Olen ollut raittiina 18 vuotta. Aloin harrastaa juoksemista ja osallistunut kymmeniin maratoneihin Suomessa ja huikein kokemus oli Tukholman maraton pari vuotta sitten.
Meitä raittiita alholisteja on pilvin pimein lähtöstartilla ja nyt ihailen tyttöjen reipasta menoa telkkarista.
Onko teillä muilla kokemuksia, että juoksemalla tai jollakin muulla urheiluharrastuksella voi pysyä kaidalla tiellä?
Juoksuterveisin Paavo
Käyn toki AA-kokouksissa muistuttamassa itseäni, mistä kohdallani on kysymys.
Meitä raittiita alholisteja on pilvin pimein lähtöstartilla ja nyt ihailen tyttöjen reipasta menoa telkkarista.
Onko teillä muilla kokemuksia, että juoksemalla tai jollakin muulla urheiluharrastuksella voi pysyä kaidalla tiellä?
Juoksuterveisin Paavo
Käyn toki AA-kokouksissa muistuttamassa itseäni, mistä kohdallani on kysymys.
Vastaukset 6
Vanhimmat
onhanse tuoki keino pysyä raittiina kun juoksee ja urheilee sama se mitätekee istuuvaikka kusiais pesässä
Juokseminen on vähän samanlainen addiktio kuin juominen. Siihen jää koukkuun.
Mutta pidä maltti kuntoilussa. Ettei käy niin kuin minulle. Jalka meni juoksukyvyttömäksi ja sitten piti alkaa juoda suruun.
Nyt sitten tappelen viinapirua vastaan päivän kerrallaan.
Silloin kun juoksin huomasin, että juoksijoiden joukossa oli aika paljon kaljaveikkoja, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Ja sisäpiireissä puhuttiin takavuosien tosihuipuista, jotka jopa kilpailivat kännissä.
Aivot on siitä jännät elimet, että alkavat erittää mielihyvähormoonia tietyn pituisen fyysisen rasituksen jälkeen. Siksi kai maratoneihinkin jää koukkuun niin helposti.
Olen iän myötä painiskellut vammojeni kanssa ja allekirjoitan kokemuksesi. Olen myös alkanut keskittyä jo pyörätuolikelaukseen, jos jalkani pettävät lopullisesti.
Huumoria on oltava mukana, muuten ei "tätäkään holismia" kestäisi. Kaverini naurahti joskus, että kaikki ovat holisteja lähtöstartissa. Toiset toki jo päässeet kemiasta irti, mutta toiset vielä kärsiviä.
Kova on laji, eikä irti pääse. No ei kai se niin väliäkään?
Loppui minulta kun raitistuin,juoma aikana
tuli pyöräiltyö kesäisin noin 700km.nyt vuoteen
en ole koskenut pyörään.liikaa juomaa ja
liikuntaa nyt ei kumpaakaan,tasa peli.
Raitis tänän päivä kerrallaan.
Kun sitten olin menettänyt jalkani, siis akilles ei kestä, aloin harrastamaan korvaavia liikuntamuotoja. Pyöräilin hirmumääriä päivittäin. Mutta siitä tulikin sellainen loukku, että kun oli tehnyt kovan suorituksen ajatteli, että voi palkita itsensä parilla kaljalla.
Tuli muuten juostua aikanaan 49 maratonia. Ennätys 2.47 ja jotain. Ajattelin, että kun täytän ensi vuonna 50 juoksen sen kunniaksi sen 50 maratonia täyteen oli loppuaika mikä hyvänsä.
Mutta kaljamaratonit on toivottavasti jo ohi.
Nykyään muuten uin. Tulin äsken parin kilometrin uintilenkiltä. Siihenkin jää koukkuun. Siitä uinnista ostin itselleni palkkioksi litran jäätelöä.
minulle kävi suunnilleen samoin. Juomavuosinani jaksoin käydä punttisalilla, aerobicissa, uimassa ja joskus lenkilläkin, ja kokeilin aika ajoin jotain uusiakin lajeja (tosin lyhytjännitteisenä ihmisenä kyllästyin niihin nopeasti). Nykyisin ei tule tehtyä mitään (ellei koiran kanssa kävelyä lasketa, ja kun ollaan molemmat vanhoja ja laiskanpulskeita niin vauhti ei päätä huimaa).
Mistähän saisi piristysruiskeen liikuntaan? Vinkkejä?