - anti palaa. Varsinkin jos et kuitenkaan ole perustamassa perhettä hänen kanssaan. En tunne sinua, mutta jotenkin sellainen kutina on että sulle sopii juuri se "jumalattoman rock ja filosofoiva" :))
Vastaus sun kysyttyyn kysymykseen, asuuko jokaisessa ihmisessä materialisti - ei asu, on vieläkin olemassa munkkeja ja nunnia :)
Minä olen varsinainen retkumagneetti. Tuntuu etten muunlaisia miehiä ikinä edes tapaa.
Tahtoisin tohtorinnaksi tai vaikka pastorskaksi.